Arvokeskustelua 60 vuotta sitten...

Lomakohteen kirjasto tarjosi mukavan yllätyksen. Sieltä löytyi luettavaksi Sosialistisen Aikakauslehden nidottuja vuosikertoja 1950-luvulta. Kun tällä hetkellä ei ole olemassa mitään foorumia, jossa periaatekeskustelua  käytäisiin, ajattelin lainata 1950-luvun vaikuttajien tuohon ajankohtaan liittyviä periaaatteellsia kannanottoja. Yhteiskunnallisen tilanteen muutos ja kansanvaltaisten periaatteiden pysyvyys ovat niissä samalla kertaa koettavissa.


Pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ulkopolitiikasta:

"Ymmärrettävistä syistä ei Suomi ole voinut toisen maailmansodan päättymisen jälkeen osoittaa erikoista aktiivisuutta Pohjolan valtioitten yhteistyöpyrkimyksiä kohtaan. Sellainen aktiivisuus olisi varmasti tulkittu väärin itäisen naapurimme taholta, koska pienet viitteetkin siihen suuntaan ovat jo aiheuttaneet vastalauseita.

Kumoamaton tosiasia kuitenkin on, että Pohjolan valtioitten jokapäiväinen kanssakäyminen yli rajojen milteipä kaiken inhimillisen toiminnan aloilla on vertaansa vailla maailmassa. Pohjoismaalaisuus on asiallisesti oma käsitteensä, oma elämäntyyli ja tapa.

Kirjottaja sai aiheensa tätä artikkelia  varten siitä, että  lehdissä oli Isvestijan kiukkuinen hyökkäys lähinnä eräiden ruotsalaisten lehtien lausuntojen johdosta. Noiden ruotsalaisten lehtien lausuntojen mukaan Suomen osallistuminen pohjoismaisen neuvoston työhön oli toivottavaa ja sellaisia olettamuksia oli todella mainittu, ettei Neuvostoliitolla olisi enää painavia muistutuksia tehtävänä tuollaisen askeleen johdosta.

K.o. neuvostoliittolaisen lehden arvostelussa näitä lausuntoja vastaan on eräs mielenkiintoinen passus. Siinä pidetään Suomen liittymistä positiivisena tekona vain siinä tapauksessa, että Norja ja Tanska eroaisivat vastaavasti Atlantin liitosta. Tämä ajatus ei  mielestämme ole realistinen, sillä eihän voi ajatella Norjan ja Tanskan muuttavan aivan radikaalilla tavalla ulkopolitiikkaansa ja tähän perustuvaa ulkomaankauppaa vain sen vuoksi, että Suomi pääsisi mukaan pohjoismaisen neuvoston neuvottelupöydän ääreen. Totuus tietysti on, että jokainen maa ratkaisee ulkopolitiikkansa itse, omien kannanottojensa mukaan. Suomi ei voi pyytää veljesmaitaan muuttamaan kantaansa niiden omissa asioissa ja asettua tuomariksi tuossa tai tässä kannanmäärittelyssä. Neuvonnasta on meillä itsellämme kyllin huonot kokemukset, sillä Suomella on ollut tuomareita liikaakin ennen ja jälkeen suurten onnettomuusvuosiemme."

(SDP:n puoluesihteeri Väinö Leskinen Sosialistisen Aikakauslehden numeron 1/1955 pääkirjoituksessa)

Demokratian kehitysilmiöistä:

"Kun valtiollisten asioiden hoito on monesti siirtynyt pois julkisuuden valopiiristä kulissien takana tapahtuvien keskustelujen ja neuvottelujen varaan, ei yleinen mielipide enää pääse niin helposti kuin ennen valvomaan tehtäviä ja tehtyjä ratkaisuja.

Useinhan on osoittautunut, että hallitusohjelmista saadaan tieto ikäänkuin pala palalta sitä mukaa, kuin niitä yritetään toteuttaa. Myös se vaara on tietenkin tarjolla, että liukkaat yksityishenkilöt pääsevät neuvotteluissa lupaamaan liian paljon yleisen edun kustannuksella oman asemansa pönkittämiseksi. Eräänlainen poliittinen yksityisyritteliäisyys elääkin nykyään kulissien takana kulta-aikojaan, kuten kaikki ovat joutuneet havaitsemaan Helsingin poliittisia uutisia seuratessaan. Mutta pahin vaara on kuitenkin nähdäkseni se, että kun ns.

poliittinen peli on käynyt yhä kovemmaksi, puolueet joutuvat pakostakin ajamaan yhä voimakkaammin yksinomaan oman ryhmänsä etuja, ja silloin tahtoo kokonaisuus unohtua eli, niinkuin Jahvetti Suomen Sosialidemokraatissa sanoisi lyhyesti ja ytimekkääästäi, unohtuu Suomi-neito.

Aivan selvänä ja avoimena on nykyään havaittavissa eräillä tahoilla kylmä yksinomainen puolue-etujen ajaminen kokonaisuuden edusta piittaamatta. Ja kuitenkin on ainoa kestävä ohje politiikassa se, että mikä sisältyy tunnuslauseeseemme: tänään puolue, huomenna kansa. Puolueiden tulee ajaa lähinnä niiden väestönosien etuja, jotka ovat niiden kannattajia, mutta valtakunnallista ajattelutapaa ei ole myöskään unohdettava. Näin tulenkin jälleen siihen, mitä jo aikaisemmin korostin; on entistä tärkeämpää kansanvallan pitämiseksi oikeilla raiteilla, että kansalaiset, yleinen mielipide valppaasti seuraa yleistä kehitystä poliittisella alalla. Se on kansalaisten oikeus, mutta myös velvollisuus demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kansanvaltainen valtiollinen järjestys merkitsee, että kansalaiset itse osallistuvat asiain yleisen suunnan määräämiseen. Tämä vuorostaan edellyttää, että kansalaiset tarpeellisella valppaudella itse seuraavat valtiolaivan yleistä kurssia niin sisäisillä vesillä kuin ulkoisillakin ulapoilla. Demokratia vaatimalla vaatii, ollakseen todellista kansanvaltaa, valpasta yleistä mielipidettä.

Vain tällä ehdolla pysyy todellisuutena  hallitusmuotomme säännös, että Suomi on itsenäinen tasavalta, jossa valtiovalta kuuluu kansalle."

(Tohtori Tauno Suontausta Jyväskylän työväenyhdistyksen tilaisuudessa. Puhe julkaistiin kokonaisuudessaan Sosialistisen Aikakauslehden nimerossa 1/1955)