Eikä voita toinen toista:
Minkä toistansa tokaisi,
Sen sai itse vastahansa.”
Tämä lainaus Kalevalan yhdesneljättä runosta kertoo riidan alusta Kalevalan kotimaisemissa. Se mitä me tämän vaalikauden lopussa näemme eduskunnassa ja koemme hallitusyhteistyön loppuvaiheista, palauttaa taas mieleen kalevalaiset kertomukset ja niihin mahdollisesti liittyvät sosiaalipsykologiset opetukset. Kysyn: mitä pienet edellä, sitäkö isot perässä? Kuten tuon runon alkukin antaa ymmärtää, riitelyn juuret ovat syvemmällä, kasvatuksessa, luonteenlaadussa ja viime kädessä yhteiskuntaluonteessa:
”Kasvatti emo kanoja,
Suuren joukon joutsenia,
Kanat aialle asetti,
Joutsenet joelle saattoi;
Tuli Kokko, niin kohotti,
Tuli Haukka, Niin hajotti,
Siipilintu, niin sirotti:
Yhen kantoi Karjalahan,
Toisen vei Venäjän maille,
Kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle,
Siitä kasvoi kauppamiesi;
Minkä kantoi Karjalahan,
Siitä se Kalervo kasvoi,
Kunkapa kotihin heitti,
Se sikesi Untamoinen,
Ison päiviksi pahoikisi,
Emon mielimurteheksi.”
Hallituksen eripura ja riitaisat näytelmän eduskunnassa kertovat suurista arvoeroista, erilaisista visiosta ja vähitellen kasvaneesta luottamuspulasta, kun suurin toivein tehty hallitusohjelma ja ratkaisut eivät ole tuoneetkaan tasapainoa ja selkeytymistä, vaan näyttävät johtavan Suomen yhä syvemmälle taloudelliseen suohon.
Kuka meidät on tällä kertaa suohon laulanut? Ilmeisesti oma ylpeytemme ja uskomme noudattamiemme talousoppien oikeutukseen ja niiden mukana yhteen ainoaan, totuuteen. Se on ollut kasvun hakeminen yritysmaailman ehtojen parantamisen kautta, suuremman kakun leikkaaminen itselle viennin avulla. Ja sitten kun lääkkeet eivät ole tehonneet vaan pahentaneet tautia, ovat seuranneet vaatimukset säästöistä ja tasapainon hakemista purkamalla hyvinvointivaltiota, meitä edeltäneen sukupolven suurta visiota ja meille rakentamaa saavutusta.
Yritysehtoinen kasvu, kaupan esteiden purkaminen, sääntelyn vähentäminen, markkinaehtoisuus – se on myös koko Euroopan Unionin meille tarjoama rakenne. Hallituksen valtapuolueet, Kokoomus ja sosialidemokraatit, vasemistoliitto, vihreät, ruotsalaiset ja kristilliset olivat sitoutuneet jo hallitusohjelmassa tähän linjaan, kuka vahvoin ideologisin perustein, kuka enemmän pragmaattisista lähtökohdista. Sosialidemokraattien – samoin Vasemmistoliiton - keskeisenä motiivina on ymmärtääkseni ollut hyvinvointivaltion säilyttäminen ja erityisesti työmahdollisuuksien takaaminen nuorelle, juuri työelämään tulevalle sukupolvelle. Tämä olisi ollut äärimmäisen tärkeää, koska tulevat eläkkeet lasketaan koko työuran ajalta. Niiden varassa tämän päivän nuoret viettävät tulevaisuuden eläkepäiviään – toivottavasti ilman köyhyyden uhkaa. Paljon on tehty, mutta tämä takuu ei ole toteutunut.
En aio käydä läpi kaikkia niitä toraisia yhteenottoja, joita viime päivinä on nähty. Yhdet ovat vaatineet enemmistövoimallaan päätöksiä estääkseen tuhlausta ja yhteisen sektorin paisuttamista, toiset ovat kaataneet lakiluonnoksia siksi että ne vaarantavat hyvinvointirakenteiden edellyttämät rahoitustarpeet. On noussut myös reaktionäärisiä voimia jotka ovat yksilöllisiin tai taktisiin motiiveihinsa perustuen käyttäneet teknisiä keinoja estääkseen eduskunnalle tarjottujen lakien käsittelyn.
Mitä pienet edellä, sitä isot perässä? Minusta näyttää siltä että Suomen eduskunnassa nähty näytelmä symbolisoi sitä, mitä Euroopassa tulee lähiaikoina ja lähivuosina tämän saman asetelman puitteissa tapahtumaan. Toistuuko kalevalainen Kullervon kirous? Ongelmat kasvavat tarjontapohjaisen talouden ja sen ideologiseen sementointiin tehtyjen ratkaisujen (mm. Maastricht) johdosta niin mittavaksi että ne vastavoimat, joiden leipään tämä ideologinen kivi on leivottu, ajavat kohta karjan kartanolle pedoiksi noiduttuina:
”Varis vaakkui, korppi koikkui:
”Oi on kurja kullansolki,
Ainoa Kalervon poika!
Mit' on mielellä pahalla,
Syämellä synkeällä?
Ota vitsa viiakosta,
Koivu korven notkelmosta,
Aja suolle sontareiet,
Lehmät liejuhun levitä,
Puolen suurille susille,
Toiset korven kontioille.
Kaikoa suet kokohon,
Karhut kaikki katrahasen;
Suet pistä Pienikiksi,
Karhut Kyytäksi kyhäise,
Aja karjana kotihin,
Kirjavana kartanolle.”!
Sillä maksoi Kullervo Ilmarisen vaimon kurjan, tuhosuuntaisen valinnan. Aavistelen ja pelkään, että Kullervo herää infoghetossa elävien kansojen mielissä ja pedot ajetaan kostoksi kartanolle, koska sementoituja ratkaisuja ei vaaleilla eikä omilla valinnoilla kyetä enää kansanvaltaisesti muuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti