Euroopan Unioni lähti siis pakotteiden tielle Venäjän ja sen Krimillä tekemien toimenpiteiden suhteen. Kriisi kulminoituu demokratian ja kansainvälisen oikeuden tulkintaan. Lähestymistavalla olisi vahva tuki Euroopan kansalaisten keskuudessa, jos EU:ta itseään pidettäisiin demokratian autorisoituna linnakkeena. Näin ei kuitenkaan ole: Unionin rakenteiden, peruskirjoin, sopimuksin, direktiivein ja ajan myötä muovautuneiden käytäntöjen taustalla muhii arvokriisi, jonka keskeinen sisältö koskee Euroopan Unionin suhdetta demokratiaan ja sen keskeisiin instituutioihin, valtioon, kuntiin, julkisiin laitoksiin ja niiden kykyyn kohdata ja ratkaista ongelmia modernissa yhteiskunnassa.
Venäjä näyttää suhtautuvan asetettuihin pakotteisiin näennäisen rauhallisesti eikä ole kiirehtinyt vastatoimiin ensimmäisten, lähinnä yksityishenkilöihin ja heidän toimintaoikeuksiinsa kansalaisina suunnattujen pakotteiden käynnistämisessä. Se ei taida olla tarpeenkaan, sillä Euroopan Unioni on itse pistänyt päänsä ansalankaan, josta selviytyminen – jos sopimus todella kansallisissa parlamenteissa ratifioidaan - on äärimmäisen vaikea ja kriittinen prosessi. Tarkoitan solmittua sopimusta Ukrainan kanssa.
En ole saanut kyseisen sopimuksen suomennosta käsiini, mutta jos se noudattelee aikaisempaa, pääministeri Janukowskin hallituksen hylkäämää sopimuspohjaa, ainekset jännityksen ja ongelmien kasvulle ovat välittömästi käsillä. Kysymys on paitsi Ukrainan hyppäämisestä kaiketi satojen jo aiemmin tehtyjen sopimusten ja sitoumusten vauhdittamaan junaan. On myös tartuttava myös pariin muuhun aika olennaiseen ongelmaan, nimittäin Ukrainan kautta tapahtuvaan energiahuoltoon ja Ukrainan talouden pikaista tukea vaativaan tilaan.
Ennen varsinaista sopimusta, sen ensimmäisissä liitteissä pyritään luomaan varoitus- ja hälytysjärjestelmää sen varalta, että jonkun sopimuksen ulkopuolella olevan tekijän johdosta Ukrainan kautta kulkeva kaasuvirta lakkaisi toimimasta. Kysymys ei ole kuitenkan pelkästään kaasusta, vaan polttoaineesta ylipäätään, ydin- ja hiilivoimasta, energia- ja logistiikkarakenteista, uudenlaisesta, unionikeskeisestä arkkitehtuurista koko maan ja sen tuotteiden rakenteessa.
Sopimuksen sisällöstä ja sen seurannaisvaikutuksista saadaan tietoa lähipäivinä. Toivoisi vain että tässä ei ostettaisi sikaa säkissä pelkästään länsimyönteisen asennoitumisen hengessä. Sieltäkin on tulossa aasi ja elefantti Venäjän karhua vastaan...
Ukrainassa, joka on kulttuurisesti ja poliittisesti pirstoutunut maa, pyritään tietenkin käyttämään kaikkia mahdollisuuksia jotta selvittäisiin syvästä kriisistä. EU:n alustava 15 mrd:n euron tuki taitaa kuitenkin olla vasta alkusoittoa ja nähtäväksi jää, uskaltaako EU jatkaa samalla konseptilla jota on toteutettu ns. PIIGS-maiden suhteen.
Onko meillä ja EU:lla varaa uhitella demokratian nimissä? ETYJ-sopimus aikanaan rakennettiin mm. luottamusta lisäävien ja yhteistyön perustaa rakentavien toimien pohjalle. Nyt poliittista valtaa käyttää toimeenpanossa sukupolvi joka oli vielä 1970-luvulla pikkupoikia ja -tyttöjä. Lainatakseni J.P. Koskisen "Ystäväni Rasputin" kirjan Grigori Rasputinia:”Kun rettelöt alkavat, ei tule loppua. On parempi tukahduttaa tuli heti, viisas kastelee jo taulan, siihen riittää lasillinen vettä, kun tuli leviää, ei auta järvikään.”
Sanktiot ovat sotaa taloudellisin välinein, sanoo Sergej Glasjew, Putinin pääneuvonantaja; hän on myös joutunut lännen taloudellisten pakotteiden piiriin. Saksalainen die Welt -lehti haastatteli Glasjewia ihan äskettäin. Hän suositteli Venäjän ja EU:n yhteistyötä Ukrainan nostamisessa jaloilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti