On uskallettava enemmän demokratiaa

Kunnallisvaalien jälkeen puhutaan alhaisesta äänestysprosentista, kansalaisten passiivisuudesta ja jopa siitä että kansanvalta on heikon vaalikiinnostuksen vuoksi maassa uhattuna. Syitä tähän etsitään ja kyllä minäkin niitä nopeasti nipun löytdän.

Aletaanpa kaupallisesta, muka puolueettomasta mediasta. Sen, siis toimittajien lannistava ,  kielteinen ja ilmeisesti jo koulutuksessa rohkaistu  kyyninen suhtautuminen politiikkaan on yksi näistä. Tämän päivän 30.10. 2012 valtakunnan päälehden kirjoittelu (”Sdp kalasteli ääniä menneestä, vaikka juuri sillä olisi paine uudistua... - Marko Junkkari ja Heli Suominen) on tästä hyvänä ja samalla ikävänä esimerkkinä. Tällainen lähestymistapa ohjaa jo kotona sosiaaliseen sisäsiisteyteen tottuneen keskivertokansalaisen kääntämään selkänsä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja opettaa olemaan vastaisuudesakin ryvettämättä henkistä temppeliään mokomaan saastaan.

Kasvaminen yhteisyyteen, yhteistoimintaan, aktiivisuuteen ja vastuunottoon tapahtuu yhteisöissä, ennenkaikkea kansalaisjärjestöissä. Niitä, huonosti hoidettuina ja olemattomilla resursseilla sinnitteleviä on maa pullollaan. Yhteiskuntamme, joka niin väittää rakastavansa ja kunnioittavansa demokratiaa, ei ole ollut aidosti kiinnostunut tämän kansanvaltaa ja elämänlaatuakin parantavan ulottuvuuden rakenteellisesta aktivoimisesta. Juuri järjestöjen yhteisöissä kasvetaan siihen uskomattomaan aktiivisuuteen, intensiteettiin ja vastuunottoon jota elävä demokratia tarvitsee.

Passivoivana tekijänä voidaan pitää sitäkin, että ei esiinny yhteiskunnallista valmiutta laajentaa demokratiaa äänestämässä käymisen ulkopuolelle. Kun aikanaan opiskelin Työväen Akatemiassa, Kauniaisten kaupungin sydämessä sijaitsevassa ja kaupungin nonchaleeraamassa  korkeatasoisessa kansankorkeakoulussa, demokratia opetettiin ymmärtämään yhteiskunnallisen, muodollisen demokratian lisäksi myös sosiaalisena ja taloudellisena  ulottuvuutena. Keskustelu hyvinvointipalveluista on varmasti osa sosiaalista demokratiaa – mutta mihin yhteiskunnallisen demokratian aktivointi on unohtunut? Talouden alueellehan valtaapitävät eivät ole koskaan demokratiaa halunneetkaan ulottaa – täällä änsimaisessa demokratiassa.

Aneemisia kampanjoita osallistumisen parantamiseksi on toki takavuosina järjestetty, mutta niiden tulosten perusteella ei itsenäisyyspäivänä kannata prenikoita suuremmin anoa eikä jakaa. Tämä osoittaa vain, että on kysymys paljon suuremmasta ja  vaativammasta uudistusprojektista kuin mitä tähän saakka on ymmärretty. Olen blogeissani verrannut demokratian tilan parantamista kustannuksiltaan moottoriteiden rakennushankkeisiin. Kysymys on vielä toteuttamistaan odottavasta yhteiskunnallisesta uudistuksesta, ”osallistamisen valtaväylän” rakentamisesta.

Vuoden alussa alkaa jännityksellä odotettu nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Kansalaisjärjestötoiminnan piiriin voitaisiin nopeassa tahdissa luoda paljon demokratiaa vahvistavia työpaikkoja. Toimistotiloja ja toimistohenkilökuntaa, järjestöjen kirjanpidon, dokumentoinnin ja arkistojen kuntoonlaittoa ja hoitoa; tukea hallinnon hoitoon niin  että yhteiskunnallista aktiviteettua ja kulttuuriperintöämme vaalivat ja  edustavat järjestöt voisivat alkaa toimia muutenkin kuin nimellisesti ja mukaan uskaltautuneiden rahapussin varassa. Sosiaalista mediaa osataan jotenkuten käyttää yksityiseen maistatteluun ja haistatteluun, mutta toimintaa ohjaava mediarakenne on vielä hakusessa. Tässä voisivat nuorten työnsaantitarpeet  ja  kulttuurin, liikunnan ja yhteiskunnan muut odotukset  kohdata hedelmällisellä tavalla kaikissa ikäryhmissä.

Muistan Saksan Willy Brandtin aloittaneen 1960-luvun lopulla ohjelman nimeltä ”Mehr Demokratie wagen” - on uskallettava enemmän demokratiaa. Tuon ohjelman ympärillä on Saksassa saatu aikaan paljon alkaen Saksojen yhdistymisestä aina aktiiviseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaviin toimenpiteisiin, yhtenä viimeisimmistä 80-miljoonaisen kansan lähteminen irtiottoon ydinvoimasta.

Sosialidemokratiankaan täällä Suomessa ei pitäisi tyytyä näpertelemään tämän suuren kysymyksen, osallistamisen edessä. Siihen puoluetta velvoittaa sen historiallinen arvopohja, joka nostaa aina ihmisen, kansalaiosen keskeiseksi subjektiksi, toimijaksi. Maamme vanhinta samalla nimellä toiminutta poliittista liikettä velvoittaa tässä myös vuoden 1903 Forssan ohjelma, joka vaati yleistä, yhteistä ja salaista ääni- sekä vaaliooikeutta – ja sai muös nuo uudistukset liikkeelle. Suomi nostettiin näillä toimilla ensimmäistä kertaa maailmankartalle ja pian sen jälkeen itsenäiseksi kansakunnaksi. Raju sisällissota itsenäistymisen alkuvaiheessa osoittaa, miten vaaralliseksi ja vaikeaksi yhteiskunnallinen tilanne voi kehittyä jos demokratian arvoja ei kunnioiteta.

Sosialidemokratiaa velvoittaa osallistumisen valtatien rakentamisessa historiallinen arvoperintö. On vain  yksinkertaisesti uskallettava enemmän demokrtatiaa!