Vapaa valinta vai yhdenvertaisuus?

"Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista." Tämä twiitti - lausahdus - saattaa tuntua niin arkipäiväiseltä ja kiistattomalta, että sen pohtimiseen ei juuri kannata aikaa uhrata. Vai onko niin, että tähän toteamukseen sisältyy sittenkin syvä, juuri nyt kiistanalaiseksi asetettu viisaus?

Päivän suuria puheenaiheita Suomessa - ja niin näyttää olevan Ruotsissakin - on kysymys valinnanvapaudesta. Malmölainen  Arbetet -lehti kyseli juuri parin kuukauden päästä pidettävän Ruotsin Työväenpuolueen SAP:n kokouksen alla: ovatko valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus ristiriidassa olevia ulottuuuksia?

Ruotsalainen sosialidemokratia on ollut suuri yhdenvertaisuuden puolustaja läpi vuosikymmenten. "Ökad jämlikhet" - yhdenvertaisuuden lisääminen on ollut kiinteänä johtotähtenä naapurimaan politiikassa. Tuloksia on tullut, maa voi olla aiheesta ylpeä laajalle kansaan ulottuvasta vauraudestaan, diskuteerauskulttuuristaan, valistuneesta ja vastuullisesta kansankoti-ilmeestäään.

Ruotsia ei ole rakennettu väkivallalla. Päinvastoin, tunnusomaista on ollut sinnikkyys, peräänantamattomuus ja mielikuvituksella rikastettujen uusien yhdenvertaisuuden muotojen jatkuva  nosto politiikan sisältöön. Olof Palmen kuuluisa kirja "Politik är att vilja" kuvaa tuota sinnikkyyttä, mielikuvituksella rikastettua tahtotilaa tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman kansankodin luomiseksi.

Lähtökohtaisena motiivina on ollut kansan yhteisen intressin ajaminen, yhteisten asoiden hoitaminen. Yhteisöllinen motiivi on kokonaan jotakin toista, kuin omaan yksilölliseen intressiin, omaan lautaseen kohdistuva edunvalvonta. Yksityistä intressiä kuvaa etenkin keskieurooppalaisessa buffetpöydässä tapaamani asenne, jossa isännät kiiruhtavat ensimmäisinä ottamaan pöydästä parhaat palat vieraistaan ollenkaan piittaamatta. "Vapaa valinta" tarkoittaa yksityisen edun asettamista yhteisen edun edelle. Tässä mielessä vapaa valinta ja lisääntyvä tasa-arvo ovat vastakohtia, täysin erilaisesta edunvalvontamotiivista lähteviä.

Sosialidemokratian sinnikkyys, peräänantamattomuus ja suomalaiseksi kutsuttu sisukin lähtee yhteisen intressin suuresta ja väkivallattomasta periaatteesta. On kasvettava eheään, mielikuvitusta käyttävään, vastuulliseen ja kaikkia rikastuttavaan elämäntapaan. On nähtävä oman lautasen reunan yli, on katsottava että kaikki saavat hyvässä järjestyksessä yhteisestä pöydästä tarjolla olevaa. Tämän sinnikkyyden tunnus on yhdenvertaisuus, lisääntyvä tasa-arvo. Sosialidemokratia on nähnyt tuon periaatteen niin tärkeäksi, että mikään lyhytnäköinen taktinen tai strateginen periaate ei saa kävellä tuon eettisen säännön yli. Tuohon periaatteeseen viittaa työväenlaulun sanat."Puutteen alla taistellen ja kärsimystä kestäen, tietä meille aina aukoivat nuo entisaikain työläistoverimme." Tai saman laulun säe:"Ja me jatkamme polvi polvelta, kunnes vapaa on maa." Kysymys on sinnikkyydestä, jota kansainvälisessä kielenkäytössä kuvaa englanninkielen ilmaisu "persistence".

Ainoastaan eheällä, luovaa mielikuvitusta käyttävällä, vastuullisella ja yhteisöä rikastuttavalla sinnikkyydellä on mahdollista päästä tuohoon päämäärään. Tuon periaatteen varaan on rakennettu pohjoismainen, avoin ja kansanvaltainen hyvinvointivaltio. Se tulee kestämään ja vahvistumaan vain, jos yhteisöllinen motiivi, yhteisten asioiden hoitaminen on keskeisenä ja lujana periaatteena poliittisessa vastuunotossa.

Yksilöllisten intressien pohjalle rakennettu politiikka on tässä suhteessa ristiriitaista, tempoilevaa ja parlamentarismissaankin ylivoimaan perustuvaa väkivaltaa. Epävarmuus näkyy tehtyjen esitysten hätäisyydessä, takaisinvetämisessä ja kansan tuomion pelkäämisessä, sikäli kuin kansa pääsee epäilyjään ilmaisemaan valtaa liian usein liehittelevässä mediassa. Yksityisen edun tunnusmerkkejä eivät ole eheys, autenttisuus, yhteisön rikastuttaminen ja vastuullisuus, koska lähtökohtainen intressi on yritysvastuussa ja henkilökohtaisessa edussa yhteiskuntavastuun ja yhteisten etujen ajamisen sijasta.

Poliittinen vääntö suuresta linjasta jatkuu yhteiskuntaelämän eri aloilla. Ruotsissa "vapaa valinta" ulotettiin koululaitokseen ja nyt ruotsalaiset haikailevat suomalaisen,  arvoiltaan viisaan ja yhtenäisen peruskoulujärjestelmän perään. Tällä alueella he olisivat luopumassa vapaasta valinnasta. SAP:n puoluekokous tulee todennäköisesti ottamaan kantaa yhdenvertaisuuden ja vapaan valinnan ristiriitaan puoluekokouksessan huhtikuussa.

Universaaliperiaatteeksi yksityiseen intressiin perustuvasta "vapaasta valinnasta" ei ole vaikka vaihtoehtoja tarjolla tuleekin olla. SOTEssa se voidaan toteuttaa valinnalla eri alueiden tarjonnan välillä, mikä kesämökkikansalle sopiikin erinomaisesti. Puolisoni kysyi että onko tuota valinnanvapautta kesämökkikunnassa, jos valitsemaasi yksityistä palveluntarjoajaa ei ole siellä? Ja jos valinnanvapautta tarjotaan suurena eettisenä oikeudenmukaisuuskysymyksenä, niin silloin se pitäisi kaiketi ulottaa muillekin hallinonaloille.

 Mitä valinnanvapaus tarkoittaisi suhteessa maanpuolustukseen? Miksi aiotaan satsata 10 mrd euroa lähimpien vuosien aikana huippukalliisiin ulkomaisiin hävittäjiin, jotka varmuudella eivät tuota taloudellisesti muuta kuin valtavasti kustannuksia? Miksi nykyisen sukupolven kaikkien suomalaisten on maksettava auton oston ja käyttökustannusten verran nyt  kyseenalaistettujen  rauhan ja demokratian säilyttämisestä? Eikö kansainvälisten sopimusten ja rakenteiden jo pitänyt tuottaa meille tämä levollisen tietoisuuden tila? Miksi tällaiseen laitetaan voimavaroja samalla kun terveydenhoito ja sosiaalinen turva ollaan laittamassa teurastuspenkkiin yksityisen edun ja "vapaan valinnan" nimissä?

Viimeistään maanpuolustuksen kohdalla uskoisin valistuneiden porvarienkin huomaavan, että kaikenkattavaksi toimintaperiaatteeksi tarjottu "vapaa valinta" ei tarjoa sitä vastuullista, ehyttä, luovaa ja yhteisöä rikastuttavaa lähestymistapaa, johon yhteisten asioiden ajamisella, politiikalla tulee pyrkiä.

Älä luovu suurista periaatteista! Sinnikkyys, periksiantamattomuus, mielikuvitusta käyttävä tahtotila, eheys ja yhteisön rikastuttaminen ovat sosialidemokratian pysyviä, yli sukupolvien kantavia periaatteita.