Kalman hajua

Talousasiantuntijat alkavat päivän mediassa povailla jo eurosta luopumista ratkaisuksi Euroopan talouskriisiin.No onhan tietysti jalkapallokin osittain syyllinen ollessaan mukana aiheuttamassa häviämistä jalkapallo-ottelussa. Vikaa on haettava kyllä muualtakin, eritoten joukkueesta ja valitusta taktiikasta.

Ollessaan aktiivinen kansanedustaja Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma totesi puheissaan useaan kertaan, että syypää Euroopan ja Unionin jäsenmaiden talouskriisiin ei ole euro, vaan harjoitettu  talouspolitiikka. Euroopassa sitä harjoittavat hyväuskoisten äänestäjien tuella konservatiivit, uusliberaalit ja omalla tavallaan myös huulenheittoon erikoistuneet populistipuolueet.

Euroopan talousalue ja euro sen valuuttava on ollut mielestäni ainakin meille suomalaisille vakautta ja luottamusta luova väline aina näihin päiviin saakka. Lähes 400 miljoonan kansalaisen talousalue toimii laajalti omana suurena kokonaisuutenaan ja tiukan paikan tullen selviää omillaankin suhteellisen hyvin. Tällöin vain on painopisteen oltava reaalitaloudessa ja yhteisten peruspalvelujen kansanvaltaisessa tuottamisessa. Silloin todellisiin tarpeisiin suuntautuneet yrityksetkin voivat hyvin ja kohtuullinen korvaus viivan allakin on reaalinen mahdollisuus.

Ei se ole euron syy että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on useampaankin kertaan ryhdytty taloudelliseen uhkapeliin ja siinä muutamassa vuodessa menetetty valtavia pääomamääriä, omaisuuksia. Neuvostoliiton romahdusta seurasi - tai oikeastaan säesti - meillä oma ilkeä pankkikriisimme. Se oli monella tapaa omatekoinen ja maa kärsi siitä pahemmin kuin muut pohjoismaat.

Nykyinen "eurokriisi" ei ole juurikaan pelivälineen eli euro -nimisen valuutan syytä; kysymyksessä on hurahtaminen irrationaaliseen toivoon, jonka symbolina ovat odotusarvot ja niiden ympärille syntyneet instituutiot. Ei ole muistettu sitä, että todellista arvoa ei luo kapitalismi järjestelmänä vaan ihmisten tekemä työ ja siitä saadut palkat. Arvoliberalismi on ajanut alas sekä reaalitaloutta että palkkoja. julkinen sektori on puskuroinut ehkä kaikkein  parhaiten harjoitettua politiikkaa vastaan, vaikka sitäkin yritetään ajaa alas yksityisesti motivoituihin säästöihin vedoten. Joukkuepelissä pitää kasvattaa yhteisiä voimavaroja eikä heikentää pelikenttää antamalla sen rapautua ja puhkaisemalla samalla pelipallo. Jalkapallokieli ei ehkä sovi kaikkein parhaiten  kielikuvaksi eurosta puhuttaessa, mutta ehkä se kuitenkin havainnollistaa sen, että välinettä ei kannata aina syyttää huonosta menestyksestä.

Euroopan talouskriisin hoitomenetelmän eivät näytä tuottavan odotettua tulosta. Poliittinen vääntö toimista kriisin voittamiseksi on ollut käynnissä jo vuosia. Aina ovat hoitotoimenpiteiksi nousseet konservatiiviset vaihtoehdot. Eurooppalaisen sosialidemokratian ehdotuksia on luvattu toteuttaa, epäröiden ja viimeisenä keinona, pahimmillaan johtavien poliitikkojen kuolleen ruumiin yli - vaikka itse ratkaisumallia esimerkiksi eurobondeihin ei ole vielä yhteisesti lähdetty edes kehittämään.
Euroopan keskuspankin tämän päivän päätösten mukaisesti ohjauskorko on laskettu 0,75%:iin; sillä korolla pankit saavat rahaa edelleen lainattavaksi. Pankkien lainakorko vaihtelee, mutta tämän päivän 3Sat kanavan Heute-uutisten mukaan pankit saattavat vaatia jopa toistakymmentä prosenttia korkoa lainoilleen. Kun julkinen sektori joutuu maksamaan veloistaan jopa 6-7 %n korkoa, on epäsuhde suhteessa demokratiaan ällistyttävä - avoimen, ja periaatteessa kansanvaltaisen hallinnon tappioksi.

Kriisin kestoaikaa on veikkailtu eri tahoilla; optimistisimmat odottavat käännettä  jo seuraavan kvartaalin pörssitiedotteista, vuosikymmenen kestoaika taitaa ilmentää jo realistisempaa ajattelutapaa. Muutos voisi tapahtua vuosikymmenessä tai kahdessa, edellyttäeän että strategiaa suunnattaisiin vahvasti reaalitalouden suuntaan, julkisen sektorin vahvistamiseen, rakenteiden kansanvaltaistamiseen ja voittoa tavoittelevien välikäsien eliminoimiseen, koska ne näyttävät osoittautuvan finanssipelin yhdeksi toteuttajatahoksi.
Olen laittanut tämän blogin yhdeksi tunnisteeksi sanan tuhoavuus. Kaupallisessa asenteessa, sen uppiniskaisessa narsismissa ja kylmäkiskoisuudessa näyttää olevan mukana aimo annos nekrofiliaa, elottoman rakastamista.