Kansallispäivän kynnyksellä

Taitaa käydä niin, että Aleksander Stubb joutuu valtionvarainministerinä, valtioneuvoston jäsenenä ja kansanedustajana välikysymyksen keskeiseksi henkilöksi koskien väärien tietojen antamista hallintorekisteriä koskevassa asiassa.

Kysymys on äärimmäisen vakavasta asiasta, joka saattaa pysäyttää sinänsä lahjakkaan poliitikon uran ei ainoastaan Suomessa vaan myös Euroopan Unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Ministeri Kauko Juhantalo joutui 1992 valtakunnanoikeuteen, tuomituksi  ja lopulta erotetuksi eduskunnasta siitä syystä että hän kytki omia yrityksiään yhden yksityisen yrityksen pelastamistoimiin valtion verovaroin. Kysymys oli rajallisesta määrästä yrityksiä ja hänen henkilökohtaisista intresseistään.

Hallintorekisterissä on kysymys sellaisen yleisen käytännön sallimisesta, jossa kaikki rekisterin kautta sijoituksia tekevät yritykset voisivat todellisuudessa pimittää verotukselta ylimääräisiksi osoittautuneita voittojaan, vaikka lain ilmiasu näyttäisi tarkoittavan juuri päinvastaista. Sen seurauksena tietoja peitettäisiin paitsi valtiolta ja veronmaksajilta, myös kaikkien niiden yritysten työntekijöiltä, jotka ovat työpanoksellaan olleet luomassa näitä täysin ylimääräisiksi jääneitä tulokertymiä.

Eduskunnalle annetun virheellisen tiedon takana on kuitenkin paljon suurempia periaatteellisia kysymyksiä. Valtionvarainministeriön tiedotusstrategia on osoittautumassa valtion itsensä etua vahingoittavaksi. Sen pohjalle luodut tiedotuskäytännöt  on tähdätty estämään veronmaksajain välittömän intressin esilletuloa ja sijalle on tietoisella manipulaatiolla nostettu epämääräisiin odotusarvoihin perustuvat menestymisvisiot. Niiden oikeellisuutta ei ole missään vaiheessa kyetty osoittamaan oikeaksi, vaan ne ovat osa markkinaehtoista, ideologisesti oikeistolaista rakennestrategiaa.

Ilmeistä on että maan  taloudesta vastaava valtionvarainministeriö luo esimerkkiä markkinamyönteisistä käytännöistä myös muualle valtionhallintoon, ministeriöihin ja keskeisiin julkisiin laitoksiin. Jos nämä käytännöt osoittautuvat yhteistä intressiä loukkaaviksi, myös monen virkavastuulla toimivan julkisen sektorin virkamiehen ura on vaakalaudalla. Lainsäädäntö  edellyttää rangaistuksia aina vankeuteen ja erottamiseen saakka  silloin jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa. Virka-asemaa ei saa käyttää siten että se vahingoittaa kansalaisten yhteistä etua.

Eurooppalaisittain katsottuna koko Unioni ja sen jäsenmaat kärsivät tästä alavireisestä, yhteistä intressiä heikentävästä trendistä. Sillä on vain yksi pätevä perustelu ja se on sitäkin vahvempi: koko Euroopan Unioni ja sen jäsenmaat - erityisesti Rahaliittoon kuuluvat - on EU:n keskeisimmissä perusasiakirjoissa alistettu markkinaehtoisille toimintakäytännöille.

Rakenteelliseti tässä on paljon suuremmasta rikkomuksesta kysymys kuin konsanaan se, johon Kauko Juhantalo aikanaan syyllistyi. On aivan eri asia ajaa henkilökohtaista etuaan kuin nostaa yhteistä etua vastaan toimivat käytännöt rakenteellisesti kokonaan ohi ja ulottumattomiin lainsäädännön edellyttämältä yhteiseltä intressiltä.

Valtionvarainministeri Stubb saattaisi jo aikaisemmin omaksuttujen tulkintojen perusteella saada epäluottamuslauseen ja joutua jopa eroamaan sekä valtioneuvoston että eduskunnan jäsenyydestä. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että Euroopan Unionin valtavirtainen, markkina-alisteinen politiikka jatkuu rangaistuksien jälkeenkin.

 Olisiko nykyisen valtionvarainministerin toimintaa vastaan tehtävä välikysymys? Väärän tiedon antaminen ja anteeksipyyntö sen johdosta on monen mielestä riittävä merkki - jos se tarkoittaisi muutosta tahallisen tai tahattoman virheen takana olevassa poliittisessa käyttäytymisessä. Haaparantalainen sosialidemokraatti ja poliisi Ragnar Bucht julisti aikoinaan Nuorten Kotkain pohjoismaisella Norrla-leirillä, että YK:n ihmisoikeuksien julistukseen on lisättävä vielä yksi kohta: "Ihmisellä on oikeus erehtyä".

On perusteltua olettaa että markkinoille etusijan antavasta strategisesta käytännöstä toimissaan ja tässä tapauksessa sitä tukevasta manipuloivasta tiedotuksesta ei kuitenkaan oltaisi luopumassa. Suomi ja koko Eurooppa on valinnut meidänkin maamme aikaisemmin moraalittomiksi tuominneet menettelytavat yhteiseksi eurooppalaiseksi valtavirraksi, jota vastaan toimiminen on eurooppalaisten periaatteiden rikkomista. Myöskin vaaleissa Suomen kansa on antanut reilun enemmistön sellaisille poliittisille voimille, jotka hyväksyvät markkinaehtoiset käytännöt ja ovat valmiita - ainakin hallitustasolla - tekemään sen mukaisia, minun mielestäni tuhosuuntaisiksi osoittautuvia päätöksiä. Niitä kutsutaan kilpaurheilua muistuttavalla termillä "tuottavuusloikaksi".

Mitä johtopäätöksiä tästä olisi vedettävä edessä olevan  itsenäisyyspäivän suhteen? Monen mielestä itsenäisyys on Euroopan Unionin omaksuman valtavirran mukaan menetetty. Minäkin joudun valitettavasti yhtymään tuohon käsitykseen ja alan kutsua joulukuun kuudetta Suomen kansallispäiväksi. Itsenäisyys on mennyttä, mutta kansallisuus on vielä olemassa.