”Eturiviin&Puhu!”

”Suurin olet tyttäriä

kotikylistäni

vaikken sua löytänytkään

siellä sylistäni”

(Arvo Salo Maija Anttilasta 19.9. 1992)

Pitkäaikainen poliittinen vaikuttaja Maija Anttila Helsingistä on kirjoittanut kirjan, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Olen omalta osaltani aina pitänyt tärkeänä, että kirjoitettuun ja puhuttuun sanaan sekä ammattiyhdistysliikkeessä että politiikassa pitää sisältyä arvottavaa, analysoivaa, lukijaa ja kuulijaa rikastuttavaa. Nyt kädessäni on kirja, josta henkii joka riviltä, joka kappaleesta ja luvusta voimakas arvolataus tasa-arvon, demokratian ja tämän pohjalta kasvavan elämäntavan toteuttamisen puolesta.

Maija Anttilan kotona ei puhuttu politiikkaa, elämän arvosisältö näkyi puhtaudessa, koulutuksen mahdollistamisessa ja tavallisen, yksinkertaisen elämän kunnioittamisessa. Niukkuus asetti reunaehtoja ja taisi sellaisenaan olla yksi suuri tekijä Maijan elämänarvojen asettumisessa sosialidemokratian suuntaan. Tuntuu kuin sosialidemokratian Forssan kokouksen vuoden 1903 poliittinen henki ”Oikeutta kaikille” olisi ollut läsnä tuossa merikarvialaisessa kodissa. Sieltähän sosialidemokraattinen kulttuuripoliitikko Arvo Salokin oli lähtenyt maailmalle.

Sosialidemokratia on edustanut jo toistasataa vuotta yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta meidänkin maassamme. Vähän ovat poliittiset vaikuttajat tuntemuksistaan ja arvoistaan kuitenkin kirjoittaneet ja kertoneet. Voi olla että demokratian ja tasa-arvon puolesta puhuminen on tuntunut liian vähäpätöiseltä, sisällyksettömältä ja tavanomaiselta sanoiksi ja sanomaksi puettuna. Maija Anttila on tässä suhteessa toista maata. 

”Kauniisti on lausuttava

myös Sun Tehystäsi:

komein kohta tänäänkin

se on sun kehystäsi.”

(Arvo Salo Maija Anttilasta 19.9. 1992)

Maija Anttila on lähtehnyt tältä osin avaamaan uutta tietä. Ensi kertaa avautuu lukijalle tie sairaanhoitajan opiskelu- ja työmaailmaan, leikkaussaliin ja siellä vallitseviin arvohierarkioihin. Alusta alkaen Maija on mukana oman alansa edunvalvonnassa, kokouksissa, niiden toimihenkilönä ja vähitellen myös työtovereidensa edustajana. Hänelle avautuu tärkeä tehtäväkenttä TEHY:n, terveydenhoitoalan ammatillisen kattojärjestön kehittämisessä. Lukija saa näköalaa siihen, miten siirtyminen kutsumusluonteisesta ammatillisesta asennoitumisesta edunvalvontaan ja ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen terveydenhoitoalan järjestöissä tapahtuu. Tähän tärkeään muutokseen Maija Anttila oli vastuunalaisissa ay-tehtävissä voimakkaasti vaikuttamassa.

Maijan vähittäinen ja pitkäjänteistä työtä edellyttänyt nousu Helsingin kaupungin poliittiseksi päättäjäksi kuvaa politiikan haastavuutta. Nopeasti hän sisäistää kaupunginhallituksen jälkeen merkittävimmän poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet kaupunginsuunnittelulautakunnassa ja sen puheenjohtajana. Hän on muokkaamassa 12 vuotta tulevaisuuden Helsingin ilmettä ja ulkoasua.

”Milloin oikein jatkaisimme

pientä bladiamme?

Pannaan Sinut rakentamaan

tätä Stadiamme!”

(Arvo Salo Maija Anttilasta 19.9. 1992)

Kirjassa Maija Antila tekee selväksi sen että julkisia palveluja on toteutettava kunnan ja kaupungin omana työnä, ilman tarpeettomia välikäsiä, jotka hamuavat voittoja ja toimivat koordinoimattomasti ja myös keskenään kilpaillen. Tämä puolestaan asettaa vaatimuksen kehittää yhteistoimintaa henkilöstön ja kaupungin laitosten kanssa omaehtoisen ja avoimen palvelutehtävän toteuttamisesta ”omana työnä”.

Tässä tehtävässä Maijan poliittiset arvot ja taidot nousevat kaiketi maksimiinsa. Demokratiassa on myös toisia poliittisia osapuolia kuultava ja kuunneltava. On osattava antaa arvoa tärkeää taustatyötä tekevälle virkamieskunnalle ja ilmaistava se poliittinen tahtotila johon pyritään. Tämäkin työ vaatii hyvää psykologista silmää ja henkilöstön työn luovuuden ja omaehtoisuuden kunnioittamista. Mutta samalla joutuu pitämään lautakunnassa kurissa poliittista populismia ja lyhyttaikaisia taktisia voittoja tavoittelevia pyrkyreitä. Onnistuessaan pyrkimyksissään nämä saattavat aiheuttaa suurtakin poliittista vahinkoa – kirjassa kerrotaan tästä vaikuttavia esimerkkejä. Oma pyrkyryys ja asemien tavoittelu oman kunnian ja maineen toivossa jättää niin helposti huomiotta kansalaisten yhteisen intressin. Samoin käy, jos ”Nimby-henki” saa yliotteen kaukonäköisen politiikan sijasta.

Poliittisen yhteistyön tekeminen lautakunnassa yli puoluerajojen, yhteisen linjan löytäminen ja tietyn perusluottamuksen rakentaminen on tärkeä osa kunnallispolitiikkaa. Maija Anttila korostaa pitkäjännitteisyyden, vastuullisuuden ja analyyttisen näkemyksen suurta merkitystä. Tulokset näkyvät Helsingin uusissa kaavoituslinjauksissa, Musiikkitalo ja suuret kaavalinjaukset Arabianrannassa, Jätkässä ja Ruoholahdessa  esimerkkeiinä. Mutta niin näkyvät myös suuret pettymyksetkin: keskustatunnelin kamppaaminen ilman valmistelua sosialidemokraatisessa valtuustoryhmässä ja Maija Anttilan pudottaminen pois keskeisistä tehtävistä juuri vaiheessa, jolloin hänen henkilökohtainen osaaminensa on sekä kokemukseen että näkemykseen perustuvaa.

Kamppaajia löytyy myös puoluetovereista, ja tapansa mukaan Maija Anttila kuvaa, millä tavalla poliittinen piratismi toimii myös sosialidemokraattisessa puolueessa. Pidän tämän puolen esiintuloa tärkeänä sen vuoksi, että se osoittaa sosialidemokratian arvoperinnön ja demokratian elämäntapana vaativan lisää pohdiskelua, harjoitusta ja kurinalaisuutta etenkin tärkeiden poliittisten tehtävien ja vastuunoton hoidossa. Tämä on olennaista juuri nyt, kun sosialidemokratia kamppailee uusien poliittisten yrittäjien kanssa arvojensa toteutumisesta julkisissa palveluissa.

Tämä kirja-arvio ei ole tarkoitettu juuri käynnissä oloevaan kunnallisvaalikamppailuun. Siitä huolimatta toivon, että Maija Anttilan kirjassaan ”Eturiviin&puhu!” kuvaama tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden arvopohja saisi lisää intensiteettiä ja säteilisi voimakkaana tulevien poliittista vastuuta kantavien työhön.

Tulevaisuuden linjat ovat taas kunnissa, Suomessa ja koko Euroopassa valinkauhassa. Juuri tällaisessa tilanteessa tarvitaan syvällistä perehtymistä ja sen hedelmöittämistä omasta perinteestämme kasvavilla oikeudenmukaiusuuden arvoilla. Tämä Maija Anttilan kirjan läpikäyvä juonne tekee siitä jännittävän ja mukaansatempaavan elämäntarinan. Henkilökohtaiset sosiaaliset suhteet, pettymykset ja yksinelämisen valikoituminen ratkaisuksi - niiden kuvaaminen ovat kirjan opettavaista sanomaa. Lauseet ovat lyhyitä ja helposti luettavia. Kirjoitusvirheitä ei löydy. Yksi kirjan suurista paradokseista on se, että tämän suuren sosialidemokraattisen julistuksen kirjoittaja reputti ainekirjoituksessa ylioppilaskokeissa... Se kertoo tietenkin jotain myös silloisesta koulujärjestelmästä ja ylioppilaskokeiden yksiulotteisuudesta.

Niin, mitä on ”Nimby” -asennoituminen? Sen saat selville, kun hankit Maija Anttilan erinomaisen kirjan ”Eturiviin&Puhu!” (ISBN 978-952-93-0744-9)