Ulos "tuulesta temmatusta" makrotalouspolitiikasta

 Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimus on  on joutumassa tiukan analyysin kohteeksi keskusteltaessa jäsenvaltioiden budjettien kasvusta ja velkarajoista. Helsingin Sanomien ”Artikkeli vahvistaa sen, että vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset ovat likimain tuulesta temmattuja. On erittäin erikoista, että ikään kuin sementoidaan sattumanvaraisesti laaditut velkaantumisen ja alijäämän rajat, jonka jälkeen pidetään niistä jääräpäisesti ja lähes uskonnollisesti kiinni, vaikka talous on muuttunut paljon 30 vuodessa”, sanoo Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti. Hänen mielestään sopimuksen velvoitteita olisi korkea aika tarkastella tieteellisen tutkimuksen perusteella.

Ennenkuin sellaista on tulossa on tärkeää pohtia, mitä olisivat sellaiset eurooppalaiseen talouteen ja kasvuun liittyvät odotukset, jotka eivät missään tapauksessa sovi kasvu- ja vakaussopimuksen raameihin, mutta joita tarvittaisiin ja joita Euroopan Unionin pitäisi edistää.

Ensimmäinen ja tärkeä seikka on eurooppalaisen elämänmuodon heikko sosiaalinen turvallisuus ja lisääntyvä taloudellinen tasa-arvon puute ja polarisoituminen. Tämä on ollut pysyvästi niin parlamentin kuin kansalaisyhteiskunnan työlistalla, mutta toteutumatta ja varsin heikoin tuloksin. Markkinayhteiskunta porskuttaa lobbareineen ja määrällisine elvytyksineen, mutta Euroopan Unionin sosiaalinen pilari osoittaa pikemminkin huojumisen merkkejä kuin vahvistumista. Vakaus- ja kasvusopimuksen ahtaissa raameissa ei saada sellaisia rakenteellisia uudistuksia aikaiseksi, jotka nostaisivat jo pitkään köyhyydessä eläneitä ja uutta prekariaattia jaloilleen. 

Ilmastomuutos ja maapallon lämpötilojen keskimääräinen muutos osoittaa huolestuttavasti kahden asteen nousun suuntaan kuin jäämiseen alle toivotun 1,5 asteen. Huoli on valtava ja se näkyy ilmastohätätilana ja kiihkeänä vaatimuksena sitoutua yhä tiukempiin päästörajoituksiin. Teollinen muutos hiilipohjaisista polttoaineista sähköön ja vetyyn eri muodoissaan on aivan valtava muutos, jota voidaan hyvin verrata 1800-luvun alun teollisuuden läpimurtoon ja 1900-luvun öljypohjaisen polttomoottoritekniikan valtavaan vyöryyn. Nyt näistä ilmastomuutoksen aiheuttajista - maatalouden päästöt mukaanluettuna  pitäisi päästä eroon. On aivan selvää, että Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen raameissa tällaista muutosta ei saada edes käynnistettyä. Euroopan Komission Korona-pandemian nimissä ja peruskirjan salliman  poikkeusmenettelyn avulla toteutetun "Next Generation" -ohjelman puitteissa yritetään nyt 'kertaluonteisella' ratkaisulla hoitaa ilmastokriisi pois päiväjärjestyksestä. En taida olla ainoa joka pitää  tätä logiikkaa sekä horjuvana että epäuskottavana. Velat ja lainat eivät tule riittämään. Oletettavaa pikemminkin on että ilmastokriisi vaatii entistäkin nopeampia ja päättäväisempiä toimia. Olisi saatava kesytettyä vetyvoima öljyä korvaavaksi polttoaineeksi. Samoin on saatava raaka-ainekierto sellaiseksi että niukkoja luonnonvaroja kuten mineraaleja  ei tarvitsisi  kuluttaa loppuun yhden sukupolven valtavan akkutarpeen aikana.

Entä tietotekniikka ja muutos automaation ja tekoälyn maailmaan? Tämäkin on painopisteenä "Next Generation" ohjelmassa. Jo Lissabonion sopimusta hyväksyttäessä silloinen eurokomissaarimme Erkki Liikanen kaavaili esittelypuheenvuorossaan Euroopan Unionin nostamista johtavaksi tietotekniikan kehittäjämaaksi. Visioon oli tiettyjä perusteita, olihan Nokia juuri noussut yhdeksi johtavaksi tietotekniikan soveltajaksi puhelinteollisuudessa. Sitten tulivat USA:n Piilaakson uudet sovellutukset, Google, Facebook, Instagram, Twitter, Apple ja Youtube - muutamia mainitakseni - jotka tuulen nopeudella valtasivat maailman digitaaliset markkinat ja takovat nyt miljarditulosta alan edelleen kehittämiseksi. Kysymys kuuluu: onko tässä tilanteessa mahdollista kasvu- ja vakaussopimuksen puitteissa kääntää suuntaa edes jossakin määrin digitaalisesti itsenäisen Euroopan suuntaan?

Epävakaassa maailmassa nousee myös Euroopan yhteinen puolustus huolestuneen puheen ja kehittämisvisioiden teemaksi. Päinvastoin kuin mitä ETYK:n, Euroopan Turva- ja yhteistyökonferenssin yhteydessä kaavailtiin, luottamus ja liennytys eivät ole pysyneet keskeisinä periaatteina kansainvälisessä kanssakäymisessä - yhteistyöstä puhumattakaan. Vallitsee ankara kilpailu sekä taloudessa että asevarustelussa. Samalla kun Suomikin on ostamassa 10 mrd:lla uusia taisteluhävittäjiä, Ranska ja Saksa ovat päättäneet yhdessä korvata Saksassa valmistetun Eurofighter hävittäjän yhteistyössä Ranskan kanssa ja viimemainitun kehittämän Rafale-hävittäjän ympärille rakennettavan "taistelupilven" avulla. Asevarustelu - ja sen käyttö jo harjoitusolosuhteisakin - on äärimmäisen kallista puuhaa. En voi oikein kuvitella että Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen puitteissa voitaisiin rakentaa senkaltaista puolustusjärjestelmää joka vastaisi nykyajan haasteisiin. Tarvitaan uusia visioita - ja uusia ratkaisuja. 

Euroopan puolustukseen tarkoitetun "Taistelupilven" rakentaminen, mullistavia lupauksia antavan Bion-Techin mRNA:n kehittäminen ovat sellaisia suuria hankkeita, joissa EKP voi toimia monetaarisena rahoittajana samalla tavalla kuin pankkien ja yritysmarkkinan likviditeetin turvaajana.  Euroopan uuteen energiateknologiaan ja digitekniikkaan perustuvan infrastruktuurin ja palvelujen kehittäminen vaatisi puolestaan Euroopan Komissiolle mahdollisuutta finanssipolitiikan käyttämiseen ohi nykyisten raamien. Moderni Monetaarinen teoria ja sen omaksuminen nykyisen uuskeynesiläisen, so.  uusliberaalin mikroekonomian sijasta olisi se paradigmanmuutos jota nyt tarvittaisiin. Mikroekonomia on professori Bill Mitchellin MMT-oivallus kotitalouteen  yhteiskuntataloutta vertaavasta talousnäkemyksestä, etukäteissäästämisestä ja demokraattisen valtion roolin väheksymisestä. 

Euroopan Unionin kokonaisuudessa Euroopan Keskuspankki on se makrotalouspoliittinen elin, joka ei sääntöjensä mukaan "anna eikä ota vastaan neuvoja" rahapoliittisia toimia toteuttaessaan. Viimeistään vuodesta 2014 lähtien, kun EKP aloitti määrällisen elvytyksensä ja jota on tähän päivään mennessä toteutettu jo yli 4200 mrd:n euron määrällä, voidaan havaita että keskuspankki todellakin voi luoda rahaa tyhjästä, ostaa jäsenvaltioiden velkakirjoja pankkien kautta omiin taseisiinsa, jäädyttää eli sterilisoida ne niin että niistä ei tarvitse maksaa korkoa eikä lunastaa niitä takaisin määräajan koittaesssa. Määrällisestä elvytyksestä yhdessä inflaation hillinnän ja korkokannan säätelyn kanssa on muodostunut EKP:lle  sen omiin päätöksiin perustuva endogeeninen väline jolla se pystyy rahoittamaan pankkeja ja markkinaa. Sama ei koske Euroopan komission finanssipolitiikkaa ja suoraa taloudellista tukea jäsenvaltioille. Se on kielletty jyrkästi konsolidoidussa perussopimuksessa ja estää tehokkaasti modernin  finanssipolitiikan toteuttamisen Euroopan Unionissa. 

Vielä yksi suurta muutosta puoltava näkökohta. Se on Afrikan nopea nousu väkirikkaaksi 'nuoreksi mantereeksi', jolla oman kulttuurin säilyttäminen ja itsenäinen vauraus olisi mitä tärkein asia. Alistuminen suurten valtablokkien alihankkijaksi ja jatkuvasti ryövätyksi maanosaksi  ei voi olla toimiva visio tulevaisuuden maailmassa, ei edes mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan nimissä. Se tarkoittaisi jatkuvaan massasiirtolaisuuden hallitsematonta ja epätoivottavaa tulvaa. Keskinäisen kilpailun sijasta Afrikan on sekä kansoina että kokonaisuutena päästävä nopeasti käyttämään omia resurssejaan, työvoimaa, ekologisia energiaratkaisuja ja kehittämään vaurautta omista lähtökohdistaan. Minä toivoisin että Afrikka löytäisi oman poliittisen hallintonsa ja oman, endogeenista raha- ja finanssipolitiikkaa kehittävän keskuspankkinsa kasvaakseen täysin tasavertaiseksi toimijaksi tulevaisuuden maailmassa. Euroopan Komission kansainvälisten kumppanuuksien komissaari on Jutta Urpilainen, jolla on kokemusta myös toiminnasta Suomen Pankin hallinnossa. Uskaltaisikohan toivoa edelläkuvatun vision sisältymistä myös Jutta Urpilaisen strategiaan?

Rafale ja enkelit

 Tasavallan presidentti lähtee käymään Ranskassa. Korona-pandemia on pidätellyt myös valtion päämiestä kotimaassa, ja vihdoin, rokotusten edistyessä pääsee lähtemään valtiovierailulle. Kysymys ei ole pelkästä vaihtelusta pandemian jälkeisenä aikana. Matkalla on luonnollisestikin syvempiä tarkoitusperiä. Mihin ne voisivat kohdistua?

Tasavallan opresidentti on puhunut loppukesän ja alkavan syksyn aikana Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyöstä, lähestytäänhän nopeasti vuotta 2025 jolloin tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyökonferensista, ETYKistä. Hän on nostanut keskusteluun jo ilmeisesti unohduksissa olleen ja nuoremman polven heikohkosti tunnistaman "Helsingin hengen", jonka merkeissä, kolmen korin muodossa Euroopan ja muun maailman johtajat puhuivat aivan uudella tavalla keskinäisestä luottamuksesta ja jopa kirjasivat siihen tähtääviä toimia ETYK:n kolmanteen koriin. 

Onko maailma Suomen johdolla siis palamassa maailmanlaajuisen luottamuksen, yhteistyön ja yhteisen turvallisuuden ilmapiiriin, josta ainakin muistutettaisiin vuoden 2025 juhlaistunnossa? Onhan tällä välin Suomikin liittynyt Euroopan Unioniin ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin lähestymistapoihin. Neuvostoliittoakaan ei enää ole, vaan tilalla on suurvenäläinen, autoritaariseen kurinpitoon nojautuva presidentti Putinin Venäjä.  Kekkosen aikaisesta luottamuksesta, ystävyydestä ja samaan etupiiriin kuuluvasta avunannosta on vain muisto ja rippeet jäljellä. Suomen puolustushallinto on allekirjoittanut ns. isäntämaasopimuksen USA:n kanssa, jatkona jo puolustusministeri Elisabeth Rehnin aikoinaan  amerikkalaisten hävittäjien hankinnalle Suomen puolustusvoimien vahvimmaksi ilma-aseeksi.

