Raivo ei riitä

Suuttumuksesta järjestäytymiseen?

Valveilla koko yön - #NuitDebout protestit Ranskassa - on ollut aikamoinen suuttumuksen voimannäyte. Se lähti liikkeelle Ranskan presidentin Francois Hollanden ilmoitettua kansallisen "työkoodin" uudelleentyöstämisestä. Syntynyt lakiehdotus sai sitä valmistelleen ministerin nimen mukaan nimen  "El Khomri -laki", jossa sallitaan työn vuokraaminen ja helpompi irtisanominen. Se sai aikaan laajallelevinnyttä vastarintaa.

Tästä kirjoittaa "Social Europe" -verkkolehdessä Geoffrey Pleyers tänään 21 huhtikuuta 2016. Vastarinta synnytti Pariisiin ja sittemmin myös Bordeaux'hon ja Lyoniin vastaavanlaisia yövalvojaisia. Niiden tarkoituksena on muodostaa paikka, jossa kansalaiset kertovat kokemuksistaan, ilmaisevat suuttumustaan ja jopa raivoaan sekä kehittelevät mielikuvaa paremmasta maailmasta. Tällaiset protestit ovat aika tavallisia Ranskassa ja ne ovat myös tuottaneet tulosta: viimeksi vuonna 2006 silloisen pääministeri Dominique de Villepin joutui luopumaan vastaavanlaisista esityksistä.
Avainrooleja "Valvotaan yli yön" tapahtumissa ovat näytelleet taiteilijat, aktivistit ja myös taloustieteilijät, kuten Frédéric Lordon.

Näissä protesteissa on kaikuija "Occupy Wall Street" tai Espanjan "indignados" (raivopäät) liikkeistä. Viimemainittu synnytti järjestäytymisellään Los Podemos-puolueen, joka nyt häärii vaa'ankielenä Espanjan hallitusneuvotteluissa. Myös Jeremy Corbyn yllättävä nousu Englannin Labourin puheenjohtajaksi tai Bernie Sandersin merkittävää voimaa ilmaiseva taistelu USA:n Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuudesta ilmaisevat, että suurten massojen alitajunnassa elää toive heidän alkuperäisiä tuntojaan ravitsevasta maailmasta.

 Nyt näyttäisi siltä että myös Ranskassa tavoitellaan järjestäytyneitä muotoja "Valvotaan yli yön" protestiliikkeelle. Ne on suunnattu poliittista eliittiä vastaan ja tietoisena siitä että pelkkä yliopistojen opiskelijoiden frustraatio ei riitä. Yritykset vaihtoehtoisen politiikan tekemiselle on kariutuneet myös Ranskan parlamentissa ja se on lisännyt öljyä tuleen. Uskoen että parempi maailma on mahdollinen "yön yli valvomisen" pohjalta saattaa kasvaa uusi poliittinen liike myös Ranskassa. Näin kirjoittaa Geoffrey Pleyers, joka on de Louivainin yliopiston professori Belgiassa.

Tästä sitten tullaankin järjestäytyneen, demokratian perusvaatimukset täyttävän kansalaistoiminnan peruskysymysten ääreen. Raivo ei riitä ratkaisuksi, vetäytyminen pois merkitsee tappion tunnustamista. Organisoituminen on välttämätöntä, mutta miten? Vladimir Iljits Lenin näki ainoana mahdollisuutena ehdottoman kurinlaisen, sotilaallisen hierarkisesti järjestetyn organisaation jossa kansanjoukkojen ääni toteutui neuvostojen kautta. Kaikki valta neuvostoille! - oli kuuluisa Leninin iskulause. Demokratia sellaisenaan ei riittänyt, vaan oli luotava rautaisen päättäväinen proletariaatin sanelukoneisto, diktatuuri.

Sosialidemokratian vastaus oli ehdoton pitäytyminen kansanvaltaisissa toimintamuodoissa, niissä joiden varaan sosialidemokratia ja työväen joukkojärjestöt oli rakennettu. Tämä oli se perusero joka jakoi työväenliikkeen kommunistiseen ja sosialidemokraattiseenh suuntaukseen. Kansanvallan tie on hidas, mutkainen ja kivikkoinen, se täytyy myöntää. Matkan varrella käy kuitenkin myös niin, että jossakin vaiheessa historiallisen hetken ikkuna avautuu ja muutokset yhteisen hyvinvoinnin suuntaan ovat - ainakin hetken aikaa - mahdollisia. Kun yhteiskunta on raskaana muutoksen tarpeesta, se tulee kuin itsestään ja poliittisen liikkeen tehtävä on vain toimia "kätilönä" tässä muutoksen vallankumouksellisessa tilanteessa.

Vallankumouksellisessa tilanteessa? Silloin kun arvopäämäärät, analyyttinen pohja ja ratkaisumallit muuttuvat, silloin on kysymys vanhan vallan kumoutumisesta. Kansanvallssa se ei merkitse kuitenkaan - ei ainakaan välttämättä - lopullista ja pysyvää muutosta. Oppositio voi aina haastaa vallitsevan järjestyksen ja nostaa esiin oman vaihtoehtonsa.

Nyt kysyisin, onko oppositiolla, vaihtoehtoa tavoittelevilla voimilla todellisia mahdollisuuksia muutokseen Euroopan Unionin todellisuudessa. Kun aidoista vaihtoehdoista siirrytään saneluun, uhkailuun, pakotteisiin ja mielen sulkemiseen muilta kuin rakenteeksi valitulta vaihtoehdolta, ollaan diktatuurissa, markkinoiden ehdottoman valtakoneiston alla.

Raivokkaat ilmaukset siitä, että asiat eivät ole oikein, ne eivät riitä - eduistaan kiinnipitävä vähemmistö tietää että kyllä mölyä maailmaan sopii. Tarvittaessa se on valmis jopa diktatuuriin ja väkivaltaankin hamuavan elämänasenteensa (hording orientation) sementoimisessa rakenteisiin. Muutoksen aikaansaaminen on koko elämänpituinen harjoitus, joka alkaa demoratian soveltamisesta omaan elämäntapaan ja jatkuu pyrkimyksenä löytää sille sovellutuksia yhteiskunnan rakenteissa aina silloin kun yhteiskuntaluonteessa nousee pinnalle tietoisuus siitä, että asiat voisivat olla toisinkin.

Sosialismin - demokraattisen sosialismin - henki elää edelleen syvällä ihmismielissä ja hakee oikeaa ja oikeutettua tapaa purkautua, ei vaihtoehtona vaan alkuperäisenä, inhimillisiä, elämää ylläpitäviä toiveita toteuttavana, yhteiseen tietoisuuteen perustuvana liikkeenä.