Onko ongelma suurempi kun sata euroa?
Hollannin eläkejärjestelmän kerrotaan olevan yksi maailman parhaita. Se koostuu jokaiselle kansalaiselle maksettavasta peruseläkkeestä eli kansaneläkkeestä, työeläkemaksuilla kartutettavasta työeläkejärjestelmästä ja itsemaksetuista eläkevakuutuksista. Asiasta kirjoittaa Bernerd van Praag, Amsterdamin yliopiston taloustieteen emeritus-professori. Jutun otsikko on "Hollantilainen potilas". Ehkä otsikon pitäisi olla pikemminkin "eurooppalaoinen potilas". Työelämän pirstoutuminen ja toimeentulon epävarmuus saattavat sisältää todella pitkälle meneviä seurauksia.
"Social Europe" -verkkolehden mukaan Euroopan Unionin tekemät muutokset korkopolitiikassa ovat aiheuttamassa tietynlaisen kriisin maksupolitiikassa, ilmeisesti koskien ainakin julkisen sektorin eläkkeitä. Yksityisissä eläkerahastoissa näyttäisi olevan kolminkertainen määrä euroja Suomen työeläkerahastojen pariinsataan miljardiin verrattuna. Eläketasossa pyritään 70%:n tasoon elinaikana maksetusta palkkatasosta - ei viimeisimmästä maksetusta palkasta.
Todellinen ongelma työeläkejärjestelmälle koituu Hollannissa - ja mitä ilmeisimmin ennenpitkää myös Suomessa - työsuhteiden muuttumisesta entistä lyhyemmiksi, rikkonaisemmiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Kun palkoilla kilpaillaan työelämään pääsystä, seuraa tästä se että työeläkemaksuja ei useinkaan makseta ja maksettua työeläkettä ei niin muodoin myöskään kerry. Kun eläkkeiden maksu Hollannissakin perustuu tietynlaiseen sukupolvisopimukseen, on nuorempi sukupolvi putoamassa tyhjän päälle rakennettuun työeläkekuiluun.
Kovaan kilpailuun perustuva Euroopan Unionin politiikka on siten aiheuttamassa valtavaa eläkeläisköyhyyttä - ilmeisesti koko Euroopan Unionin alueella. Näin käy ellei jotakin tehdä - ja se tekeminen on vielä vaativampi yritys kuin aiempien eläkkeiden nostaminen satasella lähimmän kymmenen vuoden aikana. #Ainaheikommanpuolella #Elämmeköunessa
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo näkyy nimittäneen poliittista oppositiota vastuuttomaksi ja populistiseksi vaatiessaan sadan euron korotusta alimpiin työeläkkeisiin. Satanen kuussa on esityksenä töksähtävä siinä mielessä, että sillä jollakin tavalla korjattaisiin hallituksen läpi murjomia esityksiä koskien kaikkein heikkotuloisimpia eläkeläisiä. Tarvittaisiin kuitenkin näkemystä siit' suuresta lviinista, joka eurooppalaisessa tulonjakotaistelussa on tapahtumassa ja joka uhkaa haudata alleen koko alullaan olleen hyvinvointivaltioajattelun.
Työnantajat ovat lisäksi vetäytyneet lähes kokonaan vastuusta työeläkerahastojen kartuttamisessa. Mihinkähän näitäkin varoja aikanaan käytetään, kun massiivinen osa prekariaatissa eläneitä ja pätkätöitä tehneet aikanaan ovat eläkeiässä eikä mitään kunnon työeläkettä ole karttunut?
Lisäys 13.5. 2018:
Saan entisten kansainvälisten työtehtävieni perusteella pientä työeläkettä myös Itävallasta toimittuani siellä 1970-luvun alussa kansainvälisen Sosialistisen Kasvatuksen Internationaalin IFM-SEI:n pääsihteerinä. Viime vuonna SPÖ:n johtama hallitus nosti sadalla eurolla kaikkia työeläkkeitä ja minäkin pääsin osalliseksi tästä tehdystä universaaliratkaisusta. Sen suuri etu oli se, että ei jouduttu keskustelemaan eriarvoisuudesta 1399 euroa ja 1400 euroa kuukaudessa eläkettä saavan välillä. Miten Rinteen mallin mukainen osatasokorotus käytännössä voidaan toteuttaa, on ainakin minulle toistaiseksi arvoitus.
