Harvainvallan rautainen laki

Tulee aikoja jolloin on palattava vanhaan, kerrattava historiaa ja katsottava taaksepäin, jotta osaisi varautua siihen mitä edessä on oleva. Tänään TV1:n "jälkiviisaissa" puhuttiin sosialidemokratiasta ja sen sisällä piilevästä tyytymättömyydestä. Tämä tapahtui saatteeksi tiedolle, jonka mukaan sosialidemokratia oli gallup-kannatuksessa noussut ainoaksi yli 20 %:n yltäväksi ryhmäksi. Uskon monen kokeneen sosialidemokraatin paitsi hillitsevän malttiaan keikkuvien gallup-tulosten keskellä, myös miettivän sitä, miten välttää propagandistista henkseleiden paukuttamista ja sytyttää aitoa ja oikeaa inspiraatiota sosialidemokraattisten arvojen ja asenteiden ajankohtaistamiseksi.

Tässä on pari vuotta etsikkoaikaa, sillä nykyinen hallitus istunee vallassa vielä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien jälkeenkin pitäen kiinni valitsemastaan austerity- eli kurjistamispolitiikastaan. Muuta vaihtoehtoa sillä ei ole menettämättä kasvojaan eurooppalaisten sisarpuolueidensa ja Rooman Paavin silmissä.

Mutta myös vastuullista oppositiopolitiikkaa harjoittavan sosialidemokratian on nyt - käytettävissä olevan ajan puitteissa - visioimaan uutta, kansanvaltaa ja oikeudenmukaisuutta vahvistavaa visiota suomalaiselle yhteiskunnalle. Talouspolitiikassa on löydettävä uusi eurooppalainen, elvyttävä tie yhdessä aatetovereiden kanssa. Toiseksi, meidän on kyettävä uudistamaan osallistamisen ja osallistumisen  ohutta polkua valtavirraksi, joka kannustaa ja avaa väyliä patoutuneille odotuksille ja pidättymistä edellyttäneelle yhteiskunnalliselle ilmapiirille. Liikkeen on uudistuttava tavalla joka yhdistää uuden informaatioteknologian ja todellisen, fyysiseen läsnäoloon perustuvan yhteisöllisyyden.

Jotta ymmärtäisimme nykytilanteeseen sisältyvän, osallistumista ja aktivoitumista  estävän vaaran, toistan tässä Jorma Aaltosen Sosialistisessa Aikakauslehdessä 4/1957 julkaiseman kirjoituksen "Harvainvallan rautaisesta laista". Kirjoitus on julkaistu Sosialidemokraattisen Puolueen sisäisen kriisin riehuessa pahimmillaan minkä lukija ottakoon huomioon. Kannatuksen nousun myötä mielenkiinto SDP:tä ja kansanvaltaisia joukkojärjestöjä kohtaan kasvaa. Tämä tulee asettamaan taas kerran vaatimuksen kasvamisesta kansanvaltaan ja demokratiaan elämäntapana. Ei järjestäytymätön anarkia tarjoa kaaosta kummempaa mahdollisuutta, mutta tämä kirjoitus kuvaa myös mahdollisuutta muodollisesti demokraattisen organisaation rämettymisestä autoritaariseksi, johtajavaltaiseksi, omaa tuhoaan sisällään kantavaksi pölhökannoksi (kiitokset Kalle Päätalolle tästä sanasta).   Se kannustakoon meitä nykyisessä  "selkä seinää vasten" tilanteessa hakemaan uusia, demokratiaa tukevia ja inspiroivia rakenteita - me tarvitsemme niitä välttämättä.

"Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kriisi on sekä tunnettu että tunnustettu tosiasia. Tällaisen kriisin tapahtuessa on tärkeätä, että' se tunnustetaan ja että tosiasioita katsotaan suoraan silmiin. Siksi on hyödyllistä tarkastella, mitä sveitsiläis-italialainen tutkija Robert Michels on kirjoittanut jo noin 50 vuotta sitten puolue-elämän harvainvaltaisista pyrkimyksistä ja ns. harvainvallan rautaisesta laista. Näiden tosiasioiden tunteminen voi olla avuksi nykyistä puoluekriisiä pohdittaessa.

Michelsin mielestä todellista demokratiaa on mahdotonta toteuttaa käytännössä. Syynä on organisaation välttämättömyys. Koska johdon tarve synnyttää organisaation ja tämä vaatii johtoa, se joutuu aina muutamien harvojen käsiin riippumatta puolueen periaatteista ja päämääristä.

"Joka puhuu organisaatiosta, puhuu tendenssistä kohti harvainvaltaa", kirjoittaja julistaa. Harvainvaltaisia pyrkimyksiä esiintyy vallankumouksellistenkin puolueiden keskuudessa, vieläpä aivan niiden alkuvaiheissakin, jolloin kansanvalta on jokaisen huulilla. Organisaatio tuhoaa väistämättömästi demokratian. Päätelmä on Michelsin tutkimusten ydin, ja hän käyttää siitä nimitystä "harvainvallan rautainen laki".

Harvainvallan syntyyn vaikuttavat perussyyn organisaation lisäksi teknilliset ja psykologiset syyt. Johtajien omanarvon tunto, heidän kyvykkyytensä ja taitonsa lijittavat väistämättä heidän asemaansa. Toisaalta vaikjuttavat samaan suuntaan johdettavien joukkojen kyvyttömyys, kiitollisuuden tunne johtajia kohtaan, johdon ja sen kunnioittamisen tarve ja yleisen mielipiteen pelko.

Organisaation syntyminen merkitsee jo harvainvallan alkamista. Sen luonteesta johtuu, että jäsenten suuri lukumäärä estää kaiken säännöllisen kanssakäymisen heidän välillään. Päätettävien asioiden runsaus estää joukkojen osallistumisen päätöksien tekoon. Organisaation tehtävistä tulee niin monimutkaisia, että vain asiantuntijat voivat ne hoitaa.

Välittömän kansanvallan ihannetta ei voida säilyttää organisaation kasvaessa. Jo tilan puutteesta johtuu, että suurten järjestöjen  jäsenet eivät voi kaikki kokoontua samalla kertaa päättämään asioista. Kun edustusperiaatteeseen siirrytään eli siis valitaan edustaja, johtajien erottuminen joukoista on alkanut.
V
POLIITTINEN PUOLUE ON TAISTELUJÄRJESTÖ
Puolueen tehtävien toteuttaminen vaatii iskuvalmiutta. Täten alkaa päätöksenteon keskittyminen. Joukoilta ei voida kysyä mielipidettä ainakaan tärkeissä ratkaisuissa, koska tiedustelu veisi liian pitkän ajan (Huom! Kirjoitus on 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, IR). Hollantilainen sosialisti van Kohl onkin sanonut suoraan:"Taistelevassa poliittisessa puolueessa demokratia ei voi kuulua kotikäyttöön" Lisäksi juuri tärkeimät päätökset on tehtävä nopeimmin.

Kun organisaation tehtävät kasvavat, johtajiston on erikoistuttava. Tästä seuraa ammattimaisen johtajiston kasvu. Järjestön muuttuessa virkavaltaiseksi ammattijohtajien valta lisääntyy samassa suhteessa kuin organisaatio kasvaa.

Teknillisten syiden rinnalla vaikuttavat psyykilliset syyt. Valituista johtajista alkaa tulla itseoikeutettuja, ja heidät valitaan aina uudelleen. He puolestaan alkavat pitää edustustehtäväänsä heille kuuluvana oikeutena.

Harvainvallan syntyyn vaikuttaa vielä massojen johdon tarve. Enemmistö seuraa välinpitämättömästi yhteisten asioiden hoitoa, ja vain häviävän pieni vähemmistö osallistuu puolueen toimintaan. On olemassa äänioikeus, mutta ei äänestysvelvollisuutta. Enemmistö on kiitollinen jos sillä on johtajia, jotka haluavat sen puolesta huolehtia asioista. "Johdon tarve liityneenä enimmäkseen vilkkaaseen sankarinpalvontaan on massoilla, myöskin organisoiduilla työväenpuolueilla, rajaton."

Joukot tuntevat kiitollisuutta johtajiaan kohtaan. Se kuvastuu myös poliittisten liikkeiden nimissä. Puhuitaan marxilaisista, poujadisteista ja leninisteistä. (Meillä mm. tannerilaisista, leskisläisistä, skogilaisista, simonisteista, paasiolaisista, IR)

Johtajisto, jonka henkilökohtaiset ominaisuudet lujittavat yhä sen valtaa, hallitsee liikkeen rahavaroja.
Aluksi on usein tapana, että johtajille maksetaan samaa palkkaa kuin heidän johtamansa joukon keskimääräinen palkkataso on, mutta tästä periaatteesta luovutaan hyvin pian.

Rahavarojen lisäksi johtajat voivat käyttää puolueensa lehdistöä oman etunsa ajamiseen. Sen avulla he voivat julistaa massoille mainettaan ja tehdä nimensä tunnetuiksi. Johtajisto hallitsee aina lehdistöä, vaikka joukoilla olisikin nimellinen oikeus valvoa sitä.

Johtajiston omassakin suhtautumistavassa tapahtuu muutoksia: ns. sielullinen muodonvaihdos alkaa.
Nuoruuden innon kadottua ja uskon puolueen oppiin alkaessa heiketä johtajat eivät kuitenkaan halua luopua saavuttamistaan asemista. Porvarillisista piireistä peräisin olevat johtajat eivät yksinkertaisesti voisi palata takaisin. Työväen keskuudesta lähteneiden johtajien paluu tehtaaseen olisi hyvin usein vaikeata ja merkitsisi elintason huomattavaa alenemista.

Johtajat alkavat samaistaa itsensä ja puolueensa. Jokaista asiallistakin hyökkäuystä he pitävät henkilökohtaisestiu itseään vastaan suunnattuna."Puolue - se olen minä" -ajattelu alkaa rehoittaa. 

Tosiasiallisesti tällaiset psykologiset muutokset liittyvät demokratian kehitykseen. Kansanvallasta on tullut bonabartismia. Demokraattisesta hallitustavasta on tullut itsevaltiasta, mutta se ei enää voi perustua jumalallisiin oikeuksiin eikä vallanperimykseen. Sen perustana on kansa. Sana bonabartismi johtuu Napoleonista, joka oli uuden kansanvallan taitava käyttelijä.

Bonapartismin tekniikkaan kuuluvat usein suoritettavat kansanäänestykset, jotka päättyvät poikkeuksetta niiden toimeenpanijain eduksi. Niihin liittyy kuitenkin tuskin koskaan todellista mielipiteen muodostamisen vapautta eivätkä ne siten myöskään ilmaise kansan todellista tahtoa.

Jokaisesta oppositiosta tulee epädemokraattisia. Bonapartistinen johtaja on erehtymätön, koska miljoonat äänestäjät eivät voi erehtyä. "Bonapartismi tunnustaa kansan tahdon niin voimakkaaksi, että se antaa sille oikeuden itsemurhaankin."

Johdossa ilmeneviä harvainvaltaisia pyrkimyksi on pyritty vastustamaan, mutta siinä ei ole onnistuttu. Mikään keino ei ole ollut riittävä, jotta se olisi estänyt harvainvallan muodostumisen. Perussyy on organisaatio itse ja siihen liittyvät tendenssit.

Vanhat johtajat istuvat tiukasti paikoillaan nuorten johtoon pyrkivien ponnistellessa heidän valta-asemansa murtamiseksi. Puolueiden historian sisin tunnusmerkki on ikuinen taistelu nuorten parantumattoman idealismin ja vanhojen parantumattoman vallanjanon välillä.

Vain johtajien välinen valtataistelu tarjoaa joukoille ainoan mahdollisuuden vaikuttaa organisaation johtoon. Valtataistelu voi johtaa siihen, että jokainen taisteleva osapuoli alkaa tavoitella joukkojen tukea.

Tällainen mahdollisuus on kuitenkin pelkästään teoreettinen. Sillä taistelu merkitsee vain, että entiset johtajat vaihtuvat uusiin. Varsinaiset joukot ovat yhtä kaukana vaikutusvallasta kuin aikaisemminkin. Joukot eivät nielaise johtajiaan, vaan nämä nielaisevat toisensa. Jos johtajat ovat yksimielisiä, ne voittavat aina massan.

Näin siis kirjoitti sveitsiläis-italialainen tutkija, jonka tarkastelun kohteena olivat erityisesti Saksan sosialistiset puolueet. Suomalaisten on aiheellista syventyä pohtimaan, soveltuvatko Michelsin havainnot meikäläisiinkin olosuhteisiin vai ovatko ne meille täysin vieraita."