Hävittäjähankinnat, jo alustavissakin suunnitelmissa kymmenen miljardia euroa maksava suurhanke on valmisteluputkessa. Päätökset hävittäjähankinnoista tehdään jo tämän vuoden lopulla, jolloin valintaperusteet pitäisi olla täysin selvät ja kiistattomat. Päädytäänkö amerikkalaiseen vaihtoehtoon, joka näyttäisi olevan  aikaisempaan logiikkaan perustuen ensimmäisenä tarjolla. Vai olisiko löydettävä luottamusta ja uskoa esimerkiksi eurooppalaiseen puolustustahtoon ja turvauduttava oman mantereen sotilasteknologiaan?  Kystymys on paitsi luotettavuudesta, myös luottamuksesta sekä myös aseteollisuuden alueella käytävästä teollisesta kilpailusta ja oman mantereen teknologian elinvoimasta.

Euroopan turvallisuutta, yhteistyötä ja avunantoa joudutaan katselemaan myös tästä uudesta näkövinkkelistä. Ranska ja Saksa ovat tehneet presidentti Macronin ja liittokansleri Merkelin välittömässä suojeluksessa uuden sopimuksen erityisen "taistelupilvi" -nimisen suurhankkeen käynnistämisestä saksalaiseen teknologiaan perustuvan Eurofighter hävittäjän korvaamisesta tulevaisuudessa ranskalaiseen teknologiaan perustuvalla Rafale-hävittäjällä. Tämäkin konetyyppi kävi Suomessa esittäytymässä suuressa ilmavoimien tukemassa lentonäytöksessä Helsingin edustan taivaalla juuri elokuussa.

Luottamuksessa ja  suhteessa amerikkalaiseen puolustusjärjestelmään on viime vuiosien aikana tapahtunut horjumista, kiitos presidentti Trumpin  kustannustietoisemman NATO-linjauksen ja Lähi-idästä juuri elokuun loppuun mennessä tapahtuneen vetäytymisen vuoksi. Kahdenkymmen vuoden rauhan ja demokratian viennin tulokset valuivat muutamassa kuukaudessa hiekkaan. Korkea teknologinen taso, automaattiset puolustus- ja hyökkäysjärjestelmät eivät kyenneet estämään täydellistä voiman ja tahdon lopahtamista kokonaan toisenlaisen kulttuurin hallitsemassa Afganistanissa. 

On kai selviö että Suomen hävittäjähankinnoissa on näilläkin seikoilla merkitystä. Ne antavat aihetta miettiä, onko muitakin vaihtoehtoja Suomen puolustukselle kuin amerikkalainen, täydelliseen luottamuksen puutteeseen suhteessa Venäjään ja Kiinaan perustuva lähestymistapa. Ranskan ja Saksan puolustuteknologian uusi suurhanke perustuu lisäksi toiseen merkittävään innovaatioon, joka liittyy Euroopan Unionin puolustuksen mahdolliseen rahoittamiseen. Yhteiseen puolustukseen perustuvaa rahoitusta ei Euroopan Unioniossa voida saada aikaan konsensuksella ja  "etukäteissäästämiseen" perustuvalla talouspolitiikalla. Käyttääkö Ranskan ja Saksan puolustusyhteistyö  tässä suhteessa hyväkseen uutta innovaatiota, mm. talousguru Pikettyn vaihtoehtona korostamaa "samanmielisten yhteistyötä"?  Voisiko eurooppalainen turvallisuusyhteistyö olla osa samanmielisten yhteistyötä, jota rahoitetaan uudella monetaarisella, endogeenisella rahapolitiikalla?

Itsenäisen Euroopan keskuspankin tehtävä on jo vuosia ollut uusien innovaatioiden rahoittaminen kuuluisalla määrällisellä elvytyksellä. Euroopan Keskuspankki on poliittisesti täysin itsenäinen monetaarinen toimija, joka on sitten vuoden 2014 tukenut yli 4000 miljardilla eurolla yritysten ja pankkien likviditeettiä. Tasavallan presidentti on tunnetusti suhtautunut hyvin kriittisesti tällaiseen makrotalouspolitiikkaan ja on siten ollut yhdessä Europan konservatiivien, liberaalien ja näiden talouspolitiikkaa peesaavien sosialidemokraattisten voimin vaatimassa tiukkaa pitäytymistä etukäteissäästämisessä, hyväksyen vain korona-pandemian tapaisissa poikkeusoloissa  velanoton tiukasti määritellyissä, ahtaissa puitteissa. Tähän vanhaan etukäteissäästämisen ja kehysbudjettien edustamaan raamiajatteluun ei uusi, endogeeninen, omiin päätöksiin perustuva rahapolitiikka luonnollisestikaan kuulu. Erityisesti Saksa ja sen keskuspankki - sekä Saksan perustuslakituomioistuin - katselevat tällaista, konsolidoidun peruskirjan kanssa ristiriidassa olevaa EKP:n ja Euroopan komission politiikkaa hyvin kriittisesti.  

En oikein usko että Tasavallan presidentti tavoittelee Helsingin henkeä, luottamusta ja liennytystä vuoden 1975 loppuasiakirjoissa kuvatussa hengessä. Kysymys taitaa pikemminkin olla luottamuksesta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä suurten sotilas- ja makrotalouspoliittisten muutosten murroksessa. Miten käy eurooppalaisen puolustusstrategian, jos Suomi ostaa stratfighterit Yhdysvalloista? Ainakin Suomen on maksettava ne selvällä rahalla - niihin kauppoihin ei keskuspankkikapitalismi määrällisine elvytyksineen ulotu. Entä jos Ranskan ja Saksan "Taistelupilvestä" muodostuu hanke, jonka innovaatioita rahoitetaan keskuspankkijärejestelmän kautta? Sotilaalliset strategiset hankinnat ovat luonteeltaan sellaisia että niitä ei avata eikä ymmärrettävistä syistä myöskään avoimesti kilpailuteta. 

Palataanpa nyt tämän blogikirjoituksen otsikkoon. Taisteluparven hävittäjäperustan muodostaa ranskalaisen Rafale-taisteluhävittäjän tekniikkaan perustuva uuden sukupolven kone ja sen ympärille rakentuu joukko drohneja ja muita lentotekniikkaan perustuvia "enkeleitä". Mikäli oikein ymmärrän, on tästä hankkeesta tarkoitus kehittää aivan uudentasoinen, tekniikaltaan ja hallitsevuudeltaan ylivoimainen "eurooppalainen rakenne" Korona-Pandemian yhteydessä kehitetyn uuden vasta-ainetekniikan tapaan.   Tämä yhdistelmä ei ole sukua turkulaiselle lauluryhmä "Rafaelin enkeleille", joka jatkaa Rafael Paasion nimeen ja visioihin perustuvaa aatteellista kulttuurityötä.

Tasavallan presidentillä on jo perustuslaista johtuen keskeinen ja merkittävä rooli Suomen suurta taisteluhävittäjähankintaa tehtäessä. Jatkaako atlantintakaisen struktuurin kehittämistä ja menettää lopullisesti se "Helsingin henki", joka syntyi vuoden 1975 ETYK-kokouksen myötä ja jota oli tarkoitus jatkaa ETYJ:n puitteissa? Vai olisiko kyse luottamuksen rakentamisesta vuoteen 2025 mennessä sekä Euroopan tasolla että tätä kautta perinteisen NATO-yhteistyön puitteissa? Viimekädessä on kysymys rahasta ja kustannuksista - ja tasavallan presidenttimme on tunnettu tiukasta suhtautumisesta nouseviin kustannuksiin. Nyt tällä lähestymistavalla on merkitystä ehkä enemmän kuin koskaan. Siksi matkalla Ranskaan on tällä kertaa tavanomaista suurempi merkitys.

Maailmanmullistajat

 

Työelämän päätyttyä kohdallani vuonna 1998 oli vielä sen verran energiaa jäljellä, että tuin saksankielen taidollani Työväen Akatemian Humak-korkeakoulua ja Kunta-alan ammattiliitto KTV:n Saksaan suuntautuvaa, työyhteisöjen kehittämiseen liittyvää toimintaa lähtemällä mukaan näiden opintoryhmien matkoille Saksaan ja itävaltaan tulkkina ja kielitaitoa vaativien järjestelyjen hoitajana. 

Vuonna 2000 osallistuin näissä merkeissä useampienkin opintoryhmien opastukseen Hannoverissa silloin järjestetyssä maailmannäyttelyssä. Siellä vietettyjen muutamien viikkojen aikana itse näyttely tuli paremmin tutuksi kuin pikaisen vierailun aikana.  Näiden tehtävien päätyttyä vierailin Bremenissä ja Niedersachsenissa. siis Ala-Saksissa ystäviä tervehtimässä.  Tapasin silloin myös Kansainvälisten Luonnonystävien (Naturfreunde International, NFI) silloisen presidentin. Hän oli kiinnostunut kokemuksistani ja kysäisi, mitkä kolme maailmannäyttelyssä esiinnoussutta ulottuvuutta nimeäisin tulevaisuutta muokkaaviksi uusiksi ilmiöiksi.

Hetken mietittyäni nimesin kolme mielestäni merkittävää seikkaa, jotka nousivat näkyviin tuosta maailmannäyttelystä. Ensimmäinen oli Internet, joka juuri silloin alkoi tehdä tuloaan myös järjestöelämään. Pitäisikö esimerkiksi luonnonystävien lähteä mukaan internettiin omilla sivuillaan esittelemään toimintaansa? Minun vastaukseni oli myönteinen. Kuluneet parikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että digitaalitekniikka - internet yhtenä sen keskeisenä sovellutuksena - on tullut jäädäkseen ja muodostaa yhä tärkeämmän osan jopa arkisestakin toiminnastamme.

Toiseksi ulottuvuudeksi nimesin vedyn käyttämisen energialähteenä. Saksan autoteollisuus oli jo silloin tehnyt mittavia tutkimushankkeita vedyn käyttämisestä energialähteenä. Maailmannäyttelyssä oli Daimler Benziltä, siis Mercedekseltä nähtävänä vedyllä kulkeva bussi. BMV esitteli vedyllä kulkevaa henkilöautoa. Tiedämme nyt, että erityisesti Saksa - ja miksei myös Suomikin - panostavat erityisen paljon vedyn valjastamiseen ihmiskunnan energialähteeksi yhtenä suuren luokan ilmastotoimena. Vetyä on rajattomasti, sen energiasisältö on lähes suunnaton. Ongelmana on vain tuon hapen kanssa räjähdysherkän alkuaineen valjastaminen turvallisesti energialähteeksi. 

Kolmas erikoisuus nousi eteeni Thaimaan osastolla. Näyttelytilassa oli suuri lasilaatikko, jossa esiteltiin Thaimaan historiaa. Pieni vuoristomaisema, jossa näytti kulkevan ihmisiä ihan luonnollisen näköisinä - tosin normaalikokoa pienenpinä - kuvaten maansa keskeisiä tapahtumia. Luonnollisen näköinen ilmiö oli luotu hologrammitekniikalla. Näyttelyssä annettiin ymmärtää että tilaan luotava luonnollinen kuva tulisi aikanaan joko korvaamaan television tai ainakin muodostamaan kovan kilpailijan nyt yli 70 vuotta hallinneelle kuvansiirtotekniikalle. Mutta siirtää kuva ja ääni huonetilaan - tai vaikkapa ikkunan taakse olohuoneeseen - katseltavaksi ja kuunneltavaksi, sitä ei Luonnonystävien presidentti pitänyt oikein mahdollisena ja esitti suorasukaisesti epäilyksensä virtuaalitodellisuuden tuomisesta keskelle olohuonetta. Teknisesti liian vaativaa ja kallista, hän arveli. Sanoin hänelle hänen epäilyynsä vähän provosoiden:"Odotahan kun kauniit tytöt tanssivat virtuaalisesti olohuoneessasi!"

Esitetty mikä esitetty. Päätin seurata kehitystä ja odottaa mitää tuleman pitään. Pitkään aikaan ei ole tapahtunutkaan kovin konkreettista tällä aluella, kunnes tänä aamuna  Saksan 3Sat ohjelmaa seuratessani esiteltiin Volucap -nimisen yrityksen kehittämä malli todellisuuden muuttamiseksi virtuaaliseksi  ja sen tuominen  nähtäväksi olohuoneeseen katselulasien sisältämän kolmiulotteisen "televisiotekniikan" avulla. Materiaali oli kuvattu erityisstudiossa, joka mahdollisti kolmiulotteisen digitaalisen tallennuksen ja tuomisen sitten erityskatselulaitteella nähtäväksi. Erityisesti Korona-pandemia vierailukieltoineen ja karanteeneineen on kiihdyttänyt kyseisen tekniikan kehittämistä. Yritys odottaa tietenkin suurta läpimurtoa virtuaalitekniikan tuomiseen mihin hyvänsä tilaan. Sillä voi olla valtava merkitys esimerkiksi  rakennustekniikassa, mutta myös lääketieteessä, kultturituotannossa - viihteestä puhumattakaan.

Yritys esittelee sivuillaan itseään seuraavasti:

Tuotannoista tulee digitaalisia ja sisältö poistuu näytöltä sekoitetun todellisuuden kautta. Ne tapahtuvat - alueellisesti saavutettavissa - oman neljän seinän sisällä. Tallenteet tavanomaisilla kameroilla eivät riitä tällaisiin muotoihin, ja aiemmat kolmiulotteisten ihmisten luomisen menetelmät ovat liian kalliita, monimutkaisia ​​eivätkä riittävän aitoja. Olemme ensimmäinen Volumetric Studio - Made in Germany.

 Voimme kuvata liikkuvia ihmisiä kolmessa ulottuvuudessa - ja tarjota täydellisen tuotantoratkaisun tilakaappauksen luomiseen ja näyttämiseen.Aitoa, nopeampaa, halvempaa ja skaalautuvampaa kuin mikään muu digitaalinen ominaisuus, Volucapsia käytetään innovatiivisen teknologian käyttöön koko viihde- ja teollisuusalueella. Volucap keskittyy rakennustekniikkaan, joka auttaa hyödyntämään uusia apuohjelmia XR -sisällön luomiseen ja muuttamaan maailmanlaajuista viihdetuotantoa. 

Esittely näkyy 3Sat:n  ohjelmassa kohdassa aikavälillä 18.40 - 25.30

Maailma muuttuu ja mullistuu. Nämä kolme muuttujaa eivät ole ainoita, mutta niiden vaikutus on valtava sekä hyvään että todennäköisesti myös huonompaan suuntaan. Internet ja sähköinen tiedonvälitys digitaalisen kehityksen muodossa palvelee meitä suurenmoisesti, mutta kyllä se myös alistaa ja jakaa taloudellisia voimavaroja polarisoivaan suuntaan. Vety on suuri lupaus ihmiskunnalle, mutta ei se vielä teknisesti ihmisen hallinnassa ole. Vetypommia kehitettäessä pelättiin sen laukaisevan ketjureaktion, joka tuhoaa koko maapallon. Jos ihmiskunta onnistuu, sillä on käytössään energiaa kaikkiin tarkoituksiin, energiaa joka palaesaan tuottaa - ei hiiltä vaan vettä. Virtuaalinen tilaulottuvuus palvelee ihmistä mitä moninaisimmilla tavoilla, mutta saattaa muodostaa hallitsevuudessaan todellisen elämän rinnalle voimallisen virtuaalisen maailman joka hallitsee todellisuuttamme.