Hollannin eläkejärjestelmän kerrotaan olevan yksi maailman parhaita. Se koostuu jokaiselle kansalaiselle maksettavasta peruseläkkeestä eli kansaneläkkeestä, työeläkemaksuilla kartutettavasta työeläkejärjestelmästä ja itsemaksetuista eläkevakuutuksista. Asiasta kirjoittaa Bernerd van Praag, Amsterdamin yliopiston taloustieteen emeritus-professori. Jutun otsikko on "Hollantilainen potilas". Ehkä otsikon pitäisi olla pikemminkin "eurooppalaoinen potilas". Työelämän pirstoutuminen ja toimeentulon epävarmuus saattavat sisältää todella pitkälle meneviä seurauksia.
"Social Europe" -verkkolehden mukaan Euroopan Unionin tekemät muutokset korkopolitiikassa ovat aiheuttamassa tietynlaisen kriisin maksupolitiikassa, ilmeisesti koskien ainakin julkisen sektorin eläkkeitä. Yksityisissä eläkerahastoissa näyttäisi olevan kolminkertainen määrä euroja Suomen työeläkerahastojen pariinsataan miljardiin verrattuna. Eläketasossa pyritään 70%:n tasoon elinaikana maksetusta palkkatasosta - ei viimeisimmästä maksetusta palkasta.
Todellinen ongelma työeläkejärjestelmälle koituu Hollannissa - ja mitä ilmeisimmin ennenpitkää myös Suomessa - työsuhteiden muuttumisesta entistä lyhyemmiksi, rikkonaisemmiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Kun palkoilla kilpaillaan työelämään pääsystä, seuraa tästä se että työeläkemaksuja ei useinkaan makseta ja maksettua työeläkettä ei niin muodoin myöskään kerry. Kun eläkkeiden maksu Hollannissakin perustuu tietynlaiseen sukupolvisopimukseen, on nuorempi sukupolvi putoamassa tyhjän päälle rakennettuun työeläkekuiluun.
Kovaan kilpailuun perustuva Euroopan Unionin politiikka on siten aiheuttamassa valtavaa eläkeläisköyhyyttä - ilmeisesti koko Euroopan Unionin alueella. Näin käy ellei jotakin tehdä - ja se tekeminen on vielä vaativampi yritys kuin aiempien eläkkeiden nostaminen satasella lähimmän kymmenen vuoden aikana. #Ainaheikommanpuolella #Elämmeköunessa
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo näkyy nimittäneen poliittista oppositiota vastuuttomaksi ja populistiseksi vaatiessaan sadan euron korotusta alimpiin työeläkkeisiin. Satanen kuussa on esityksenä töksähtävä siinä mielessä, että sillä jollakin tavalla korjattaisiin hallituksen läpi murjomia esityksiä koskien kaikkein heikkotuloisimpia eläkeläisiä. Tarvittaisiin kuitenkin näkemystä siit' suuresta lviinista, joka eurooppalaisessa tulonjakotaistelussa on tapahtumassa ja joka uhkaa haudata alleen koko alullaan olleen hyvinvointivaltioajattelun.
Työnantajat ovat lisäksi vetäytyneet lähes kokonaan vastuusta työeläkerahastojen kartuttamisessa. Mihinkähän näitäkin varoja aikanaan käytetään, kun massiivinen osa prekariaatissa eläneitä ja pätkätöitä tehneet aikanaan ovat eläkeiässä eikä mitään kunnon työeläkettä ole karttunut?
Lisäys 13.5. 2018:
Saan entisten kansainvälisten työtehtävieni perusteella pientä työeläkettä myös Itävallasta toimittuani siellä 1970-luvun alussa kansainvälisen Sosialistisen Kasvatuksen Internationaalin IFM-SEI:n pääsihteerinä. Viime vuonna SPÖ:n johtama hallitus nosti sadalla eurolla kaikkia työeläkkeitä ja minäkin pääsin osalliseksi tästä tehdystä universaaliratkaisusta. Sen suuri etu oli se, että ei jouduttu keskustelemaan eriarvoisuudesta 1399 euroa ja 1400 euroa kuukaudessa eläkettä saavan välillä. Miten Rinteen mallin mukainen osatasokorotus käytännössä voidaan toteuttaa, on ainakin minulle toistaiseksi arvoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti