Uhkaava vyöry

Minulle on vasta viime aikoina selvinnyt että Maastrichtin sopimus yksiselitteisesti kieltää EKP:n, Euroopan Keskuspankin suoran tuen EU:n jäsenvaltioille. Perusteena on kuulemma vaara leväperäisestän voimavarojen käytöstä ja inflaation voimistumisesta. Euroopan Unionilla olisi ymmärtääkseni monia työkaluja, joilla jäsenvaltioiden resursseja suurten ja kasvavien sosiaalisten ongelmien hoitamiseksi voitaisiin vahvistaa. Se ei vaan kuulu konservatiiviseen välinearsenaaliin. Vahvaa valtiota, sen kansanvaltaisia instituutioita ei haluta vahvistaa. Taustalla kummittelee ilmeisesti edelleenkin sosialismin ja kommunismin pelko. Tosiasia myös on, että tämän pesuveden mukana heitetään menemään myös pohjoismainen, kansanvaltainen hyvinvointimalli. Yhä kovemmalla vauhdilla kasvaa se periaatteiden ja käytäntöjen verkosto, joka sitoo Euroopan Unionin maat markkinoihin ja kaupallisten toimijoiden alustaksi.

Helsingin kaupungin liikelaitoksena toimivan Palmian osien yhtiöittäminen on juuri nyt (17.9. 2014) noussut keskusteluun. Sen yhteydessä on käynyt selväksi että Euroopan Unionissa on hyväksytty lainsäädäntöä, joka pakottaa julkiset toimijat, kunnan ja valtion yhtiöittämään liikelaitoksiaan ja muita toimintakokonaisuuksiaan kuten nyt Palmian osien yhtiöittämishankkeessa aiotaan tehdä.- Sitä perustellaankin EU-lainsäädännön asettamilla vaatimuksilla. Avoimen, kansanvaltaisen, yhteisiin päätöksiin perustuvan rakenteen sijalle vaaditaan yhtiötä, joka on hallintorakenteeltaan suljettu, jonka keskeinen periaate on voiton tavoittelu ja joka vapaakaupan sääntöjen mukaisesti ennenpitkää on kansainvälisen kilpailun ja kilpailutuksen kohteena.

Markkinat tunkeutuvat tulvan tavoin sisään ovista ja ikkunoista myös pohjoismaiseen, tähän saakka kansanvaltaisena pitämäämme hyvinvointivaltioon ja sen tuottamiin julkisen sektorin palveluihin. Muutama vuosi sitten suomalaista brändiä pohtineen työryhmän mielestä - muistaakseni Jorma Ollilan sanoin - uudeksi brändiksi sopisi parhaiten "pohjoismainen kapitalistinen hyvinvointivaltio".

Juuri nyt on vaakalaudalla Euroopan Unionin transatlanttiset vapaakauppasopimukset, jotka - jos ne toteutuvat ehdotetussa muodossa - näyttävät tekevän valtiosta toimijana täysin markkina-alisteisen. Jopa niin pitkälle että markkinat voivat haastaa julkisen sektorin erikseen perustettaviin, kansanvallan ulottumattomissa oleviin oikeusistuimiin, joilla on oikeus määrätä rangaistuksena sakkoja ja korvausvaatimuksia menetetyistä kaupallisista mahdolliusuuksista. Jo nyt on Hampurin vapaavaltio joutunut oikeuteen Vattenfallin nostaman syytteen johdosta, jonka mukaan kaupunkivaltio on, tehdessään päätöksen Vattenfallin hallinnassa olevan ydinvoimalaitoksen sulkemisesta rajoittanut tämän yhtiön kaupallisia mahdollisuuksia.

Minusta näyttää siltä että edes Euroopan parlamentissa olleet, periaatteessa konservatiivista tai ylipäätään liian markkinaehtoista toimintaa kriittisesti katsovat parlamentaarikot eivät ole menneiden vuosien aikana täysin ymmärtäneet, minkälaiseen konservatiivien ja liberaalien ajamaan markkinoiden hämähäkinverkkoon on ajauduttu. Jos näköpiirissä olisi yhteistä vaurastumista demokratian menettämisen kustannuksella, sitäkin voisi kaiketi jonkin aikaa sietää. Nyt näyttävät markkinat ja voitontavoittelu hautaavan demokratian, osallistumisen ja vastuullisen yhteiskunnallisen toiminnan tukahduttavasti jopa vuosikymmeniksi alleen. Se tulee merkitsemään lisääntyvää riistoa, austerity-politiikkaa, köyhyyttä, epätasa-arvoa ja vaurauden kertymistä paikkoihin joista sitä ei voida yhteiseen hyvinvointiin käyttää.

Saattaa olla että minua syytetään edelläsanotun johdosta pessimistiksi, synkillä väreillä maalaajaksi tai jopa ilmapiirin myrkyttäjäksi. Ainoa mitä voin vastata on se, että rationaalisia myönteisiä merkkejä ei ole näkyvissä. Uhkaavan vyöryn lähestyessä ei ole tuutulaululle sijaa.

Jopa vaihtoehtoa vaativan vähemmistön vaihtoehtopolitiikka Euroopan Unionin ja myös kansallisella tasolla näyttää hapuilevalta ja irrationaalilta. Kokonaisvaltaista, tavoitetilaa kuvaavaa vaihtoehtoa ei politiikan kautta ole näkyvissä. Euroopassa sosialidemokratia voisi perinteisen vahvuutensa johdosta olla se voima, joka luo rakenteellisen vaihtoehtoisen vision. Nykyisen kaltaiselle hapuilulle ei voida Suomessakaan vahvaa sosialidemokraattista politiikkaa rakentaa. Näillä visioilla edessä on rankka vaalitappio, putoaminen kokonaan hallituspolitiikasta ja temmeltäminen yhdessä muiden pikkupuolueiden kanssa kunnallispolitiikassa ja jossakin määrin ammatillisessa edunvalvonnassa.

Tauno Mäkeläisen, nyt 90-vuotiaan Mosan kisällin ilmaisun mukaan:"Minun sukupolveni työ hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi on nyt tuhoutumassa."

Periaateohjelmakeskustelua

Sosialidemokraattisessa puolueessa käydään periaateohjelmakeskustelua. Periaateohjelman syvät arvot löytyvät työväenliikken arvoperinteestä ja Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisesta julistuksesta. Arvopohja kiteytyy viime kädessä yhteen ainoaan elementtiin, nimittäin ihmisoikeuksiin. Kuvausta ihmisoikeuksista voidaan laajentaa pallokoordinaatiossa ja mennä yhä syvemmälle yksityiskohtiin ja rakenteellisiin uudistuksiin ja jopa elämäntapaan, mutta aina on pidettävä mielessä se, että ihminen syntyy, kasvaa, elää ja kuolee vapaana toteuttamaan omaa lajiolemustaan. Tätä vapautta ei rajoita muu kuin itse määritelmä, joka edellyttää tämän suuren periaatteen toteutumista lajin jokaisen edustajan kohdalla.

Työväenliikkeen arvoperinnöstä puhuttaessa muistetaan, että jo varhaiskirjoituksissaan Karl Marx puhui ja kirjoitti ihmisestä ja noudatti myös omassa elämässään rohkeaa, periksiantamatonta ja visionääristä elämäntapaa. "Olla radikaali tarkoittaa menemistä asioiden juuriin. Asioiden juuri on kuitenkin ihminen itse". Kysymys on ihmisen herättämisestä huomaamaan oma ihmisarvonsa ja rohkaista häntä toimimaan kaikilla alueilla oman ihmisarvonsa ja siihen liittyvien mahdollisuuksien toteuttamiseksi. Tämä suuri ihanne on sävyttänyt sosialidemokratian toimintaa jo viiden, kuuden sukupolven verran. Karl Marxin kuva työväentalon seinällä symbolisoi tätä vapautuksen sanomaa. Tämän sinänsä yksinkertaisen ja helposti ymmärrettävän mutta samalla kertaa pysyvän humanistisen sanoman pohjalta syntyivät yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus, vaalioikeus, kokoontumisvapaus, järjestäytymisoikeus sekä kansanvaltainen toimintatapa henkilö ja ääni periaatteineen. Tältä pohjalta syntyivät sellaiset suuret ja merkitykselliset liikkeet kuten osuustoiminta, työväen sivistysliike, työväenteatterit, laulukuorot ja orkesterit, myös työväen urheiluliike. Näitä kaikkia kannustaa edelleenkin ihmisyyden suuri aate, jonka toteuttamista ei vielä suinkaan ole saatettu päätökseen. Kehitys ei ole tässä suhteessa ollut suoraviivaista, matkan varrelle on sattunut raskaita, kehityksen pysäyttäneitä ja jopa taantumista aiheuttaneita vaiheita. Ihmisen herättäminen, toiminnallinen vapauttaminen, osallistaminen ja omaehtoisuuteen perustuva työn vapauttaminen ovat edelleen sosialidemokratian keskeisiä tehtäviä.

Kun katselemme globalisoituvaa ja ja ristiriitaisia tunteita herättävää tilannetta maailmassa, ei voi olla korostamatta Yhdistyneiden Kansakuntien suurta merkitystä ihmisarvon ja ihmisen luovuttamattomien oikeuksien kirjaamisessa ja toteuttamisessa.

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

"on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä,"

"Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen."

"jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,"

"Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä."

"Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen."

Sanktioilla on seurauksia - myös kasvatuksessa

Nyt kun sanktioista on tullut yhä voimakkaammin EU:n virallista, periaatteellista ja käytännön toimiin johtavaa politiikkaa – ja jossa myös sosialistit ovat mukana, täytyy minun vanhana nuorisotyöntekijänä ja kasvatuksen periaatteita seuranneena kaiketi muuttaa kantaani. Euroopan Unionin politiikka, jossa vastapuolen taivuttaminen omaan, eettisesti ja poliitisesti oikeana pidettyyn tahtoon, aiheuttaa seurauksia myös kasvatuskeskusteluun ja suhtautumiseen kasvatuksen kohteena olevaan joukkoon, lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin ja työelämään siirtyviin. Luulin omaan tahtoon taivuttamisen, rangaistusten ja palkkioiden kuuluvan saksalaistyyppiseen koirankasvatukseen; sitä ei saksankielessä kutsutakaan kasvattamiseksi (Erziehen, ausbilden) vaan taivuttamiseksi (beugen). Nyt näyttäisi siltä, että kaiken vapaaseen kasvatukseen, kasvamaan saattamiseen ja omaehtoisuuteen tai luovuuteen viittaavan on väistyttävä. On opittava taivuttamaan omaan tahtoon ja samalla – tämä koskee suurta enemmistöä – taipumaan osoitettuun tahtotilaan. Kun kerran sanktioita käytetään poliittisena ohjausmuotona koko Euroopan Unionin politiikassa, täytyy tämän näkyä koko kasvatuksen kentässä, koskipa se sitten kotia, koulua, kansalaisjärjestöjä ja ylipäätään ihmisten välistä kanssakäymistä. Eli palataan toista maailmansotaa edeltäviin semimilitaristisiin käytäntöihin. Autoritaarisuuden jo kuolleeksi luultu luuranko kolistelee kaapissa ja mitä ilmeisimmin tekee paluuta politiikkaan - ja ennen pitkää myös kasvatukseen.