Sanktioilla on seurauksia - myös kasvatuksessa

Nyt kun sanktioista on tullut yhä voimakkaammin EU:n virallista, periaatteellista ja käytännön toimiin johtavaa politiikkaa – ja jossa myös sosialistit ovat mukana, täytyy minun vanhana nuorisotyöntekijänä ja kasvatuksen periaatteita seuranneena kaiketi muuttaa kantaani. Euroopan Unionin politiikka, jossa vastapuolen taivuttaminen omaan, eettisesti ja poliitisesti oikeana pidettyyn tahtoon, aiheuttaa seurauksia myös kasvatuskeskusteluun ja suhtautumiseen kasvatuksen kohteena olevaan joukkoon, lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin ja työelämään siirtyviin. Luulin omaan tahtoon taivuttamisen, rangaistusten ja palkkioiden kuuluvan saksalaistyyppiseen koirankasvatukseen; sitä ei saksankielessä kutsutakaan kasvattamiseksi (Erziehen, ausbilden) vaan taivuttamiseksi (beugen). Nyt näyttäisi siltä, että kaiken vapaaseen kasvatukseen, kasvamaan saattamiseen ja omaehtoisuuteen tai luovuuteen viittaavan on väistyttävä. On opittava taivuttamaan omaan tahtoon ja samalla – tämä koskee suurta enemmistöä – taipumaan osoitettuun tahtotilaan. Kun kerran sanktioita käytetään poliittisena ohjausmuotona koko Euroopan Unionin politiikassa, täytyy tämän näkyä koko kasvatuksen kentässä, koskipa se sitten kotia, koulua, kansalaisjärjestöjä ja ylipäätään ihmisten välistä kanssakäymistä. Eli palataan toista maailmansotaa edeltäviin semimilitaristisiin käytäntöihin. Autoritaarisuuden jo kuolleeksi luultu luuranko kolistelee kaapissa ja mitä ilmeisimmin tekee paluuta politiikkaan - ja ennen pitkää myös kasvatukseen.