Eurooppalaisesta yhteisestä turvallisuudesta puheessa todetaan seuraavasti:" Haluamme kuulua eurooppalaiseen turvallisuusyhteisöön, joka tarkoittaa keskinäistä avunantoa ja solidaarisuutta. Tähän kuvaan sopii hyvin myös EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventäminen sekä EU:n ja Naton yhteistyön tiivistäminen hybridiuhkien aikakaudella."
Ajatellen edessäolevaa presidentinvaalikampanjaa totean vain, että itsenäisen valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi ilmoittautuva Sauli Niinistö on useaan kertaan painottanut samaa asiaa, yhteistyön tiivistämistä Naton kanssa. Nyt kun USA:n presidentti Trump on alkanut asettaa ehtoja Natoyhteistyölle mm. maan kokoon suhteutettujen jäsenmaksujen ja aikaisempiin vuosiin perustuvien ja USA:lle kuuluvien saatavien muodossa, alkaa Pohjois-Atlantin Liitto näyttää yhä epämääräisemmältä, kalliimmalta ja myös arvaamattomammalta kuin mitä takavuosien keskustelussa on annettu ymmärtää. Niinistö olisi valmis menemään jopa niin pitkälle, että jopa pelkästään Euroopan Unionin varaan rakentuva "Nato" tulisi kysymykseen.
Presidentin vaalin kannalta olisin odottanut sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän laittavan pelimerkkejään enemmän Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n kuin "huojuvan talon" eli Naton varaan. Trumpin valitsema linja on vaarantamassa tämän ihmisoikeuksiin perustuvan universaaliyhteisön toimintamahdollisuudet. Sen sijaan että ryhtyisimme sotakoneistoja rakentavan ja niitä meillä maksattavan, äärimmäisen kalliin militaristisen "turvayhteisön" jäseneksi, voisimme hyvinkin ja vaikka vastaavansuuruisilla panostuksilla lisätä tukeamme YK:lle ja sen erityisjärjestöille ihmiskunnan suurten ongelmien ja tehtävien hoitamisessa.
Sitten Euroopan Unionista:
"Suomen on edesautettava sitä, ettei vastikään julkistettu sosiaalisten oikeuksien pilari jää EU:ssa pelkäksi julistukseksi vaan että siitä seuraa konkreettisia toimenpiteitä esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien sekä tasa-arvon parantamiseksi. Myös talous- ja rahaliittoa on kehitettävä vahvemmin kasvua ja työllisyyttä tukevaksi kuitenkin niin, että jatkossakin jokainen maa vastaa omista veloistaan. "
Toteaisin, että periaatteellisessa kannanotossa ei voi juuri laittaa toisiaan pahemmin korvalle lyövää ajatusta samaan kappaleeseen kuin tässä tällä kertaa pääsi käymään. Kappaleen lopussa oleva maininta siitä, että "jatkossakin jokainen maa vastaa omista veloistaan" on itse asiassa suora lainaus EKP:n peruskirjan siitä pykälästä, jonka pohjalta kaikki Euroopan Unionin ja Euroopan Keskuspankin tuki suuntautuu yksipuolisesti pankeille ja rahoituslaitoksille ja samalla sulkee jäsenvaltiot ulos aktiivisesta rahapolitiikasta ja suurten sosiaalisten tehtävien rakenteellisesta rahoittamisesta. Jos haluaa ymmärtää tätä lausumaa parhain päin, se saattaisi tarkoittaa sitä, että kansallisten pankkien romahtaessa jäsenvaltio vastaa yksin pankkiensa pystyssäpysymisestä. Ymmärtääkseni tämä vaihe on Euroopan Unionissa jo muilla päätöksillä pääosin ohitettu .
Euroopan Unionissa on itse asiassa aivan huutava tarve demokratiaan, kansanvaltaan perustuvien valtioiden, alueiden ja julkisten laitosten tukemiseen. Juuri SDP:n ryhmäpuheenvuorossa ilmaistu periaatekannanotto on se keskeinen peräseinä, johon kaikessa markkinoihin perustuvassa kehittämistyössä törmätään. Aikaisemmassa EKP:n peruskirjassa tämä asia ilmaistiin suoralla julkisyhteisöjen tuen kiellolla, uudemmassa konsolidoidussa peruskirjamuodossa asia ilmaistaan juuri siten, että "vastuuta jäsenvaltioiden tekemistä veloista ei oteta". Euroopan Kekuspankki ei ole todellisuudessa kyennyt pitämään kiinni tästä markkinoille ehdottoman ylivallan antavasta periaatteesta. Päinvastoin, se on jo pari vuotta suorittanut määrällistä elvytystä ja ostanut pankkien kautta valtioiden liikkeellelaskemia velkakirjoja ja siirtänyt tällä tavalla valtioiden velkaa omaan taseeseensa. Sen keskuspankki voi tehdä vaarattomasti, koska sillä on pelkin kirjanpidollisin toimin oikeus luoda uutta pääomaa joutumatta koskaan velkojen maksajaksi. Määrä tulee pyörimään tämän vuoden 2017 loppuun mennessä jo yli 3000 mrd:ssa eurossa.
Määrällinen elvytys siinä muodossa kuin miten EKP sitä nykyään käyttää on tehokas mutta demokratian kannalta vaarallinen keino. Kreikkaan tämä määrällinen elvyttäminen ei ulotu, koska se valtiona on joutunut EU:n, EKP;n ja vastaanhangoittelevan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi. Jos Keskuspankki voi ilmeisen poliittisin perustein valita ne valtiot joita tuetaan tai jotka jäävät ulkopuolelle, muodostaa tämä itsevaltainen, autoritaarinen rakenne mitä suurimman uhan sekä demokratialle että "länsimaiselle arvoyhteisölle", jota tässä muka ollaan puolustamassa.
Toisenlainen, esimerkiksi John Maynard Keynesin ajattelutapaan ja laajaan yhteiskunta-analyysiin perustuvan lähestymistavan nostaminen keskusteluun on siksikin tässä yhteydessä paikallaan. Asiaa koskevan kirjoituksen on YTM Jussi Ahokas julkaissut "Poliittinen talous" sivustolla otsikolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti