Kuinka oikeusmurha tehdään?

Omistajaohjausministeri Paateron eroilmoitus 29.11. 2019 ja siihen johtanut ryöpytys mediassa ja eduskunnassa on ollut viime päivien ja viikkojenkin keskeistä uutisaineistoa. Olen tähän keskusteluun  itsekin osallistunut lähinnä Facebookin kautta ja toteuttanut siten tasavallan presidentin itsenäisyyspäiväkutsujen teemaksi nostamaa tiedon ja yhteiskunnallisen keskustelun periaatetta. Seuraavassa muutamia postauksia Facebookin toimintalokistani poimittuna:

29.11. 2019
Poliittisen tahtotilan ja luetun ymmärtäminen
Postin hallituksen puheenjohtaja väittää, että hän - eikä Postin hallitus - ole saanut suullista tai kirjallista ohjetta miten toimia yhden ryhmän siirtämisessä toisen, eriarvoistavan, halvemman työehtosopimuksen piiriin. Hallituksen tahtotilasta sanotaan jo selvästi hallitusohjelmassa:"Edistämme palkkatasa-arvoa ja jatkamme samapalkkaisuusohjelmaa." Jo tämän yleisperiaatteen olisi pitänyt johtaa valtiojohtoisessa laitoksessa kriittiseen oman toiminnan tarkasteluun. Mielestäni postin hallitus ei voi vetäytyä tietämättömyyden verhon suojaan tässä asiassa. Ei voida edellyttää että ministeri on ällätikulla osoittamassa miten pitää päättää kun hallitusohjelman kanssa selvässä ristiriidassa oleva päätös aiotaan tehdä. Asiasta olisi pitänyt ilmoittaa ministerille jo etukäteen eikä jättää tehtyä päätöstä itse kaiveltavaksi jostakin sivulauseen sivulauseesta.
---
Parlamentaarisen demokratian ymmärtäminen
Ministeri Paateron ilmaisema luottamus Postin hallitukselle voidaan ymmärtää niinkin, että hän luottaa Postin hallituksen kykyyn lukea hallitusohjelmaa ja tulkita siitä hallituksen tahtotilaa. Kysymys on aivan keskeisestä parlamentaarisesta toimintatavasta ja erityisesti valtion omistamissa laitoksissa keskeisten poliittisten linjausten seuraamisen pitäisi olla jokapäiväistä ja luontevaa sopeutumista hallituksen ilmaisemaan tahtotilaan. Postin tapauksessa näin ei käynyt. Päinvastoin, Postin hallitus ja johto kokonaisuudessaan seurasi edellisen hallituksen kilpailukykyhenkistä politiikkaa. Lisäksi näyttää siltä, että Posti ei halua seurata Rinteen hallituksen tahtotilaa - siitä kielii Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan ilmoitus että hän ei aio erota. Kysymys on paitsi juridiikasta erillisen kirjallisen tai suullisen tiedon vaatimisesta hallituksen linjasta, myös poliittisesta painostuksesta aiemmin noudatetun linjan suuntaan. Onneksi paketinlakittelijoiden tapauksessa työtaistelun avulla Posti saatiin peräytymään.
---
27.11. 2019
Yksipuolinen media
Meillä puhutaan vapaasta lehdistöstä ja mediastakin, mutta tosiasiassa moniarvoisuudesta ei ole puhettakaan. Käy juuri niin kuin Aamulehden tapauksessa asiasta kerrot. Erityisesti sosialidemokratia on tämän vapaan lehdistön kattavan tulituksen kohteena eikä sosiaalista mediaa lukuunottamatta juuri mahdollisuutta ole sosialidemokratian lähtökohdista arvottavaan keskusteluun, tavoitteenasetteliusta puhumattakaan. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka yhdistysten toimijat, valtuustojen jäsenet ja ay-liikkeen luottamusmiehet jaksavat pitää aatteestaan ja tietoisuudestaan kiinni tällaisissa olosuhteissa. Koko ajan on pelättävissä, että sanallinen tulitus muuttuu vihapuheeksi ja sen mukaisiksi teoiksi. Mistä löytäisi historiasta sopivan vertauksen tälle röykytykselle ja mielestäni tuhosuuntaisia piirteitä omaavalle yhteiskuntavisiolle? Venäjänkielestä tuli 1800-luvulla käyttöön sana "pogrom", jolla kuvattiin juutalaisiin kohdistunutta vihaa ja tuhotekoja. Minusta tämä tilanne muistuttaa sosialidemokraatteihin ja nyt koko hallitukseen suuntautuvaa 'poliittista pogromia'.
---
Koveneva politiikka
Muistiin fb-sivun toimintalokiin; näyttää siltä että ministeri Paatero on toiminut niin hyvin ja johdonmukaisesti kuin mitä hän saamansa informaation pohjalta on voinut tehdä. Postin hallitus tekee päätöksensä maapallon toisella puolen julkisten palvelujen puutteesta kärsivässä ja saastassa rypevässä San Fransiscossa, jonne juuri paria kuukautta ennen ministeriksi tullut Paatero ei osallistu. Edustajana on valtionhallinnon virkamies, joka jättää kertomatta päätöksestä ministerille. Pelkään että Paateroa vedetään tässä puolueettoman, porvarillisen, ilmoitustuloilla elävän lehdistön toimesta samalla tavalla 'kölin alta' kuin mitä tapahtui takavuosina Arja Alholle ja Maria Guzeninalle. Kaikkein kokeneimmat ja arvopohjaltan ehyimmät kansalaiset tuhotaan? Kaikesta huolimatta Paatero ei ole antanut vihalle valtaa vaan hakee edelleen luottamuksellista suhdetta Postin hallintoon. Näin minäkin olisin toiminut, jos olisin ministerin paineiden keskellä osannut...
"Postin hallituksessa istuu valtion edustajana omistajaohjausosaston finanssineuvos Minna Pajumaa. Hänen kauttaan Paateron esikunnalla on jatkuvasti suora yhteys Postin hallitukseen.
Pajumaa ei halua kommentoida aihetta HS:lle millään tavoin."
---

Poliittista noitavainoa?
Näin siinä sitten kävi; taas ajettiin rehti ja kokenut naisministeri nurkkaan, toiminut TUL:n puheenjohtajana, sosialidemokraattisen kasvatusjärjestön puheenjohtajana, lukuisissa tehtävissä omassa maakunnassaan, SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja hän on parastaikaa. Kohta perinteeksi muodostuva porvarillinen kaava jatkuu; pidetään epärehellisenä, osaamattomana ja muutenkin vastuullisiin tehtäviin sopimattomana. Ei sopinut markkinahenkisesti johdettujen Veikkauksen ja Postin toimien valvojaksi. Sotkettiin mielettömän mediaryöpytyksen voimin lillukanvarsiin, ei päässyt toteuttamaan varsinaista tehtävää lyhyenä ministerinäoloaikanaan oikeastaan ollenkaan. Tämä on sitä modernia poliittista Pogromia...

Puolueeton, porvarillinen, yritysten ilmoitustuloilla ansaitseva media on puolensa valinnut - muutahan meillä ei olekaan. Se siitä vapaasta lehdistöstä, neljännestä valtiomahdista - jota se Aamulehdenkin tapauksessa sumeilematta käyttää. On siinä varsinainen tuki moniarvoiselle yhteiskunnalle...

Yhteiskuntavastuusta yritysvastuuseen
Rakenteelliset seikat ovat tässäkin taustalla. Yritysmaailma haluaa 'mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan' nimissä ja Euroopan Komission kahden edellisen kauden politiikkaa noudattaen irtautua kokonaan yhteiskuntavastuusta.


26.11. 2019
Luottamuksen ilmapiiri:
Hyvä kirjoitus Satu Lehtolalta; mietin juuri tänään Lauri Ihalaisen eilen 26.11. 2019 A-studiossa peräänkuuluttamasta luottamuksen ilmapiiristä. Tekee mieli kysyä Mao Tse Tungin tapaan: voivatko sellaiset suunnistaa yhdessä, joilla on erilainen kartta, eri tavoite ja eri suuntaan osoittavat kompassit?
---
Yhteiskunta- vai yritysvastuu?
EK:n edustaja peräänkuulutti työntekijäpuolen 'yhteiskuntavastuuta' aamun 26.11. 2019 TV1:n lähetyksessä; tosiasia kuitenkin on että EK on Euroopan Komission kahden edellisen kauden toimenpiteiden ja suositusten mukaan luopumassa kaikesta yhteiskuntavastuusta 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' aikaansaamiseksi. Luopuminen valtakunnallisesta sopimisesta on osa tähän tavoitteeseen pyrkivää strategiaa, paikallisen sopimisen pirstominen seuraava ilmeinen askel.
---
'Erittäin kilpailukykyinen markkina'
Euroopan Unioni on peruskirjoissaan sitoutunut talousideologian yhteen ulottuvuuteen, nimittäin 'erittäin kilpailukykyisen markkinan' ylivoimaiseen ja autuaaksitekevään lähtökohtaan (Lissabonin sopimus, art. 2, kohta 3) . Tämä on se yksiulotteinen lähtökohta, arvonluontia, josta Mazzucto puhuu. Markkina ei sellaisenaan luo arvoa - se tarvitsee kysyntää ostovoiman muodossa voidakseen investoida ja edistää 'yritysvastuuta'. Julkinen sektorin, valtion ja kuntien meidän tapauksessa - tehtävä on vastata arvonluonnilla kansalaisten ilmaisemaan kysyntään ja sosiaalisiin tarpeisiin. Tämä on näkynyt viime vuosina markkkinoiden pyrkimyksenä irtautua yhteiskuntavastuusta jota pyrkimystä Euroopan komissio on edellisillä toimintakausillaan voimakkaasti tukenut. Tähän ei liity mitään erityistä mystiikkaa vaan selkeä poliittisideologinen pyrkimys, jota mm. Social Europe - verkkolehti mielestäni ansiokkaasti kuvasi kesällä 2019...
---
24.11. 2019
Sopimusyhteiskunnan pirstominen
Keskitetty sopiminen on EK:n toimesta lopetettu - nyt on vuorossa alakohtaisen ja paikallisen sopimisen pirstominen...
---

22.11. 2019
Olisiko niin että juuret juontavat tässä Postin hallituksen pirstovassa politiikassa 'mahdollisimman kilpailukykyisen markkinan' aikaansaamisen ja sitten kun Postin sisälle on saatu tehtäväkokonaisuuksia toteuttavia yksityisiä toimijoita, nämä uhkaavat EU:n tasoisilla säädöksillä ja rankaisutoimenpiteillä? Eli kuin on annettu pirulle pikkusormi, se uhkaa viedä ennen pitkää koko käden?
---
Poliittinen amputoiminen
Vahvan valtion varaan hyvinvointia rakentava sosialidemokratia ja vasemmisto ylipäätään on joutunut tässä poliittisesti amputoiduksi; EU:n ja Saksan perustuslaissa - siksi kai EU:n perussopimusta on lupa kutsua - on vakava perustuslaillinen virhe: taloudellisia strategisia tavoitteita on sisällytetty yhteiskuntarakenteen perustaan ja nämä strategiset - luonteeltaan poliittiset - määräykset estävät moniarvoisen yhteiskunnallisen kehittämisen koko mantereen tasolla - vain märkkinavaihtoehto on hallitseva. Sosialidemokratian kannalta Euroopan Unionin lähestymistapa on autoritaarinen, kaikkia poliittisia voimia samaan lähestymistapaan pakottava järjestelmä. Tässä suhteessa - tosin päinvastaisessa merkityksessä - se muistuttaa vahvasti edesmenneen DDR:n valtiollista järjestelmää, jossa monia puolueita sallittiin, mutta niiden oli alistuttava neuvostotyyppisen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän ehdoilla toimiviksi.

---
16.11. 2019
Hyvinvointivaltion rakentaminen
Kotimaan politiikassa Rinteen hallitus toimii hyvinvointivaltiota vahvistavalla otteella erinomaisella tavalla ja se ansaitsee tässä suhteessa jokaisen jäsenen ja kannattajan luijan ja vankkumattoman tuen. Jos sama ote saataisiin toteutettua myös Euroopan Unionin tasolla, sen finanssi- ja rahapolitiikassa, hyvinvointivaltiosta voisi tulla menestystarina koko mantereen tasolla. Kysymys on samalla kertaa sekä oikeusvaltioperiaatteesta että eurooppalaista hyvinvontia vahvistavasta rahoituskehyksestä.
--

Katharsis

Katharsis - äkkinäinen tunnetila puhdistumisesta, vapautumisesta, anteeksiannosta. Tunnekokemus suurena helpotuksena lienee tuttu itsekullekin elämän varrelta. Lapsena saatu anteeksianto, aikuisena vapautuminen  alkoholista tai huumeista ilmaisevat tätä kokemusta. Tuhlaajapojan paluu raamatun kertomuksena on meille useimmille tuttu. Käsitettä on taiteen ohella käytetty myös mediatutkimuksessa ja  sosiaalipsykologiassa.

Aristoteleellä katharsis tarkoittaa sitä, että herättämällä sääliä ja pelkoa tragedia johtaa näiden tunteiden puhdistumiseen. Konflikteja ja kliimaksia seuraa terapeuttinen vapautuminen jännityksestä ja harmoninen olotila. Aristoteleen oppi oli reaktiota Platonin näkemyksiä vastaan. Platon väitti tragedian ruokkivan ihmisissä sellaisia tunteita, jotka todellisessa elämässä tulisi pitää kurissa. Kuitenkin Platonin mukaan tragedia sallii hillittömän tuskan ja vihan hallita ihmistä, ja opettaa ihmisiä toimimaan näin elämässäänkin.  Platon näki filosofian itsensä katharsistisena.

Katharsis, Aristoteleen ilmaisu liittyy taiteeseen ja erityisesti kreikkalaiseen tragediaan. Kun tiedämme että antiikin Kreikan teatteri oli luonteeltaan oman aikansa tapahtumiin liittyvää yhteiskunnallista analyysia, tulee kysyneeksi, olisiko 'katharsiksella'  käyttöä myös nykyisissä yhteiskunnallisissa käänteissä ?

Millaisia ovat suuret yhteiskunnalliset katharsis-käänteet? olisiko Ranskan vallankumous 'veljeys,vapaus, tasa-arvoisuus' tunnuksineen ollut aikansa suuri puhdistautumisprosessi? Omalta elinajaltani tulee mieleen 1930-luku, toinen maailmansota ja sen päättyminen natsi-Saksan romahtamiseen ja  'ei koskaan enää sotaa!' ilmapiiriin.

Tärkeää on muistaa että myös 1950-luvun alussa tapahtunut Euroopan Unionin alkusanojen lausuminen ja eurooppalaisen yhteistyön liikkeellelähtö toisen maailmansodan jälkeisissä katharsis-tunnelmissa; vain muutaman vuoden takana oli tuon hirvittävän sodan loppuminen, sota-ajan kärsimykset ja raskas - mutta myös toivorikas - jälleenrakennuskausi. Uskottiin, että voidaan rakentaa uudenlaista tulevaisuutta rauhan ja demokratian hengessä. Mm. sosialidemokraattinen lasten kasvamaansaattamisjärjestö 'Nuoret Kotkat' syntyi rintamamiesten kokemuksista ja heidän aikaansaamanaan vuonna 1943.

Sekä bolshevikkien voitossa lokakuun vallankumouksessa vuonna 1918 että Neuvotoliiton romahtamisessa 1980-90-lukujen taitteessa voidaan nähdä näitä samoja piirteitä. Berliinin muurin murtumien edusti saksalaisille ja koko läntiselle arvomaailmalle tietynlaista puhdistautmista ja anteeksiantoakin - eihän muurin murtuessa väkivaltaa sittenkään käytetty. Elämänhalu uudistui, palautui ja uusi voimistuminen koettiin alkavaksi.

Näyttää kuitenkin käyvän niin, että ajan kuluessa puhdistumisen ja vapautumisen tunne unohtuu ja vähitellen palataan samoihin arvoihin ja asenteisiin, joihin haluttiin saada anteeksiantoa ja joista haluttiin päästä vapaiksi. Oikeistovoimat ja kansallinen itsekkyys ovat Euroopan Unionissakin päässeet uuteen vauhtiin ja nyt pelätään ihan oikeasti, että julma 1930-luku saattaa arvoineen ja asenteineen palata uudelleen. Omaksuttu yhteiskuntaluonne (Fromm)  istuu vahvassa ihmisen alitajunnassa ja periytyy suuren kirjan mukaan kolmanteen ja neljänteen polveen.

Onko Euroopan Unioni pysynyt sodanjälkeisen katharsiksen edellyttämällä tiellä? Rauhan ja demokratian kuorrutukseksi on noussut äärimmilleen viety kilpailu markkinoista ja elintilasta . Lissabonin sopimus,  Rauhan ja demokratian linnakkeessa demokraattinen valtio on käytännössä kokonaan alistettu 'erittäin kilpailukykyiselle markkinalle' (Lissabonin sopimus,  art.2, kohta 3). Markkinakilpailun tiimellyksessä EU:n jäsenmaat tavataan yhä useammin 'housut kintuissa' viemässä aseita ja sotavarustelua rauhan ja sosiaalisen turvallisuuden sijasta tukkanuottasilla oleviin  ja sotilaallisiin iskuihin valmistautuviin maihin. Jopa EU:n sisällä harkitaan jo valtionjohtajatasolla sotilaallisen puolustusrakenteen luomista yhtenäisen ja rajojaan turvaavan markkinayhteisön turvaksi. Katharsiksen henki on kadonnut, vanhat arvot ja sen mukaiset luonteenpiirteistöt ovat nousemassa uudelleen keskeisimmiksi.

Millainen uusi 'katharsis' voisi olla - ja ennenkaikkea, tarvitaanko sitä? Sosiaalisessa mediassa käydään yhä kiivaampaa ja kriittisempää keskustelua Euroopan Unionin mitä ilmeisimmin muuttuneesta arvopohjasta ja siitä, kuinka ehdottomasti ja vailla ulospääsytietä se on muurattu pysyviksi ja muuttumatttomiksi tarkoitettuihin peruskirjoihin. Kun rakenne yksipuolisuudestaan johtuen ei kykene vastaamaan suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja kansojen sosiaalisen turvallisuuden kaipuuseeen, kysymys vääristyneiden rakenteden seurauksista on ymmärrettävää. En liene kaukana oikeasta kun totean että monet aktiivisestikin yhteiskunnallista keskustelua ja Euroopan tilannetta seuraavista ovat aidosti 'ihmetyksen sormi kummastuksen suussa'. Pelättävissä on katastrofi, yhteisten rakenteiden hallitsematon murtuminen, yhteiskunnallinen räjähdys tavalla tai toisella.  Kukaan ei osaa ennustaa, miten se tapahtuisi ja mitkä olisivat seuraukset.

Onko niin, että vain väkivaltainen, hallitsematon murros, jota seuraa onnettomuus ja suuri on häpeä -  ja uusi tarve katharsikseen, se ainoa tie joka on edessämme? Aiheuttaako ilmeinen ilmastomuutos ihmiskunnan käyttäytymisessä katharsiksen, asenteiden ja elintapojen pysyvän muutoksen?

Vai käykö niin, että suuren onnettomuuden tai muutoksenkin kynnyksellä ja sen jälkeen ihmisen on Platonin ajattelun mukaisesti pidettävä 'tunteensa kurissa', kävi kuinka kävi?