Olen kirjoittanut muutamankin blogikirjoituksen sosialidemokratiasta elämäntapana ja yhteistoiminnan muotona. Tämä ilmaisu on kotoisin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmasta vuodelta 1952, siltä samalta vuosikymmeneltä jolloin itse tulin liittyneeksi mukaan tähän kansanliikkeeseen.
Palaan tähän teemaan alati uudelleen ja nytkin, kun gallup-luvut näyttävät nostavan sosialidemokratiaa maan suurimmaksi puolueeksi ja mahdolliseksi voittajaksi seuraaavissa eduskuntavaaleissa. Se tapahtuu samaan aikaan kun media toitottaa sosialidemokratian vanhanaikaisuutta ja puolueen jäsenkannan korkeaa keski-ikää. Miten on mahdollista, että ajattelutapa joka ei juurikaan saa tukea medialta, nousee yhä uudestaan merkittäväksi vaihtoehdoksi myös mielipidetiedusteluissa?
Automaattinen samaistuminen julkiseen mielipiteeseen on yhteiskunnallisessa kasvuvaiheessa olevalle ilmeisesti niin vahvaa, että sosialidemokratia ei näyttäydy nuorelle ihmiselle potentiaalina poliittisena vaihtoehtona. Aatteellinen tavoite, sosialismi - myös sen demokraattisessa, pohjoismaisen hyvinvointivaltion muodossa - on tullut niin perusteellisesti vähäteltyä ja mustamaalattua, että nuoren on kokeiltava mitä hyvänsä muuta vaihtoehtoa ennenkuin isiltä ja äideiltä, nykyisen hyvinvointi-Suomen rakentajilta peritty arvomaailma alkaa herätä henkiin.
Tämä sama kaava on toistunut aikaisempinakin vuosikymmeninä. Kodin sosialidemokraattinen, hyvin tavalliselta ja värittömältä tuntuva elämäntapa osoittautuu sittenkin kestäväksi pohjaksi yhteiskunnalliselle näkemykselle. Demokratia elämäntapana on todellisuudessa kuitenkin vaativa elämän- ja toimintatapa, sitä on jatkuvasti päivittäin pohdittava ja sovellettava käytäntöön niin kanssakäymisessä ihmisten kanssa kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä, ongelmia ja tavoitteita pohdittaessa.
Demokratia on muutakin kuin pelkkä vaalimenetelmä, jollaiseksi se kapeimmilllaan ymmärretään. Vähän syvemmälle työstettäessä havaitaan, että mikä hyvänsä toimintatapa ei kuulu demokratiaan elämäntapana. Ymmärretään, että väkivalta, loukkaava alistaminen tai jatkuva alistuminen, nöyrtyminen eivät voi kuulua demokratiaan elämäntapana. Ei siihen voi kuulua määrätön ahnehtiminenkaan, jonka tulosta esimerkiksi tulojen ja omistamisen muodossa niin suuresti palvotaan. Myös kaupallinen asennoituminen "kaikki on kaupan" merkityksessä ei voi kuulua tähän vaativaan elämäntapaan, vaikka esimerkikisi Euroopan Unionin keskuspaikka, Bryssel suorastaan pullistelee kaikenlaista vaikuttajaa. Europarlamentaarikolle se muodostaa korruptoitumisen muodossa vakavan uhkan, samalla tavalla kuin se voi tehdä sen myös kunnan asioista päätösvastuussa olevalle.
Edellä luettelemani demokratian vajavuustilat muodostavat juuri sen "epäproduktiivisen oireryhmän", jota mm. Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologian keskeisin tutkija Erich Fromm piti tunnusomaisena sairaalle yhteiskunnalle.
Epäproduktiivisen lähestymistavan vastapainoja on elämää ylläpitävä, jokaista ihmistä tasa-vertaisena ja tasa-arvoon oikeutettuna lajiolentona kunnioittava produktiivinen, biofiilinen elämäntapa. Sekin voi juurtua ihmisen mieleen pysyväksi voimaksi, "konstantiksi" elämänmuodoksi, lifestyleksi. Kansanvaltainen hyvinvointivaltio muodostaa demokraattiselle ihmiskäsitykselle luontevan kasvualustan, hengeltään sairas yhteiskunta kaavauttaa ja vahingoittaa myös siinä elävää ihmistä.
Kun demokraattinen sosialisti joskus - eikä niin harvoinkaan- epäilee itsekin oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan mahdollisuutta ja valtavia poliittisia, asenteellisia ja resurssien vähäisyyteen liittyviä toteutumttomia toiveita, on kuitenkin yksi ulottuvuus jossa tuo arvokas sosialidemokraattinen visio elää. Se on elämäntapa, praxis, jokapäiväisen elämän käytännöt. Pysyvä, muuttumaton, järkähtämättömällä perustalla oleva sosiaalinen tietoisuus. Kysymys ei ole pelkästään opitusta, kognitiivisesta, vaan myös elämyksellisestä, affektiivisesta havahtumisesta ja etsinnästä - joka jatkuu läpi koko elämän.
Eipä siis ihme, että kirjoitin juuri Eduskunnahn sosiaalivaliokunnan puheenjohtajan Sisko Kiurun Facebook-sivulle seuraavan kommentin hänen ilmoittaessaan ristiriitoja sisältäneen valtavan SOTE-aineiston tultua nyt käsitellyksi ja menevän tämän jälkeen perustuslakivaliokuntaan:
"Socialdemocratic constant - sosialidemokraattinen mielenlaatu, asennoituminen, katsantokanta tulee näkyviin tämän suuren kokonaisuuden käsittelyssä. Se on juuri sitä sosialidemokraattista elämäntapaa, pysyvää "lifestylea" aina, joka hetkellä ja kaikkialla. Se meidät yhdistää myös arjessa, viime kädessä kaikessa toiminnassamme läpi elämän. Sillä on merkitystä, koska lähestymistapamme on jo ensimmäinen ja pysyvä osa itse tavoitetta, demokraattista sosialismia."
12.11. 2018 kirjoitin Facebookissa omalta osaltani vastauksena nuorten osallistumista koskevaan pohdiskeluun:
"Millä tavalla sosialidemokraattinen elämäntapa, "lifestyle" välittyy nuoremmalle sukupolvelle? Ei ole mediaa käytössä, koulussakaan ei osata avata yhteiskunnallista ulottuvuutta, politiikka, yhteisiin asioihin vaikuttaminen jää kielteisen yleisen ilmapiirin armoille. Alhaiset äänestysprosentit ja osallistumisrakenteiden rapautuminen uhkaavat pidemmän päälle koko kansanvaltaista yhteiskuntaa, demokraattista yhteiskuntajärjestystä. Siitäkin huolimatta pieni toivonkipinä on olemassa: se on vanhemman sukupolven aika laajalti omaksuma "demokratia elämäntapana", jota uskoakseni myös koululaitoksessamme edelleen pidetään tärkeänä. Tämä ei ole vähäpätöinen asia, sillä aito demokraattinen ilmapiiri on jo osa demokraattisen sosialismin päämäärää: se on pysyvä elementti joka on aina, vaikeissakin olosuhteissa pusertunut pintaan. Itse asiassa usein kuulee aktiivin sosialidemokraatin kertovan, että vaikka kotona ei politikkaa puhuttukaan, oli aavistus että se on se yhteiskunnallinen vaihtoehto jonka hengessä pitää toimia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti