Disinformaatiota?

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 18.12. 2017 arvuuttelee syitä Saksan hallituskriisin pitkittymiseen ja SPD:n kriittisen suhtautumiseen neuvotteluihin CDU/CSU:n kanssa. Lehti hakee syitä Saksan sisäpolitiikasta. Lieneekö jäänyt huomaamatta että runsas viikko sitten Berliinissä pidetyillä puoluepäivillä uudelleen valittu puheenjohtaja Martin Schulz käytti erittäin kriittisen puheenvuoron suhtautumisestaan Euroopan Unionin nykytilaan ja sen hegemonisesti markkina-alisteiseksi kehittynyttä politiikkaa kohtaan.

Sisäpoliittiset kysymykset tuskin ovat sellaisia, joista pitää käydä neuvotteluja uutispimennossa ja salaisessa paikassa. Euroopan Unionin tilan kyseenalaistaminen sensijaan on mitä vakavinta harkintaa tarkoittava paikka - ja sitä se on ennenkaikkea Angela Merkelin johtamalle CDU:lle. Tilanteen korjaaminen sosiaalisempaan ja demokraaattisempaan suuntaan merkitsee koko nykyisen EU-rakenteen kyseenalaistamista ja todellisuudessa myös muutosta Unionin konsolidoituihin peruskirjoihin - nehän nimenomaan estävät SPD:n tavoitteleman poliittisen linjan.

Onko kysymys Suomen merkittävimmän päivälehden poliittisesta osaamattomuudesta? Tuskin. Todennäköisempi syy on yritys peitellä edelleen sitä vakavaa demokratiavajetta joka Unionissa vallitsee ja kieltäytyminen tarkastelemasta asiaa sosiaalisemmasta ja demokraattisemmasta näkökulmasta.


Facebookpäivitykseni kommentoija totesi: "Pahaa pelkään, että kysymys on enemmänkin tuosta osaamattomuudesta - tai ainakin syvällisen ymmärryksen puutteesta. Tosin todettakoon, että Schulzin sinänsä kannatettavat ajatukset olivat visiointia, joihin voidaan edetä vain askel kerrallaan. Toisaalta Macronilta voi hyvinkin tulla tukea niille, jolloin integraation syventäminen ja unionin edelleen demokratisoituminen on helpompaa. Ei näiden perussopimusten muuttaminen nyt ihan mahdotonta puuhaa kuitenkaan ole. Edellisenhän kerran nini tehtiin merkittävästi kahdeksan vuotta sitten tässä Lissabonin sopimuksessa.


---
Hän jatkoi: " Lissabonin sopimuksen keskeisin sisältö on tässä. Ei tämä nyt huonoltakaan kuulosta. "Lissabonin sopimuksen myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelusta tuli yhä selkeämmin Euroopan Unionin päämäärä ja toimeksianto. Perussopimuksessa on nyt mainittu nimenomaisesti unionin perustana olevista arvoista: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Nämä ovat EU:n jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Unionin päämääränä on myös edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojensa hyvinvointia."
---
Vastasin kommentoijalle puolestani seuraavasti: "Lainaanpa tähän itävaltalaista Christian Felberiä, hyvin tunnettua keskieurooppalaista nykyisen eurooppapolitiikan kritisoijaa: "EU on globalisoija; se on sitä yhtenä Maailman kauppajärjestön WTO:n keskeisenä voimana, "vapaiden" finanssimarkkinoiden asianajajana, mahtavana velkojana. Sen jäsenmaat ovat voimakasäänisimpiä vaikuttajia Maailmanpankissa WB:ssä ja Kansainvälisessä valuuttaunionissa IMF:ssä. Voidaan pitää historiallisena erehdyksenä sitä, että kilpailusta tehtiin keskeinen toimintaperiaate EU:ssa - niin sisälle- kuin uloskinpäin. Sen sijasta että se asettaisi painoa poliittisten ja taloudellisten standardien aikaansaamiselle, EU ajaa eteenpäin euroopansisäistä ja globaalia sijaintikilpailua (Standortwettbewerb), joka syventää edelleen kuilua köyhien ja rikkaiden välillä ja asettaa kilpailukyvyn etusijalle ennen elintärkeää ekologisointia. Sen sijasta että se asettaisi Euroopan ihmisten perustarpeet ja elämisenehdot politiikan keskukseen, pakottaa se eteenpäin pitelemätöntä tuotanto- ja kulutusmallia, jonka riippuvaisuus raaka-aineista ja energiasta kasvaa vuosi vuodelta. Jatkaessaan "kuten ennenkin" EU tulee saattamaan maailmanrauhan vakavalla tavalla kyseenalaiseksi."
Ja Lissabonin sopimuksesta:" Lissabonin 'uudistussopimus' ei ei tarjoa tämän vuosisadan globaaleihin kysymyksiin mitään vastausta. Se betonoi kiinnittymisen uusliberaaliin ideologiaan ja muuttaa entisen 'rauhanprojektin' varustautumisen ja sotilaallisten ulkomaanjoukkojen suuntaan, joiden avulla se varmistaa pääsyn resursseihin ja markkinoille ennenkaikkea etelässä. Lissabonin sopimus vahvistaa NATOa ja heikentää YK:ta. Samalla se jättää demokratiaongelman koskemattomaksi. Europarlamentilla ei tämän sopimuksen jälkeenkään ole oikeutta lakiehdotusten tekemiseen eikä myötömääräämisoikeutta sellaisilla tärkeillä politiikan alueilla kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Kansalliset hallitukset ovat edelleenkin vahvin lainsäätäjä Brysselissä, mikä on ivantekoa vallanjaon ja yhteisen Euroopan kannalta." Lainaus on kirjasta "Wir bauen Europa neu".

---
Pentti Hämäläinen Tampereelta komentoi asiaa seuraavasti: "On todella erinomaista, että olet raportoimassa meille saksalaisen kielialueen suhteen varsin osaamattomille, mitä sillä suunnalla tapahtu. EU:n sitoutuneisuudesta markkinoiden herruuden kasvattamiseen ei ole mitään epäilyä. Meilläkin mm. julkisten toimintojen yhtiöittämisissä ja uudelleenjärjestelyissä vedotaan tähän perusteeseen. Se on hyvä ideologinen vetonaula niille, jotka tämänkaltaista kehitystä ajavat. Se ei ole malli, mitä sosialidemokraattien on syytä hyväksyä. Jospa SPD saisikin EU:n kurssia reivatuksi suuntaan, missä kansalaisten Eurooppa vahvistuisi markkinamenon vahvistumisen sijaan. Muutoin: Felberillä on kiinnostavia esityksiä mm. siitä, kuinka talouden tulosta tulisi mitata, jotta saisimme, mitä haluamme, esim. halutessamme jättää kestävään talousmenoon sopeutuvan pallon tuleville polville. Suosittelen lukemistoksi."
---
Ilpo Rossi: "Felberin analyysia löytyy myös Youtubesta. keskeistä tällä hetkellä lienee se, minkä suunnan maltilliset konservatiivit ottavat, kun sosialidemokratia vaatii enemmän sosiaalisuutta ja valtion roolin vahvistamista myös eurooppalaisen yhteistyön tasolla. Vaarana näyttää olevan se, että konservatiivit ottavat mieluummin kumppanikseen äärioikeistolaisia, nationalistisia voimia kuin ryhtyvät Euroopan Unionin rakenteiden muuttamiseen. Näinhän on käynyt viimeksi Itävallassa - ja meilläkin perussuomalaisista eronneet kelpaavat ottopojiksi hallitukseen. Christian Felber puhuu "yhteisen hyvän taloudesta" - jollaista me sosialidemokraatitkin ymmärtääkseni tavoittelemme. Laitan tähän yhden linkin hänen esitykseensä - ihan itseänikin varten... "

---

Edellä käyty keskustelu osoittaa, miten tärkeää roolia eurooppakysymykset näyttelevät ja miten kuumeisesti Saksan SPD joutuu etsimään tietä sosiaalisemman, solidaarisemman ja ihmisoikeuksia kunnioittavamman eurooppalaisen kehittämisen suuntaan. Se että Helsingin Sanomat ei Saksan SPD:n ja CDU:n välisissä neuvotteluissa nosta eurooppalaista ulottuvuutta ollenkaan esille vaan olettaa pelkkien sisäpoliittisten kysymysten olevan keskuksessa, on joko huonoa journalistiikkaa tai sitten taitavaa johdattelua kohden epäolennaista.