Olen usein kuvannut demokratiaa elämäntapana kasvuprosessina, joka alkaa yhteisössä, yhteisöön kiinnittymisestä, yhteistoiminnan oppimisena, aktivoitumisena toimintaan ja vihdoin vastuunottona tehtävistä, yhteisistä asioista. Se missä yhteisöön kasvetaan, saattaa paikkana ja tehtävänä vaihdella suurestikin, alkaen jostakin tehtäväalueesta yhteisön käytännön toiminnassa, kahvinkeitosta, ovien avaamisesta ja sulkemisesta, paikkojen siistimisestä, järjestön hallinnollisten tehtävien suorittamisesta. Se voi suuntautua myös vastuunottoon yhteisistä asioista suuremmissa rakenteissa, järjestöjen yhteistoimintaelimissä, yhteiskunnallisissa tehtävissä lautakunnissa, valtuustossa tai kaupunginhallituksessa. Se voi myös johtaa vastuunottoon jopa valtakunnan, Euroopan Unionin, kansainvälisen yhteisön tai pohjoismaisen yhteistyön piirissä.
Uskoisin että lähes jokaisen kohdalle tulee tilanteita, joissa ehdotetaan ottamaan vastuuta jostakin tehtävästä. Meile on tuttu myös se tavanomainen reaktio jossa vastuunotosta kieltäydytään ja jopa kartetaan sellaisia tilanteita, joissa sitä vastuuta voisi tulla. Yhdistyksen syyskokous on yksi tällainen paikka. En kokisi tällaista reaktiota pelkästään kielteiseksi, sillä tämän paniikinomaisen reaktion takana on usein ihan tervejärkinen ja jopa realistinen olettamus siitä ettei maqhdollisesti selviä asetetusta tehtävästä. Heikko yhteisöllinen osallistuminen, järjestöjen vähäverisyys ja nuukahtaminen eivät suo mahdollisuuksia siihen kiihottavaan ja elämää täynnä olevaan kasvuprosessiin jota yhteisöissä voi kuitenkin edelleen tapahtua.
Vastuullisuuden periaate ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tilanteeseen, jossa vastuuta on tarjolla ja jossa sitä otetaan ja kannetaan. Vastuullisuuden periaate liittyy olennaisena osana jokaisen ihmisen elämään ja toimintaan ihmisenä ja kansalaisena.
Vastuullisuus omassa elämässä on aktiivisuutta. Se liittyy ihan tavanomaisiin, yksittäisiin tehtäviin ja projekteihin. Suorita tehtävä kokonaisuudessaan loppuun! Lue kirja jonka olet aloittanut! Toteuta aloittamasi tehtävä täysin ja tarkasta että olet toiminut siinä hengessä jolla projektisi tai tehtäväsi aloitit! Tässä yhteydessä voi puhua myös suomalaisesta sisusta ja menemisestä vaikka läpi harmaan kiven. Vaikka sitkeys ja päättäväisyys avautuvatkin parhaiten ymmärtämisen ja perusteellisen havainnoinnin kautta, ne voidaan nähdä myös vastuullisen ajattelun, tuntemisen ja toiminnan suomalaisena perinteenä.
Kyvyttömyys aktiivisuuteen on pohjimmiltaan yksi niitä suuria syitä, jotka horjuttavat henkistä terveyttämme. Jo ajatus siitä että päivä meni ilman että olit hyödyksi sen enempää itsellesi kuin muillekaan ei tee sinua onnelliseksi. Ole tässä suhteessa hereillä ja valppaana: valpas olemisen tila on se josta eheä ja aito aktiivisuus kasvaa. Opi tarkkailemaan tapaasi elää, pidä vaikka pientä päiväkirjaa.
Jos et tunne itseäsi vastuulliseksi siihen mitä ympärilläsi tai maailmassa tapahtuu, et ole ehdollistanut itseäsi oman aikasi tapahtumiin. Kun päätät ottaa vastuuta, eheytesi kasvaa suunnattomasti. Voit olla eri mieltä maailman kanssa ja ilmaista periaatteellisen kantansa ilman että kehität lakeja jai hyviä tapoja rikkovaa vastarintaa. Edes vapauden riisto tai syrjäyttäminen eivät vähimmässäkään määrin lannista vastuullisuuttasi - se saattaa jopa kasvaa vankilassa, kuten Nelson Mandelan tapauksessa näyttää käyneen.
Vastuu ei rajoitu maantieteellisesti vain omaan toimintaympäristöön työssä, kotona tai vapaa-aikana. Se ei rajoitu myöskään pelkästään omaan kyläyhteisöön, paikkakuntaan tai työssäkäyntialueeseen. Järjestöelämämme rakenteet ovat usein sidottuja paikallisuuteen, mutta vastuullinen elämänasenne ulottuu koko maailmaan, globaalille, planetaariselle tasolle. Sitä vastuuta ei voi kokonaan koskaan delegoida poliittisille päättäjille, maailmanlaajuisille yhteisöille eikä kansainvälisille. suuryrityksille. Vastuullinen toiminta alkaa yksilöstä ja kasvaa siitä kosmiseksi ulottuvuudeksi sekä suhteessa makroilmiöihin että mikromaailmaan.
Vastuullisena ihmisenä kasvat työssäsi paremmaksi ammattilaiseksi. Ajatuksesi eheytyvät ja toimintasi - kaikki toimesi - muuttuvat aidoiksi. Vastuullisuus selventää ajatusmaailmaasi ja toimintaasi. Se tekee Sinut aktiiviseksi ja eheäksi.
Sellainen poliittinen liike joka ottaa vastuunoton ja vastuullisuuden vakavasti, ei joudu koskaan - ei oppositiossakaan - passiivisuuden tai toimettomuuden tilaan. Vastuullinen toiminta löytää aina ilmenemismuotoja ja se vaikuttaa aina, jopa kurjimmissakin olosuhteissa. Vastuullisesti ilmaissuissa sanoissa, ajatuksissa ja tunteissa on tavanomaisuuden rajat ylittävää voimaa. Vastuullinen toiminta on vastustamatonta aktiivisuutta joka on taipuvaista muuttumaan todellisuudeksi kaikissa olosuhteissa.
Onko esimerkkejä tuollaisista ihmisistä? Otaksun sosialidemokraattien keskuudessa vastuullisten hahmojen nousseen historiallisestikin merkittäviksi persooniksi. Isäni kunnioitti Väinö Tanneria tunteisiin saakka ulottuvalla vakavuudella. Rafael Paasio nousi tällaiseksi hahmoksi 1950-70-lukujen ankarissa poliittisissa taistoissa ja hyvinvointivaltion perustan laskemisessa. Yrjö Kallinen käytti vastuullisuudesta ilmaisua totuudellisuus. Hän sopii mielestäni erinomaisesti esimerkiksi vastuullisesta, aktiivisesta, kaikki rajat ylittävästä vastuuseen ja toimintaan heräämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti