On tärkeää huomata että liberaaliryhmittymä ALDE, johon Suomen Keskustapuolue kuuluu, ei ole mikään Euroopan entisten maalaisliittojen kattojärjestö, vaan siinä on mukana mitä erilaisimpia liberaaleiksi itseään nimittäviä voimia, mukaan luettuna esimerkiksi Italian Berlusconin taustavoimat ja koko joukko "vapaita demokraatteja" eri maista. Näitä eivät Suomen saamat maatalosutuet Euroopan Unionilta tai Suomen valtiolta kiinnosta pätkääkään, mutta Suomen Keskustalle ne ovat elintärkeä kysymys. Äänestäjät ovat palanneet kotiin löytääkseen vanhan kristillisisänmaallisen maahengen ja odottavat vanhojen hyvien aikojen palaavan vaalien jälkeen. Niin ei taida kuitenkaan olla käymässä.
Päätettäväksi tuleva vapaakauppasopimus tarkoittaa nimittäin sitä, että vapaan kaupan ja kilpailun esteiksi koetut maataloustukiaiset saattavat parhaassa tapauksessa loppua kokonaan ja joka tapauksessa ne joutuvat entistä tiukemman syynin kohteeksi markkinaehtoisen kaupankäynnin kannalta. TTIP:ssä ehdotetut välimiestuomioistuimet ja niiden sisällyttäminen alkuperäisen sopimuksen mukaisesti vapaakauppasopimukseen merkitsisi sitä, että maksaessaan maataloustukia EU ja jäsenvaltiot joutuisivat myös maksamaan ankaria sakkoja vapaakauppasopiumuksen periaatteiden vastaisesta toiminnasta.
Ristiriita Suomen Kekustan ja Euroopan ALDEn välillä on ilmeinen ja pitäisin tätä seikkaa yhtenä syynä siihen, ettei Keskustan edustajille sopinut mitään aika siinä eurooppakysymyksiä käsittelevässä vaalitentissä, josta Olli Rehn poistui närkästyneenä ja joidenkin mielestä jopa ylimielisenä. Ylpeään itseuhoon ei tässä kysymyksessä ole mitään aihetta, sillä elintärkeänä pidettyihin, protektionistisesti perusteltuihin ja sosiaalisin perustein toteutettuihin maataloustukiin ei uudessa Uljaassa Euroopassa taida enää olla sijaa.
Mitä tämä merkitsee meillä nyt huhtikuussa 2015 pidettävien vaalien jälkeen, kun Keskusta ottaa tehtäväkseen hallituksen muodostamisen? Eurooppa-politiikan osalta se tarkoittaa sitä, että Suomi joutuu myös maatalouden osalta arvioimaan politiikkaansa kokonaan uusista lähtökohdista. Hyvinvointivaltion osalta vapaakauppapolitiikka asettaa todennäköisesti tiukkoja esteitä julkisen sektorin toiminnalle sen kaikilla niillä alueilla, joissa yksityisen markkinan katsotaan omaavan valmiutta infrastruktuurin rakentamiseen ja palvelutehtävien suorittamiseen. Viimemainitulla alueella Keskustapuolue on jo liputtanut selkeästi yksityisen aloitteellisuuden puolesta. Maataloustukien kohdalla on vielä mietintämyssy päässä, kantaa tähän ei ole vielä ilmeisesti otettu. Kokemuksesta tiedetään että heikolla kielitaidolla ja yhteistyövalmiuksilla Euroopan Unionissa ei hyviä tuloksia saavuteta.
Juuri Euroopan Unionin vaikutuksen jatkuvasta kasvamisesta seuraa, että olemme joutumassa vaalien jälleen entistä sekavampaan tilanteeseen. Euroopan Unionin tarjontapolitiikkaan perustuva talousstrategia aiheuttaa meille jo nyt valtavia ongelmia, kun kysyntä ei ostovoiman vähenemisestä johtuen kotimaassa kasva. Unionin arvovaltaisen komissaarin Kataisen johdolla luotu investointeihin suuntautuva odotusarvopaketti ei taida hirveästi investointeja tuottaa - ellei nyt sitten Paavo Lipposen lanseeraama tuore esitys arktisen alueen mahdollisuuksista tuo uutta impulssia pohjoisiin investointeihin. Siellä olevia suomalaisille yrityksille tarjoutuvia mahdollisuuksia en osaa arvioida, mutta pelkään että Unionin tiukka sanktiopolitiikka Venäjää kohtaan heikentää mahdollisuuksiamma ainakin jossakin määrin. Pohjoiseen suuntautuminen taitaa pudottaa myös vihreät poliittisena ryhmänä hallituskaavailujen ulkopuolelle.
Keskustan vaalivoitosta ja Unionin vapaakauppapolitiikan kriittisestä ja ilmeisen kielteisestä suhteesta maataloustukiin on tulossa vaalien jälkeistä aikaa keikuttava uusi, lähes tsunamin kaltainen aalto Suomen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Aamu-uutisissa tänään 30.3. 2015 tutkija totesi että kansa näyttää antaneen Keskustalle anteeksi muutaman vuoden takaiset vehkeilyt mm. Nova-Groupin ja muiden bulvaaniyritysten kanssa, joilla oli tarkoitus luoda uusia, pysyviä rahoituskanavia Keskustapuolueen valta-aseman pönkittämiseksi. Tulokset olivat hyviä ja ne näkyivät vaalituloksissa. Jopa sähköpostiviesteissä ilkuttiin mm. sosialidemokraattien vaalitappiota näiden korruptiiivisiksi osoittautuneiden toimien vuoksi. Keskustapuolue on aina ollut ennenkaikkea edunvalvontapuolue, jossa loppupeleissä oma suu on ollut lähempänä kuin kontin suu. Sen verran kokemusta on vuosien varrella tullut minullekin, että epäilen maalaisliittolaisen edunvalvontahengen pulpahtavan vaalivoiton jälkeen tavalla tai toisella esille. Kokemusten perusteella on syytä epäillä, että Keskustasta olisi yhtäkiä tullut yleispuolue jollaisena se haluaa esiintyä. Tässä suhteessa näyttöä puuttuu.
Tämä saattaa olla myös yksi syy siihen, että Keskusta haikailee sosialidemokraatteja kumppaniksi hallitukseen Kokoomuksen sijasta tai kuitenkin ensisijaisesti. Perussuomalaisten ehdotus vetäytyä ulos Unionista saattaa hätätilanteessa saada uutta tuulta alleen myös Keskustapuolueessa, kun vapaakaupan aiheuttama suunta alkaa selkeytyä - ilmeisesti jo tulevan kesän aikana.
Traktorin toinen valo ei näytä palavan - siksi Keskustan eurooppapolitiikka on tässä vaiheessa aika arvoituksellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti