Vuosia noista ajoista on kulunut jo yli kuusikymmentä. Demokratia on edelleen keskeistä yhteiskunnallisessa elämässä, siihen vedotaan ja sen puolesta toimitaan. Tulkinnat vaihtelevat ja ovat usein jopa vastakkaisia suhteessa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Niin näyttää olevan myös suhteessa elämäntapaan. Sosialidemokratia jonka periaateohjelmaan tuo haastava tavoite aikanan kirjattiin, edellyttää tämän periaatteen ja arvovalinnan olevan keskeistä myös nämä arvot hyväksyvän elämäntavassa. Kovin paljoa näitä kysymyksiä ei ole vuosien mittaan avattu. Todetaan vain että sosialidemokraattiseen arvomaailmaan on monia teitä ja jokaisella on oikeus noudattaa omaa tapaansa.
Demokratiasta elämäntapana ei ole kaiketi kirjoitettu mitään oppikirjojakaan, joten käytännöksi on muodostunut hyvän toveruuden ja tasa-arvon periaatteiden noudattaminen. Tulee kysyneeksi, onko olemassa jotain luotettavaa lähdettä, joka kompaktissa ja helposti ymmärrettävässä muodossa kertoisi, mitä "demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona" oikein on. Yhden mielenkiintoisen vastauksen olen tähän kokenut löytäneeni. Se on Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologi Erich Frommin kirja "Rakkaus ja henkinen kypsyys".
Kun olen vuosia seurannut ns. Frankfurtiun koulukuntaa ja erityisesti sen sosiaalipsykologista ulottuvuutta laitoksen tämän linjan elinikäiseksi johtajaksi valitun Erich Frommin teosten kautta, olen huomannut hänen tuon tuostakin palaavan 'tapaus ihmiseen', hänen suuntautumiseensa ja niihin motiiveihin jotka tätä vaistopohjastaan irronnutta imeväistä ohjaavat. Ihminen voi todellakin suuntautua elämään luovasti ja produktiivisesti, mutta yhtä hyvin hänen valintansa saattavat muodostua esteeksi sekä hänelle itselleen että myös sille yhteisölle, jossa hän elää ja vaikuttaa. Olen kirjoittanut täsätä lyhyen analyysin blogikirjoituksessani "Character matters - luonteella on väliä".
Päihdepsykiatri Juha Kemppinen kirjoittaneen tästä kirjasta, joka on ilmestynyt myös nimellä' "Rakkauden vaikea taito" sisältöanalyysin, josta mielestäni hyvin selviää. että taito rakastaa on itse asiassa samalla myös demokratiaa elämäntapana. Kysymys ei ole rakkauden ymmärtämisestä kohdalle sattuvana rakastumisena, vaan itseasiassa elämäntaidosta. Hänen Fromm- referaattinsa mukaan
"Rakkaus on taito, joka vaatii kuria, keskittymistä, kärsivällisyyttä ja mielenkiinnon keskittämistä. Rakkauden vaikea taito on EFn mukaan on kuin minkä muun tahansa taidon opettelua. Jokaisen taidon käytäntöön liittyy tiettyjä edellytyksiä. Ensiksi jonkin taidon hallitseminen vaatii kuria. Ei pysty suorittamaan mitään taitoa, ellei alistu kuriin. Kurinalaisuuden on saatava valta koko ihmisen elämässä. Elämä ilman kuria johtaa hajaannukseen ja kaaokseen, eikä ihminen pysty keskittymään mihinkään.
Toiseksi taidon saavuttamiseen tarvitaan keskittymistä. EFn mukaan keskittyminen on vielä harvinaisempaa kuin kuri 1950-luvun yhteiskunnassa. Meidän kulttuurissamme on vallalla elämäntapa, joka johtaa laiskotteluun, keskittymisen puutteeseen ja hajanaisuuteen. Eräs parhaita todisteita keskittymisen puutteesta on vaikeus kestää elämää yksin itsensä kanssa.
Kolmas tärkeä asia taidon oppimiselle on kärsivällisyys. Jos pyritään nopeasti tuloksiin, EFn mielestä ei koskaan opita kunnolla. Nykypäivän ihmiselle kärsivällisyys on yhtä vaikeaa kuin kuri ja keskittyminen.
Neljänneksi jokaisen taidon hallitsemisessa on kaiken mielenkiinnon keskittäminen taidon mestaruuden hankkimiseen. Ihminen ei ala oppia jotakin taitoa välittömästi, vaan ikään kuin kiertoteitse. Jos aikoo tulla mestariksi jollakin alalla, on sille omistettava koko elämänsä tai miltei koko elämänsä ainakin.
Oman persoonan on tultava taidon käytännön välineeksi, ja sitä on pyrittävä ohjailemaan mahdollisimman paljon siihen suuntaan, mikä on tämän päämäärän kannalta tärkeätä. Jos haluaa tulla rakastamisen taidon mestariksi, on aloitettava omaksumalla kuri, keskittyminen ja kärsivällisyys kaiken käytännöllisen elämänsä johtotähdeksi."
Demokratia elämäntapana on siis samaa kuin rakkauden vaikea taito sellaisena kuin Erich Fromm nuorena sosiaalipsykologina jo 1940-luvulla päätyi esittämään. Kysymys on suhtautumisesta sekä ihmiseen että yhteiskuntaan. Demokratia elämäntapana - niin kuin rakkauskin produktiivisena voimana vaatii kurinalaisuutta, keskittymistä, kärsivällisyyttä ja kaiken huomion kiinnittämistä rakastamisen kohteena olevaan asiaan tai ihmiseen.
On vielä yksi syy, minkä vuoksi julkaisen tämän blogikirjoituksen juuri nyt. Erich Frommin syntymästä (23.3. 1900)tuli maaliskuussa kuluneeksi 120 vuotta. Hän oli siis presidenttimme Urho Kekkosen kanssa samaa ikäpolvea. Hän kuoli vähän alle 80-vuotiaana 18.3. 1979. Tällä sosiaalipsykologian mestarilla on siis ajankohtaista sanottavaa vielä tämänkin päivän pohdiskelijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti