Lyhyt johdanto demokratiaan elämäntapana

"Olla radikaali tarkoittaa menemistä asioiden juuriin. Asioiden juuri on kuitenkin  ihminen itse! Tämä lainausmuodoltaan vapaa mutta sisällöltään täsmällinen ilmaisu on kotoisin - mistäpä muualta kuin Karl Marxin taloudellisista ja filosofisista käsikirjoituksista. Usein tehdään eroa vanhan ja nuoren Marxin välillä, mutta tässä keskeisessä ja koko työväenliikkeen synnyn kannalta keskeisessä lähtökohdassa ei tapahtunut revisiota, uudelleenarviointia. Työväenliikkeen arvoperustassa kysymys ihmisestä ja ihmisyydestä on se avainlähtökohta, josta kaikkea tekemistä, ajattelemista, tuntemista, haistamista ja maistamista on tarkasteltava.
Kun taas kerran kirjoitetaan poliittisiin ohjelmiin näkemyksiä ja sisältöä demokratiasta, on aika lohdullista muistaa että yhdenkin sanan periaateohjelma jo riittää: ihmisyys. Tämä on lohdullista siinäkin mielessä että korkealentoistenkin maalailujen on annettava mieluummin selkeitä ja ymmärrettäviä vastauksia ihmisenä olemisen keskeisiin kysymyksiin. Lohdullista se on myös siinä mielessä, että jokaisen henkilökohtainen tilanne ja tuntemus omasta elämästään on analyysin lähtökohtana - käsitystä demokratiasta ei voi sanella inhimillisen kokemuksen ulkopuolelta - kuten sitä ei sanella pelkästään yhden indiviidin, yksilönkään lähtökohdista.
Voidakseen elää on kyettävä rakastamaan, herättämään vastarakkautta. Meitä on kaksi sukupuolta ja ihmiselon jatkumien perustuu kahden ihmisen kohtaamiseen, rakastamiseen ja ymmärtämiseen. Vaikka luonto on varustanutkin ihmisen kyvyllä luoda suhteita ja toimia polygaamisesti, rakastamisen ja ymmärtämisen suuri periaate ohjaa meitä kuitenkin kohden pysyvää, elämän läpi kestävää suhdetta. Rakkaus voidaan ymmärtää sekin monella tavalla, mutta rakkauden korkeassa veisussa, tuossa apostoli Paavalin kuuluisassa ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. luvussa asia on kuvattu kosmista tietoisuutta tavoittelevalla tavalla.

Toinen erityinen piirre ihmisessä on produktiivisuus. "Se on elämää luovaa elämää; elämää luova produktiivisuus on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus; vapaa tietoinen aktiivisuus on ihmisyydelle olennaista, se toteutuu historian kulussa ihmisen produktiivisen aktiivisuuden kautta." Tässä olen lainannut ajatussisältöä Erich Frommin ja Thomas Bottomoren kirjasta "Marx's concept of man" (Frederick and Ungarn Publishing co, New York, 7. painos vlta 1970).

Rakastaa ja ymmärtää, olla luova ja produktiivinen. Työväenliikkeen arvoperintö on tämän sinänsä yksinkertaisen ja selkeän periaatteen soveltamista omaan elämään, sen sallimista kanssaihmiselle, ratkaisumallien etsimistä ja toteuttamista jotta tämä arvolähtökohta voisi toteutua. Tältä pohjalta on tarkasteltava ja tarkistettava vallitsevia käytäntöjä, omaa elinympäristöämme, omaa yhteiskuntaamme, Euroopan Unionia ja koko maailmaa. Marssijärjestystä siitä kuka saa ajatella, sanoa ja luoda visiota tulevasta, ei ole etukäteen määrätty. Kun puhutaan demokratian syventämisestä, se tarkoittaa juuri sitä, että minä ja sinä voimme itsessämme kehittää näitä ihmisyyteen kuuluvia, kuitenkin rohkeutta ja sopeutumista samalla kertaa vaativia ominaisuuksia omassa elämäntavassamme. Täsä mielessä demokratia on "tapaus ihmisen" mahdollistamista. Tätä taustaa vasten meidän on katseltava ja arvioitava omia ratkaisumallejamme.

Rakkauden ja luovuuden, so.  ymmärtämisen ja produktiivisuuden  periaatteet joutuvat koetukselle ja kehittämisen kohteeksi toiminnassa, yhteydessä toisiin, yhdessä tehtäessä, ratkaisuja valittaessa. Kansanvallan periaate toiminnassa oli se nerokas sovellutus, joka on siivittänyt työväenliikettä sen alkuajoista lähtien. Poliittinen, sivistyksellinen, ammatillinen ja osuustoiminnallinen liike rakennettiin juuri kansanvaltaisten käytäntöjen pohjalle. Tässäkään suhteessa etenkään sosialidemokratia - työväenliikkeen valtavirtaus meillä - ei ole tehnyt muutoksia toimintatapoihinsa. Voi olla että tietovallankumous tuo uusia ulottuvuuksia sähköisen äänestämisen, uusien osallistumismuotojen ja paremman tiedon saatavuuden muodossa, mutta ihmisen oikeuksien kunnioittamisen tulee aina olla noiden sovellutusten pohjana.

Pohjimmiltani olen taipuvainen uskomaan, että nämä suuret humanistiset lähtökohdat kiinnostavat ihmisiä yli puoluerajojen. Harharetkiä tehdään - se on selvää - ja jatkossakin joudumme kyseenalaistamaan valittuja toimintamuotoja-, tapoja, vallankäyttöä ja valtavirtauksia. Jokainen tarkistus on tarkistettava - demokratiaan tämä kuuluu itsestäänselvyytenä.  Vastaus piilee aina samassa lähtökohdassa, ihmisen tilanteessa, vallitsevissa olosuhteissa. Radikaalimpaa lähtökohtaa ei voi olla kuin ihmisen tilan tunnistaminen, sen tunnistaminen myös omassa elämäntavassa ja tavassa hakea uusia ratkaisuja tältä pohjalta. Juuri suhteessa demokratiaan isämme ja äitimme. isoisämme ja isoäitimme, aikaisemmat sukupolvet ja heidän perustamansa "vanhat puolueet" ansaitsevat lämmintä ja vakavaa kunnioitusta. Demokratia - kaikista synnytystuskista huolimatta - koetaan kuitenkin oikeaksi ja kestäväksi lähtökohdaksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä.