Rasismikeskustelu käy kuumana ja jopa maan hallitus on joutunut tilanteeseen, jossa se ennen ensimmäistäkään ohjelmaansa liittyvää lakialoitetta joutuu puolustautumaan rasistisiksi koettuja ministereidensä tokasisuja ja lausuntoja vastaan. Tehtävä tuntuu mahdottomalta tilantessa, jossa yksittäisten ministereiden kannanottojen lisäksi sekä heidän edustamiensa puolueiden ja yhteistyötahojen ohjelmat yhdessä hallitusohjelman kanssa muodostavat kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvomn kanssa ristiriidassa olevan vaihtoehtoisen lähestymistavan. Rasismi yhtenä diskriminoinnin muotona kuuluu juuri tähän lähestymistapaan, mutta muitakin on. Autoritaarinen tai väkivallan hyväksyvä asennoitumistapa kuuluu samaan kategoriaan..
Demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona on vastakohta niin rasismile kuin muillekin patologisille, epäproduktiivisille asennoitumistavoille. Elämäntapana se tarkoittaa ehdottoman yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteuttamista omassa elämätavassa, ilman alistavia tai alistuvia eleitä, ilmeitä tai ilmaisutapoja. Tätä elämäntapaa noudattava ei voi missään olosuhteissa ajatella käyttävänsä kenestäkään kanssaihmisestä alentavaa kieltä sen enempää puheissa tai kirjoituksissa eikä edes vitsinä.
Yhdenvertaisuutta tavoitteleva elämäntapa näyttää arkielämässä tässä suhteessa aika tylsältä - ja sellaisena sitä epäproduktiivisessa, rivaliteettia ja omaa ylivertaisuutta tai kuuliaisuutta vaativassa ilmapiirissä pidetäänkin. Demokraattisen elämäntavan kurinalaisuutta ei tunnisteta ennenkuin jokin paha rikkomus sitä vastaan alkaa pirstoa ihmissuhteita ja luottamusta perhepiirissä, toimintayhteisöissä ja osallistumisessa yhteiskuntaelämään jota politiikka parhaimmillaan edustaa. Kun luottamus yhdenvertaisuuteen on menetetty, herää kysymys, voidaanko sitä enää koskaan palauttaa. "Luottamuksen voi menettää vain kerran" - tämä kaikkien tuntema tokaisu kuvaa menetyksen suuruutta, siis korvaamatonta menetystä.
Demokratia elämäntapana on äärimmäisen vaativa taito, joka ei salli rikkeitä missään muodossa; alistava ja alistava autoritaarisuus, taipumus henkiseen, sadistiseen, fyysiseen tai aineelliseen väkivaltaan, manipuloivaan kaupallisuuteen puhumattakaan elottomaksi tekemisestä ja tappamisesta. Toisaalta ne, jotka tunnistavat kanssaihmisessään tietoisen ja onnistuneen, ehdottonta yhdenvertaisuutta toteuttavan elämäntavan, voivat sydän täynnä riemua puhutella toisiaan "hyvinä tovereina". Työväenliikkeen jäsenperheessä tapaa tätä muutoin arkielämässä itsestään manifestoimatonta uskomatonta salaisuutta silloin tällöin. Pertti Paasion sanoin:"Kotkaliikkeessä sanonnalla "Hyvä toveruus" on poikkeuksellisen suuri merkitys...
Demokratia on paitsi elämäntapaa, myös yhteistoiminnan muoto, kuten SDP:n periaateohjelma vuodelta 1952 Reino Oittisen ehdotuksen perusteella toteaa. Sen pohjana on osanottajien kyky ja demokrattinen kansalaiskunto toteuttaa demokratiaa myös niissä tehtävissä, joissa yhteisiä asioita hoidetaan. Tätä taitoa ei oteta kirjoituspöydän laatikosta, vaan siihen on kasvettava toimintayhteisöissä usein pitkänkin kasvuprosessin muodossa. Politiikka on yksi näistä ulottuvuuksista.
Perussuomalaiset valittavat, että heidän anteeksipyyntöihinsä ei ole reagoitu asiallisesti eivätkä tiedä, mitä vielä pitäisi tehdä. Siksi he näyttävätkin päätyneen puoluekokouksessaan hyökkäykseen, ilmoittamalla että mitään anteeksipyydettävää ei ole ja puolueen ohjelmat ovat jatkossakin keskeinen ohjenuora perussuomalaiselle politiikalle.
Uuden hallituksen ministerit ovat kuitenkin käsi raamatun tai lakikirjan päällä vannoneet ja juhlallisesti vakuuttaneet noudattavansa ministeritoiminnassaan perustuslakia ja Suomen voimassaolevaa lainsäädäntöä sekä toimia oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Minusta näyttää siltä, että ministerivalan/juhlallisen vakuutuksen ja hallituksen keskeisten puolueiden ohjelmat ja niihin perustuva hallitusohjelma ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa demokratian keskeisten muotojen, elämäntavan ja yhteistoimintaperiaatteen kanssa.
Suhteessa rasismiin ja - sosialidemokratian kannalta - myös muihin politiikan patologisiin ja epäproduktiivisesti kaavautuneisiin muotoihin on suhtauduttava mitä kriittisimmin. Kokoomus, KD ja RKP ovat tässä ylittäneet rajan, joka ei ole sopusoinnussa perustuslakimme hengen ja sen pohjalle rakennetun lainsäädäntömme kanssa. Tämä ei ole mikään välikysymystä tavoitteleva kannanotto, vaan syvä demokratiaan kuuluva eettinen periaate. Yhdenvertaisuutta rikkovien ohjelmallisten tavoitteiden ottaminen hallitusohjelmaan muodostaa huutavan ristiriidan paitsi demokratian periaatteiden, myös perustuslakimme kanssa.
Millä tavalla demokratiaan sitoutunut yhteisö, oikeusvaltioperiaatteen mukaan toimiva hallinto ja etenkin poliittinen oppositio voi toimia? Onko Tasavallan Presidentti ollut tilanteen tasalla nimittäessään tämän hallituksen ja hyväksyessään hyväksyessään pelkkänä rituaalina sen henkistä ja aineellista väkivaltaa sisältävän ohjelman? Mikä rooli on oikeuskanslerilla rasismia koskevan nollatoleranssin suhteen?
Ainoa oikea nollatolenranssin muoto on ilmeisesti vain tiukka ja tinkimätön demokratian toteuttaminen omassa elämäntavassa ja sen käyttäminen lähtökohtana poliittiseen yhteistoimintaan esimerkiksi hallitustoiminnan ja myös puoluetoiminnan tai edunvalvonnan yhteydessä. Todellista luottamusta voi syntyä vain, kun demokraattisen elämäntavan syvistä periaatteista poikenneet palaavat aidon demokratian tielle ja sanoutuvat kokonaan irti patologisia toimintamuotoja harjoittavista taustayhteisöistään - ja palaavat värittömän tuntuiseen mutta äärimmäisen arvokkaan, itseään ulkoisesti manifestoimattoman, demokraattisen elämäntavan toteuttajiksi.
1 kommentti:
Hyvä kirjoitus, Ilpo!
Lähetä kommentti