Joulun aikana toivotaan rauhaa, iloa ja sopeutumista kaiken keskellä siihen että maailma ei ole vielä suinkaan valmis. Kysymys on elämänasenteesta, elämäntavasta, suhteesta itseen, kanssaihmisiin, luontoon, tuottamisen ja kuluttamiseen. Hetki, ehkä muutama päivä tasapainossa itsensä ja maailman kanssa. Joulun sanomalla on elämänasennekysymyksenä paljon symbolista merkitystä. Entä onko joulun sanomaa sovellettavissa yhteiskunnallisiin ilmiöihin, maailmankatsomukseen tai politiikkaan?
Eriarvoisuus, yhdenvertaisuus, kurjuus tai hyvinvointi, nöyryytetyksi tai vahvaksi, uhkaavaksi tai turvalliseksi itsensä kokeminen ovat asioita joiden kanssa elämme ja kamppailemme päivittäin. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmassa julistuksessa sanotaan että ihmiset syntyvät maailmaan tasa-arvoisina ja että heitä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet riippumatta alkuperästä, uskonnosta tai poliittisesta vakaumuksesta. Hyvinvointiyhteiskunnan ja -valtion suuret periaatteet on yhdessä hyväksytty. Hyvinvointivaltio tavoittelee joulun sanoman kaltaista tilaa, ei ainoastaan muutamaksi päiväksi vaan pysyväksi olotilaksi, päivittäin koettavaksi jatkumoksi.
Ihmisen turvallisuusrakenne on sellainen että se pyrkii kehittämään asenteita ja luonteenpiirteitä jotka se kokee varmimmiksi ja turvallisimmiksi vallitsevissa oloissa. Kun puhumme ympäristön ja rakenteiden vaikutuksesta luonteenpiirteisiinne, olemme jo tekemisissä sen kuuluisan vuorovaikutussuhteen kanssa, josta mm. työväenliikkeen arvoperinnössä puhutaan. Taistelu jokapäiväisestä leivästä yhteiskunnassa jossa palkatusta työstä on puutetta, ruokkii asenteita jossa vahvemmat sysäävät heikompia syrjään ja jossa häviäjistä tulee luusereita, elämän pelissä epäonnistuneita. Kun omistamisen katsotaan toimivan turvallisuustekijänä, on tarpeen hamuta tavaraa ja mammonaa enemmän kuin mitä todellisuudessa pystyy edes hallitsemaan. Riistävä elämänasenne on seurausta olosuhteista jossa koetaan ainoastaan väkipakon ja viimekädessä sotilaallisen vartustautumisen tuovan turvaa ahneilta ja vallanhaluisilta naapureilta. Kyllä kaupankäyntikin voi muodostua aseeksi, jolla pyritään epämiellyttäviksi ja moraalisesti epäkelvoiksi katsottuja työntämään sivuun ihmiskunnan yhteisten arvojen "ruokapöydästä". Tämän joulun aikaan joudumme seuraamaan millä tavalla itsemme Euroopan Unionin kautta asettamat pakotteet purevat naapurin hyvinvointiin ja pakottavat sen - toiveidemme mukaan - nöyrtymään omaan ja mielestämme oikeutettuun arvomaailmaan. Samalla olemme ajautumassa - 70 vuotta sitten päättyneen toisen maailmansodan jälkeen - uudelleen sodankaltaisiin olosuhteisiin, jossa taloudesta on tehty ase välien selvittelyyn. Kuinka tuhoisaksi tämä kehitys pääsee muuttumaan, se riippuu myös meidän elämäntavastamme ja siihen liittyvistä arvoista. Onko meillä omine asenteinemme oikeutta katsella naapureitamme nenänvartta pitkin? Saksalainen Nobel-kirjailija ja sosialidemokraatti Günter Grass sanoi joulun alla tehdyssä Die Zeit -lehden haastattelussa että "kolmas maailmansota on jo alkanut."
Demokratia elämäntapana, josta mm. sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelmissa on puhuttu, näyttää olevan äärimmäisen haastava ja vaikea tehtävä yksilötasolla toteutettavaksi. Kun yhteisen hyvinvoinnin sijasta yksilön oma intressi nousee keskeiseksi, alkavat epäproduktiiviset asennoitumistavat ja luonteenpiirteet saada yhä vahvempaa jalansijaa. Kun adekvaatit vastaukset elämäntilanteeseen ovat samansuuntaisia, alkavat yksilölliset luonteenpiirteet yhteiskuntaluonteen muodossa ohjata myös politiikkaa. Haetaan turvaa omistamisesta, kilpailusta, aseellisesta varustautumisesta, vaihtoehtoisista elämäntavoista - ja tietenkin myös demokratiasta elämäntapana. Tätä kautta elämäntapaan liittyvät turvallisuustekijät kanavoituvat poliittisten puolueiden ohjelmiksi ja kamppailuksi yhteiskunnallisista asemista ja vallasta.
Olemmeko eläneet yli varojemme? Minä sanoisin että tähän mennessä rakennettu hyvinvointivaltio on puskuroinut vahvasti yksilöllisiä epäproduktiivisia suuntauksia vastaan, olkoon sitten kysymys ahneudesta, vallanhimosta, valmistautumisesta sotaan tai ylipäätään ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin suojelemisesta. Yksilöllinen elämäntapa ja yhteiskunnan, kansallisvaltion tai yhteisen unionin tasolla tehdyt ratkaisut eivät ole väitetyllä tavalla yhteismitallisia. Ilman sodan jälkeen rakennettua hyvinvointivaltiota olisimme jo kauan sitten olleet pohjamudissa. Harmaitten mökkien ja pihamaiden ankeus olisi meilläkin vallitsevaa - pelkästään yksilön ponnistuksilla ei sosiaalista hallaa pystytä estämään. Tarvitaan yhteisö ja yhteisössä sen koossapitämiseen demokratiaa elämäntapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti