Kaupallisuus tulevaisuuden elämänasenteena?

Palvelujen kilpailuttamisessa Euroopan Unionin lähtökohtana on yritysten ja julkisen hallinnon palveluiden asettaminen samalle viivalle.

"Kilpailuneutraliteettivaatimus" ei ole mielestäni poliitisesti neutraali lähtökohta lainkaan, vaan EU:n kilpailutusperiaatteista tuleva konservatiiviseen hegemoniaan kuuluva ilmaus. Siinähän hallinnoltaan avoin kunnallinen toimintarakenne ja suljettu yksityinen rakenne asetetaan samalle viivalle. Tämä on ristiriidassa EU:n perustavoitteen, rauhan ja demokratian periaatteiden vaalimisen kanssa.

Euroopan Unionin ja USA:n välisen vapaakauppasopimuksen salaisessa valmistelussa näytetään olevan tekemässä muutoksia kilpailuneutraliteetin paradigmaan, siis siihen miten tätä asiaa lähestytään.Erityisesti Euroopan Julkisen sektorin ammattiliitot (EPSU) ovat asiasta erityisen huolissaan ja vaativat salaisina pidetyistä asiakirjoista julkista keskustelua. Yritys tai kansainvälinen konserni voi haastaa julkisen hallinnon oikeuteen, jos sen tapa toteuttaa palveluja muodostuu esteeksi yrityksen toiminnalle.

Suomen hallituksen  on pitänyt kommentoida  ns. TTIP -neuvottelujen tuloksista oman kantansa 13.6. 2014 mennessä eikä sen enempää neuvottelun pohjana olleista dokumenteista kuin päätöksistäkään ole tiedotettu. Samaan aikaan käydään keskustelua ja tavoitellaan sopimusta ns. TISA-sopimuksesta, joka tarkoittaa monenkeskistä palvelukauppaa "Erittäin hyvien palvelujen ystävien kesken". Sen mukaan kerran kilpailulle avattuja ja sitä kautta kaupallistettuja palveluita ei voitaisi enää palauttaa julkisen hallinnon alla toteutettaviksi.

Kansan Uutisten verkkolehti on julkaissut EPSUn esiinkaivamista dokumenteista samalla kertaa sekä mielenkiintoisen että huolestuttavan kirjoituksen.

Siis sen sijasta että rakennettaisiin julkisia palveluja avoimen ja kansanvaltaisen hallinnon varaan, onkin tapahtumassa muutos, joka tekee demokratiasta elämäntapana ja yhteistyön välineenä marginaali-ilmiön alati vyöryvän - ja vyörytettävän - kaupallisuuden rinnalla.

 Erich Fromm, Frankfurtin koulukunnan sosiaalipsykologisen koulukunnan edustaja - tähän tehtävään hänet valittiin 1930-luvulla eliniäkseen - oli sitä mieltä, että 1900-luvulta lähtien vahvistunut ja yleistynyt kaupallisuus elämänasenteena on yksi epäproduktiivisuuden ilmenemismuoto, joka pitää sisällään koko joukon tuhosuuntaisia, destruktiivisia piirteitä. Siinä on kysymys elottomaan kiintymisestä - samalla tavalla kuin nekrofiliassa ylipäätään.