Historiallinen hetki lähestyy

SOTE-uudistusta on nyt tehty ainakin kahdeksan vuotta; sosialidemokraattien ministeri Huovisen johtama esitys kaatui perustuslakivaliokunnassa kuntien itsemääräämisoikeutta koskevaan kriittisen kantaan. Silloisessa mielestäni kaikkein lähimpänä onnistumista olleessa esityksessä kaavailtiin sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisia ratkaisuja nykyisten yliopistosairaaloiden alueellisen hallinnon pohjalta. Ei käynyt päinsä että kunnallista päätösvaltaa viedään alueellisiin rakenteisiin, joissa muutkin alueen kunnat ovat päätöksenteossa mukana.

Maakuntauudistus näyttää vievän kunnilta koko sosiaali- ja terveydenhoidon tehtäväkentän maakuntahallinnolle, jota vasta ollaan perustamassa. Taloutta koskevaa päätösvaltaa - veronkanto-oikeudesta puhumattakaan  - sille ei ole tulossa. Koko maakuntahallinto on tiukassa hallituksen hallinnassa nykyisine ja tulevine säästötavoitteineen. Siihen on uuden maakuntahallinnon sopeuduttava.

Kädenvääntö julkisen ja yksityisen palvelutarjonnan välillä toteutettavasta pakollisesta vapaasta valinnasta on pitkittynyt. Alueiden välinen kilpailu on saanut kunnat ja maakuntaa pienemmät alueet varpailleen, ollaanhan palveluja keskittämässä suurempiin yksiköihin. Etulyönti on puoli voittoa, sanotaan.

Niinpä Länsi-Pohjan kunnat päättivbät palvelujen tuottamisesta yhdessä kansainvälisen toimijan Mehiläisen kanssa. Lisäksi pieni Siikalatvan kunta perustaa yhdessä Mehiläisen kanssa kunnallisen sairaalapalvelyyksikön Ouluun. Varkaidesta ja Iisalmesta kuuluu samanlaisia ääniä. Kun julkinen sektori joka tapauksessa vastaa siitä että palveluja on tuotettava, joutuvat kaupungit ja kunnat maksumiehiksi myös yksityistetyn sairaalatoiminnan osalta.

Palvelut pelaavat, se on selvä - mutta mikä tulee olemaan hinta? Puheet 3-4 miljardin säästöistä kustannusten kasvua hillitsevällä aikajanalla eivät näytä toteutuvan. Päinvastoin ne tulevat nousemaan, etenkin nyt kun "piikki on auki" kustannusten suhteen. Jos kustannukset ylittyvät 6-7 miljardilla, kuten on väitetty, merkitsee se 3 miljardin säästöjen sijasta  ehkä kymmenen miljardin kustannusten ylitystä.

Mitä tämä merkitsee toimeenpannun, Eurooppan Unionin austeristista politiikkaa seurailevan  kilpailukykysopimuksen kannalta? Se merkitsee sitä, että tehdyt supistukset eivät riitä alkuunkaan, vaan edessä on uusi ja entistä hurjempi yritys kuluja leikkaamalla pudottaa julkisen velan osuutta Maatsrichtin sopimuksen vaatimiin rajoihin.

Budjetin loppusummien leikkaaminen nostaa jo sellaisenaan velkojen prosentuaalista osuutta Ojalan laskuopin ja kansakoulussa opitun päässälaskutaidon mukaan. Euroopan Unionin mallioppilas, sen ytimessä austeristiseen politiikkaan taipunut pieni Suomi joutuun nyt itse Komissiolle annetun valvonnan, ohjeistuksen ja sanktioiden alaiseksi.

Nämä ovat huonoja uutisia sata vuotta täyttävän itsenäisen Suomen juhlinnan kynnyksellä. Sata vuotta sitten päästiin karkuun Venäjän ja sittemmin syntyneen Neuvostoliiton karhua. Nyt on tulossa läntiseen arvoyhteisöön nojautuva, autoritaarinen ja austeristinen susi vastaan. Itsenäiseen talous- ja rahapolitiikkaan ei ole sen enempää muodollista kuin todellistakaan mahdollisuutta.

Kotimaisissa eduskuntavaaleissa näitä peruskysymyksiä ei ratkaista - ne tulevat annettuina ja konsensuksella aikanaan hyväksyttyinä Euroopan Unionin ja sen komission tarkasti ohjelmoituina toimenpiteinä eteen - kävipä vaaleissa kuinka hyvänsä.

Jos Euroopan Unionin ytimessä yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa suuntaa liputtava Suomi joutuu jo pelkästään pirun irtipäästäneen SOTE-valmistelun seurauksena europpalaiseen mutasarjaan, mitä tämä merkitsee meille jo juurtuneen yhteisen hyvinvoinnin ja siihen yhdistettyjen myönteisten kokemusten kannalta?

Veikkaukseni on, että tätä ei kestä sen enempää Suomi kuin Euroopan Unionikaan. Konservatiivisiin ja uusliberaaleihin strategioihin ja ratkaisumalleihin perustuva Euroopan Unioni hajoaa - ellei historian siipien havinaa ymmärretä ja tehdä aidosti Euroopan Unionin ytimeen ulottuvaa korjausliikettä.

Se korjausliike edellyttäisi Euroopan Unionin ja Euroopan  Keskuspankin perusasiakirjojen avaamista ja antisyklisen, keynesiläisen talous- ja rahapolitiikan mahdollistamista demokratiaan perustuville valtiokoneistoille  ja julkisen sektorin yhteisöille.

Muutokset eivät ole sanallisesti suuria, mutta periaatteena niillä on valtava dynaamisuutta lisäävä merkitys. Tämä on välttämättä tehtävä yksiulotteisen ja Euroopan siipirikkoiseksi tekevän markkinaehtoisuuden sijaan. Muuten Eurooppa muumioituu, eriarvoistuu, pirstoutuu ja palaa kansallisten vastakkainasettelujen aikakauteen.