Poliittisesti aktiivisena, ihmisestä ja yhteiskunnasta kiinnostuneena ihmisenä olen tässä vuosien varrella koettanut kirjoittaa sosialidemokratian suurta tarinaa. Välillä se on hipaissut ajankohtaista käytännön politiikkaakin. Etenkin silloin, kun suuria käänteitä on ollut tapahtumassa, joko hyvään tai huolestuttavaan suuntaan. Myöntää täytyy että ilonaiheita on ollut harvakseltaan, murheita ja huolia sitäkin enemmän.
Keskeisenä lähtökohtana kirjoittamassani tarinassa on ollut ihminen ja hänen mahdollisuutensa elää täysipainoista ja turvattua elämää. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on aina analyysissani ollut "tapaus ihmisen" mahdollistava yhteiskunta. Tavoite voi tuntua kaukaiselta ja hämärältäkin, mutta uskon tämän kysymyksen askarruttaneen ihmiskuntaa jo vuosituhansien ajan. Samalla se on kuitenkin radikaali, juuriin menevä. Pohjimmiltaan mikään ei ole politiikassa tärkeämpää kuin ihmisen hyvinvointi, ihmisoikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itsessään piilevät voimavarat.
Uskontokäsityksenikin kasvaa tuosta samasta lähtökohdasta. Onko kristinuskon tarkoitus Jumalan palvominen ja palveleminen? Jo toisessa käskyssä se jyrkästi kielletään. Kolmannessa asetetaan tavoitteeksi harmonia, tasapaino. Se on niin tärkeää, että kerran viikossa on vietettävä päivä vaalien sopusointua itsensä, kanssaihmistensä ja luonnon kanssa. Tuo pelkistävä, yksinkertaisuutta tavoitteleva visio määrittää myös näkemystäni luonnosta ja sellaisesta naturalismista, jossa ihminen on osa luontoa ja sen tasapainoa.
Ihminen on toimintansa, elinehtojensa, ajatustensa ja tunteidensa kautta aktiivinen, valintoja tekevä vaikuttaja. Tietoisuus itsestään, luovuudestaan, ulkopuolisesta maailmasta ja elämän rajallisuudesta nostaa esiin toiveen itsensä toteuttamisesta, omaehtoisuudesta. Alistuminen pelkäksi välikappaleeksi, toisten tahdon toteuttajaksi merkitsee ihmiselle orjuutta ja elämätöntä elämää.
Omaehtoisuudesta kasvaa myös ihmisen käsitys työstä. Työ voi parhaimmillaan olla suuri siunaus, omaehtoisuuden ylistyslaulua, mutta se voi muodostua myös helvetiksi joka rampauttaa ja vie ennenaikaiseen hautaan. Ihminen haluaa päästä eroon pelkästä työläisenä olemisesta. Tässä mielessä työväenliikkeen lopullinen tavoite on tehdä itsestään tarpeettomaksi. Tavoitteena ei ole kaikkia koskeva palkkaorjuus, niinkuin tällä hetkellä näytettäisiin uskovan. Tavoitteena tulee olla palkkaorjuuteen perustuvan ihmisen esihistorian päättyminen ja tietoinen, vakuuttunut pyrkimys ihmisen nostamisesta jumalien kaltaiseksi, mahdollisuuksiaan käyttäväksi toimijaksi.
Omistaminen? Kyllä omaisuutta ja sen suojaa tarvitaan ainakin perustarpeiden tyydyttämiseen. Käskyt kieltävät himoitsemasta sitä mikä toisen on. "Älä varasta" on Moosekselle välitettäväksi annettu eettinen elämänohje. Sosialisti Proudhon piti omistamista varkautena. Omistamisen hirvittävät erot ja sen synnyttämä vastakohtaisuus osoittaa, että ihmiskunta ei ole pitänyt kiinni kymmenessä käskyssä annetusta moraalisesta ohjeesta. Toisen ihmisen työn tulosten varastaminen on kaiketi rikos ihmiskuntaa kohtaan?
Uskon että alitajunnassa oleva visio saa ihmiset uskomaan demokratiaan, yhdenvertaisuuteen ja kansanvaltaiseen tapaan hallita niitä yhteisöjä joissa ollaan mukana. Meidän on oltava tietoisia, että harvainvalta voi rautaisella otteella edelleenkin hallita yhteisöjämme, kääntää muodollisen demokratian vastakohdakseen. Yhdessäolemista ja yhteisöjämme emme voi paeta, mutta sellaisia muotoja sille meidän on kyettävä kehittämään, että voimme tuntea katsovamme toisiamme samalta tasolta. Kun harmoniaa tavoitellaan, sen tunteen on perustuttava henkilökohtaiseen kokemukseen.
Puhuin alussa sosialidemokratian suuresta tarinasta, jonka varaan olen omaa sisäisen ja ulkoisen tasapainon tavoitteluani rakentanut. Tämä tie on osoittautunut elämän pituiseksi etsimiseksi. Asiat eivät ole niin kuin niiden pitäisi olla. Asiat voisivat olla toisinkin. Yhä uudelleen ja uudelleen nousee mielen syvyyksistä tarve löytää "tapaus ihmisen" toteutumiselle uutta sisältöä, uusia ratkaisumalleja.
Minä tunnen kuitenkin yhteyttä kaikkiin niihin jotka etsivät ja jotka ovat antaneet ajatuksissaan ja henkisessä maailmassaan tilaa päivittäiselle meditaatiolle, hiljentymiselle ihmistä koskevan vision syventämisessä.
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Historiallisen materialismin näkökulmasta sosialidemokratia on vain yhden aikakauden luokkayhteiskunnan tuote ja manifestaatio. Ja kun se aiempien alistettujen lukkien tapaan pyrkii kumoamaan luokkajaon tai ainakin tasoittamaan siitä seuraalista eriarvoisuutta, se pyrkii valtaan kuten alistetut luokat muulloinkin. Mielestäni suuren tarinan avain ei löydy siitä saako joku puoue valtaa vai ei, vaan siitä miten ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Olemme nähneet mihin vallan valtaaminen on johtanut, kun käyttäytyminen ei ole muuttunut. Evoluution ja evoluutiopsykologian näkökulmasta katsoen on käyttäytymisen muutoksen mahdollisuutta lähestyttävä milestäni perusviettien pohjalta. Kaikki omaisuuten, rahaan, valtaan ja seksuaalisuuteen liittyvä käyttäytymisemme pohjautuu vietteihin. Näistä mekanismeista pitäisi tulla tietoiseksi. Sillä ei ole lopulta merkitystä onko jumalaa olemassa vai eikö ole. Ihmisellä itsellään, meillä, on vastuu lajimme kehittymisestä, evoluutiostamme ja sen myötä jatkuuko tarinamme vai ei.
Minua ei enää paljoakaan kiinnosta mikä on demareiden gallupkannatus, vaan se, syntyykö liikkeen piirissä sellaista ajattelua ja toimintaa, joka avaa tuota edellä lunnosteltua lähestymistapaa. Sitä kautta, vaikka näkymä avaa hitaan ja pitkän kehityslinja jonka yhteyttä arkipäivän ongelmiin voi olla vaikea yhdistää, on kuitenkin arkea otettava haltuun. Kuten kirjoitit, raha ja omaisuus on vankila, riippuvaisuuden muoto, johon ajautuneen taustalla ovat viettien hallitsemattomuus. Turvallisuuttaa ylen määrin materiaalisen omistamisen kautta hakeva lopulta on omaisuudestaan niin riippuvainen, että on entistä turvattomampi. Tätä (yksinkertaisettua) kaavaa käyttäen voidaan tarkastella muitakin viettejä.
Valtaa, joukkojen valtaa, diktatuurien ja yksinhallitsioiden valtaa, niiden muodostumisen prosesseja ja toimintamekanismeja pitää mielestäni lähestyä sosiaalivietin pohjalta evoluutiopsykologian ja sosiologia yms. sosiaalitieteiden avulla. PITÄÄ KANSANTAJUISTAA se, miten vallan mekanismit toimivat. Ei demareiden eikä kenenkään muunkaan poliittisideologoisen ryhmän vallalla ole historiallisesti mitään uutta tarjottavaa, ellei se kasva ja kykene ylittämään vallankäytön historiallisia vääristymiä. Niitähän nytkin valtaa himoitsevat käyttävät lyömäaseina ja manipulaaion välineinä vallassaoloa pönkittääkseen ja valtaa kasvattaakseen. - Arvostan Ilpo ajatuksiasi ja sitä, että jaksat kirjoittaa.
Lähetä kommentti