Yhteiskuntasopimus ja hallituksen toimet tuottavuusloikan aikaansaamiseksi ovat valumassa tyhjiin. Kierre alaspäin jatkuu ja sitä paljon puhuttua toivoa ei ole näkyvissä. Porvarihallitukselle kiusallisella tavalla saksalaiset lehdet - kuten Frankfurter Allgemeine 31.8. 2015 - alkavat sijoitella Suomea uudelleen osaksi itäeurooppalaista kulttuuria. Kovia leikkauksia ja kurjistamista on luvassa entiseen malliin. Eteenpäin suuntautuvien loikkien sijasta ollaan vähän väliä romahtamassa yhä toivottomammalle tasolle.
Eräs kaikkein kurjimmista ja irrationaalisimmista ajatuksista oli hallituksen ehdotus työajan pidentämisestä 5 %:lla ilman palkankorotuksia. Ennen vanhaan ajateltiin että työaikaa lyhentämällä voitaisiin luoda uusia työpaikkoja, tarjota kasvavalle työttömien ja maahanmuuttajien joukolle töitä, saada verotuloja, uutta kysyntää ja maa vähitellen kasvu-uralle. Ammattiyhdistysliikekin näyttää olevan odottavalla kannalla ja uusia ehdotuksia sieltäkin on tullut niukanlaisesti. Hyvin tietäen että raamatunlause “Kellä korvat on se kuulkoot” on heitetty sitten Kokoomuksen vaalikampanjan ideologiseen roskakoriin, teen tässä kuitenkin ihan päinvastaisen ehdotuksen kuin mihin kolmen ässän hallituksen yhteiskuntasopimuksessa pyrittiin. Mielestäni ehdotukseni sopisi sekä loikan että radikaalin, eteenpäinvievän yhteiskuntasopimuksen pohjaksi. Kysymys on työajan rakenteellisesta lyhentämisestä.
1960-luvulla puhuttiin jo työajan lyhentämisestä kuuteen tuntiin ja tätä ajatuksesta keskusteltiin aika paljon mm. nuorisojärjestöjen tilaisuuksissa, kun nuorisotyöttömyys alkoi saada rakenteellisia muotoja. Ehdotusta pidettiin liian radikaalina ja sitten se hautautuikin historian roskatynnyreihin. Taas tämä ajatus 6-tuntisesta päivästä nostaa päätään, kun Suomen työttömyys herättää jo kansainvälistä huomiota. Lisäksi meille ja koko Eurooppaan on tulossa valtava määrä pakolaisia maista jotka ovat hyväksyneet ihmisoikeudet mutta vähät välittävät niiden noudattamisesta.
Kuuden tunnin työpäivä merkitsisi radikaalia muutosta työelämän rakenteisiin. Ensimmäisenä nousee heti esteeksi kysymys siitä, pitäisikö myös palkan pudota yhdellä neljänneksellä vai vaadittaisiinko entisten työehtosopimusten mukaisten palkkojen noudattamista. Siirtyminen kuusituntiseen työpäivään edellyttää tietenkin tämän kysymyksen ratkaisemista.
Ammattiyhdistysliikkeen kanta voisi lähteä liikkeelle siitä, että säästyvistä työttömyyskorvauksista ja muista sosiaalikuluista muodostetaan rakennerahasto, jolla ylimenokauden toimeentulo-ongelmat ratkaistaan kaikkein pienituloisimpien kohdalla noudattaen eurooppalaisia vähimmäistoimeentulon standardeja. Tästä hyötyisivät myös ne yrittäjät, jotka työllistävät paljon mutta joiden voittomarginaalit ja ylijäämänmuodostus on riittämätöntä.
Kuusituntinen työpäivä saattaisi nopeassa tahdissa saattaa ihmiset työttömyyskortistoista töihin ja tarjoaisi myös maahanmuuttajille eri syistä saapuville parempia ja enemmän työpaikkoja kuin nykyinen täydelliseen umpikujaan ajava yhteiskunnallinen tilanne.
En kuvittele että loikka olisi samanlainen kuin siirtyminen vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseen liikenteeseen Ruotsissa Olof Palmen toimiessa liikenneministerinä 1950-luvulla. Loikka voisi lähteä liikkeelle paljon puhutusta paikallisesta sopimisesta ja yhteistoiminnasta viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kanssa . Tietenkin tässä tarvitaan myös valtakunnan tason rakenteita, kuten mm. rakennemuutosta tukevan palkkarahaston synnyttäminen vaikkapa säästyvistä työttömyyskorvauksista ja sosiaalikuluista.
Yhteiskuntamme on sellainen että täällä on päästävä nopeasti aikuistumisen ja ammatillisen kypsymisen myötä työelämään. En voi sietää ajatusta että nyt työtä hakevat nuoremmat sukupolvet joutuisivat meidän osaamattomuutemme vuoksi elämään koko aktiivi-ikänsä riutuen ja myös - jos jaksavat elää - vanhuutensa köyhyydessä.
Miksi yritän tässä laittaa lusikkaani hallitukselle ja työmarkkinoille kuuluviin asioihin? Siihen on ainakin kolme syytä: 1) asiat eivät ole niinkuin ne voisivat olla, 2) käytän kansalaisoikeuttani ilmaista mielipiteeni ja 3) olen edelleenkin ammattiliiton jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti