Pii ja ympyrä, ihminen ja yhteiskunta

Yrjö Ahmavaara on kiinnostanut minua ihmisenä ja tutkijana siksi, että hän toimi tiedemiehenä monialaisesti ja yhdisti tieteen eri aloja uusiksi kokonaisuuksiksi. Onko ihmistä koskevalla tieteellä ja esimerkiksi matematiikalla tai fysiikalla mitään tekemistä toistensa kanssa? Kun katselee Yrjö Ahmavaaran henkilöhistoriaa ja tuotantoa, päätyy olettamukseen että on - ja paljonkin.

Asioiden ilmaiseminen matematiikan tai fysiikan tiukkojen sääntöjen puitteissa tuntuu äkisteltään vaikealta tai jopa mahdottomalta. Kuitenkin esimerkiksi Karl Marx oli hyvinkin kiinnostunut matematiikasta. Hänen pääomaa ja sen kiertoa käsittelevät päättelynsä on usein ilmaistu matemaattisina, rationaalisina ja loogisina ajatusketjuina. Harmonian tavoittelu ihmisen ja yhteiskunnan suurena välitavoitteena ilmenee hänen pohdinnoissaan ihmiskunnan esihistorian päätöksenä ja uuden, tasapainoisemman aikakauden, ihmisen kaikkia voimavaroja toteuttavana dynaamisena vaiheena. Se  sai ilmaisunsa hänen sosialismia ja kommunismia koskevissa määritelmissään.

Rationaliteetin hakeminen yhteiskunnallisen keskusteluun edellyttää loogista, kestävää päättelyä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, puhutaan samalla myös ihmisestä, luonnosta, resursseista ja toiminnasta. Miten matematiikan käsitteet ja määritelmät voisivat yhdistyä tähän päätelyyn?

Harmonia ja tasapaino on myös matemaattinen rationaliteetti. Sellaiset ulottuvuudet kuin ympyrä, pallo tai tasasivuinen kolmio ovat harmonian symboleja nekin. Ei liene sattumaa että muinaiset faaraot rakennuttivat hautamuistomerkkinsä tasasivuisen kolmion muotoon. Zenin mestari harjoittelee koko elinaikansa ympyrän piirtämistä. Ihmistä voisi hyvinkin symbolisoida pii ja sen  ikuisuuksiin jatkuva, päättymätön desimaalisarjansa  osoittamassa, että ihmistä ei voida koskaan täysin määritellä eikä pistää lopulliseen muottiin. Tai se paradoksaalinen ilmiö algebrassa, että kahden miinusmerkkisen  luvun kertominen keskenään tuottaa positiivisen tuloksen.

Matematiikka antaa vihjeen siitä, että kokonaisvaltainen, ehyt teoria on mahdollinen. Se pitää sisällään myös sen että ehyen teorian lopputuloksena syntyy elämänkäytäntö, praxis joka kaikessa luovuudessaan soveltaa ehyttä, loogista, harmoniaa tavoittelevaa teoriaa - ja ymmärtää, että täydellisen tuloksen saavuttaminen on yhtä mahdotonta kuin piin desimaalisarjan päättyminen. Zenin mestari ilmaisee asian omalla tavallaan: kuuta osoittava sormi ei ole kuu - vaan sormi.

Niin monimuotoista kuin tiede ylipäätään voi olla, siinäkin kokonaisuudessa on matemaattisia ulottuvuuksia. Kulkevatko tieteenalat ja siellä syntyvät sovellutukset aina eri suuntiin vai onko löydettävissä niitä yhdistävä, yhteenliittävä ja akseloiva, niveltävä ulottuvuus? Kun ajattelen koulutusjärjestelmää, erikoistumista ja tieteenalojen yhteistyötä, tuollaiselle yhdistävälle tekijälle on mitä ilmeisimmin tilausta.

Harmonian tavoittelu saa tärkeän ilmaisunsa   omaksumassamme demokratian soveltamistavassa. Ihmisoikeudet kuluvat kaikille. Kansanvalta tarkoittaa osallisuuden, resurssien, vastuun ja itsensä toteuttamismahdollisuuksien mahdollistamista kaikille. Se etsii pienintä yhteistä jaettavaa ja suurinta yhteistä tekijää yhteiskunnallisten sovellutusten muodossa ja tavassamme muokata käyttöömme luonnon ja ympäristön aineellisia ja henkisiäkin resursseja.

Yrjö Ahmavaara korosti viimeisimmissäkin kirjoissaan ja kirjoituksissaan matematiikan merkitystä ja hamotteli jopa kyberneettistä, matemaattista maailmanjärjestystä lainalaisuuksineen. Minä en kuitenkaan halua mennä ihan niin pitkälle. Olkoon pii desimaaleineen symbolina sille että rationaalisimmasakin lähestymistavassa ja ehyimmässäkin logiikassa on mukana tuo piin päättymätön desimaalisarja.