Ole valmis?

Yhtiöiden Suomi - ja yhtiöiden Eurooppa - merkitsee hyvästijättöä sille kansanvaltaiselle, avoimelle ja jokaisesta vastuuta ottavalle yhteiskunnalle, johon ehdimme jo hetken tottua. Historian akkuna avautui sodasta selviämisen, maaltamuuton ja ennenkaikkea läntisestä naapurimaasta Ruotsista saadun esimerkin voimin 1960-luvun puolivälissä . Syntyi vasemmistoenemmistö, Paasion hallitus ja alkoi supervoimakas hyvinvointivaltion hahmottaminen puoluesihteeri Erkki Raatikaisen ohjelmatyön käynnistämänä. Periaatteellinen kanta demokratiaa ja yhteistä hyvinvointia tavoittelevasta Suomesta oli kuitenkin ollut jo yhden ihmisiän sosialidemokraattien mielessä. Samaan aikaan Suomen kansandemokraatit ja kommunistit edistivät kaikella voimalla neuvostotyyppisen yksipuoluejärjestelmän tuloa Suomeen. Sattui kuitenkin oikeita sosialidemokraatteja oikeille paikoille ja peruskoulusta, työeläkejärjestelmästä, lasten päivähoidosta, työpaikkademokratiasta ja laajasta sopimustoiminnasta tuli totta,  kun ammattiyhdistysliikekin jossakin määrin yhdistyi ja sai myötätuulta siipiensä alle.

Hyvinvointiyhteiskunnalla se lyhyestä vaikutusajasta huolimatta on ollut voimakas vaikutus yhteiskuntaluonteeseen. Käytän tätä Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan eliniäkseen valitun johtajan Erich Frommin käsitettä, koska se mielestäni kuvaa erinomaisesti  sitä, että pidämme itsestäänselvyytenä tasa-arvoista koulua, jokaiselle kuuluvaa terveydenhoitoa, vanhuudenturvaa, työeläkettä ja muita, lyhyessä ajassa aikaansaatuja   hyvinvointirakenteita.    Juuri kenellekään valistuneinta joukkoa lukuunottamatta ei vielä minun lapsuudessani - sotia edeltävästä ajasta puhumattakaan -  tullut edes mieleen tällaiset mahdollisuudet. Nousu yhteiseen hyvinvointiin oli historiallisesti hyvin nopeaa ja uskon tätä muutosvaihetta vielä pitkään tutkittavan ja analysoitavan monelta kantilta - toivottavasti myös sosiaalipsykologisena, myönteisenä kansallista havahtumista luonnehtivana piirteenä.

Sopivatko hyvinvointiyhteiskunnan luomat, tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta vahvistavat rakenteet yhtiöiden Suomeen? Autoritaarisen johtamisen alainen henkilökunta on asenteiltaan suurelta osin autoritaarista itsekin, nimittäin alistunutta, vastaanottavaista, naiviuteen saakka kritiikitöntä, itseään ilmaisematonta, suukuollutta, hiljaista puurtajajoukkoa. Tämä autoritaarisen luonteenlaadun ambivalenssi kaksijakoisuus ei suoraan paljasta sitä, että valtaan päästyään myös alistettua, vastaanottavaista elämää eläneet ovat itsekin taipuvaisia autoritaariseen toiminta- ja perustelutapaan. Usein sanotaankin, että kaikkein julmin työnjohtaja tulee joukosta nostetusta työkaverista. Nöyristely ja ihailu ylöspäin - ja alla olevien polkeminen kuvaa autoritaarisuuden kaksijakoista kuvaa. Frankfurtin koulukunnan tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm on mielestäni parhaiten kuvannut autoritaarisuuden epäproduktiivista olemusta.

Työelämän ristiriitainen ja paljon jopa sairastelua aiheuttava ilmapiiri saattaa olla seurausta siitä, että yhdenvertaisuuteen ja yhtäläisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin jo peruskoulussa tottunut nuori joutuu palkansaajana  työelämässä sopeutumaan kokonaan toisenlaiseen toimintakoodiin, josta poikkeaminen koetaan uhkaavana ja jatkuvaa stressiä aiheuttavana elämäntilanteena. Tilanne ei koske ainoastaan organisaation työntekijäasemassa olevia, vaan mitä suurimmasssa määrin myös väliportaan työnjohtoa ja esimiehiä. Jos oletukseni on totta, se tarkoittaa sitä että peruskoulu ja koko koulujärjestelmämme on yhteensopimaton yhtiöiden Suomen ja markkina-alisteisen Euroopan kanssa. Autoritaarinen järjestelmä vaatii kasvamista autoritaariseen luonteenlaatuun ja aika moni sen perusteet saakin jo kotikasvatuksessa.

Autoritaarisen, sen alistumista edellyttävän puolen aktivoiminen tapahtuu perheessä, sillä perhe on tärkein yhteiskunnallisesti sopivien ja toimivien luonteenpiirteiden ja asenteiden agentti. Armeija, varusmiespalvelu perustuu parhaimmillaan rationaaliin, perusteltuun autoritaariseen toimintatapaan. "Sulkeisharjoitukset" ja sotilaallinen kuri, ehdoton arvohierarkia ja esimiehen totteleminen ovat sen keskeisiä piirteitä. "Ole valmis" - ole valmis kysymyksiä asettamatta - sopii muuhunkin kuin partiolaisen elämänasenteeksi: se on vastaanottavan, käskyjä tottelevan, olosuhteisiin sopeutuvan, esivaltaa ja auktoriteetteja kunnioittavan positivistisen elämäntavan ja luonteenlaadun olemusta tarkasti kuvaava sanapari. Siihen eivät kuulu produktiivisen ihmisen keskeiset maksimit:"Jokainen tarkistus on tarkistettava" tai "asiat eivät oleniinkuin ne voisivat olla".

Yhtiöiden Suomi tulee mitä todennäköisimmin muokkaamaan koulujärjestelmää ja muutosten mukana myös asenteita ja lopulta koko yhteiskuntaluonnetta autoritaarisempaan, alistavampaan ja sopeutumista vaativaan suuntaan. Palataan automaattista yhdenmukaisuutta edellyttävään, kurinalaiseen ja rangaistuksia käyttävään elämäntyyliin. Tämän päivän yhteiskunnassa rankaisun ja palkitsemisen tärkein väline on raha, palkka, korvaukset, palkkiot, lomautukset, irtisanomiset ja lopulta produktiivisen elämänmuodon ulkupuolelle joutuminen.

Miten suhtauta autoritaarisissa rakenteissa menestyjiin? Heistä tulee idoleita, esikuvia joita haastatellaan tv-ohjelmissa, joista puhutaan mediassa, jotka saavat esitellä menestymisensä reseptejä. Heistä tulee palvonnan kohteita, jotka mielihyvin paistattelevat menestyneen ihmisen, omaisuutensa ja valtansa kukkuloilla.  Se piiri ei ole suuri eikä sillä useinkaan ole annettavaa arvosisältöä suurille massoille muussa muodossa kuin ajankuluna, viihteenä. "Ajan tappaminen" on autoritaarisessa yhteisössä tärkeä, sen nekrofiilia luonnetta kuvaava ilmaisu.

Mitä sanoo kristillinen arvoperinteemme idoleista ja heidän palvomisestaan? Kristilliselle alkuyhteisölle epäjumalanpalvelus oli mitä suurinta syntiä ja se oli ankarasti kielletty. Epäjumalanpalvelus on englanniksi idolatry, ja se tarkoittaa idolien palvontaa. Samaa käsitettä käytetään myös jossakin määrin mielisairauden synonyymina. Esineiden, idolien ja auktoriteettien palvonta on juuri se ulottuvuus, jonka Kymmenen Käskyn kolme ensimmäistä yrittää kitkeä harmoniaa tavoittelevan ja niin helposti autoritaarisuuteen pakenevan ihmisen mielestä pois.

Tulee vappu ja toukokuun ensimmäinen, työn vapautuksen juhlapäivä. Mitähän ajatuksia yhtiöiden Suomi vappupuhujien  mielessä herättää?