Puhutaanpas periaatteista

Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmatyöhön

Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmaa ollaan taas uudelleenkirjoittamassa. Aika näyttää tätä vaativan, ilman uudistumista liike näyttää irtoavan sekä yhteyksistään kansaan että todennäköisesti myös arvoperintöönsä. Vuosien varrella on syntynyt tabuja jotka muodostavat esteen liikkeen syvimmän ja samalla aidoimman arvoperinteen soveltamiselle. Ne on nyt sivuutettava ja samalla avauduttava selkeään ja avaraan, näkemykselliseen uudistustyöhön.

Suhde kansanvaltaan ja osallistamiseen

”Olla radikaali tarkoittaa menemästä asioiden juuriin. Asioiden juuri on kuitenkin ihminen itse”. Tämä liikkeen arvoperinnöstä kotoisin oleva lausahdus on edelleenkin ajankohtainen periaateohjelmatyön lähtökohtana. Sosialidemokraattinen liike on kumouksellisella tavalla humanistinen – se nostaa ihmisen, edelleenkin pakonomaisessa aineellisessa ja henkisessä sidonnaisuudessa elävän ihmisen uudelleen keskeiseksi toimijaksi. Muodollinen, vain pinnallisesti toteutettu valtiollinen, parlamentaarinen demokratia ei ole vielä mahdollistanut sellaista ihmisen kuntoutumista ja aktivoitumista jota mm. Sosialidemokraattisen Puolueen Forssan ohjelmassa kokoontumis- ja järjestäytymisvapaudella, yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla ja vaalioikeudella vuonna 1903 tarkoitettiin. Kansanvallan ja osallistamisen lähtökohdista on ryhdyttävä rakentamaan uutta valtaväylää, jonka rakentamista on resurssoitava samaan tapaan kuin mitä tehdään uusia liikenneväyliä rakennettaessa.

Suhtautuminen työhön ja työelämään

Sosialidemokraattinen käsitys työstä perustuu liikkeen humanistiseen, omaehtoiseen ihmiskäsitykseen. Työssä ei ole kysymys pelkästään leivästä, toimeentulosta, vaan myös ihmisen henkisten voimavarojen toteuttamisesta ja arvokkaasta elämästä. ”Eestä leivän, hengen, kunniamme” on tänään yhä ajankohtaisempaa ja se asettaa käsityksellemme työstä uusia vaatimuksia. Nämä vaatimukset tarkoittavat toimeentulon ohella myös työn vapauttamista lähtökohdiltaan omaehtoiseksi, ihmisen taidoista, tarpeista ja kyvyistä avautuvaksi johdonmukaiseksi pyrkimykseksi. Tässä suhteessa työ on osa kansanvallan, demokratian syvällistä tulkintaa. Tämä lähtökohta on ensisijainen paitsi kasvastuksessa ja koulutuksessa, myös työn ja hyvinvoinnin organisaatiolle asetettavissa vaatimuksissa. Viime kädessä edellytykset ihmisen toiminnalliselle vapautukselle on luotava niissä maantieteellisissä ja etnisissä ja kulttuurisissa olosuhteissa jotka ovat luonteenomaisia ihmiselle ja hänen historialleen. Työn vapauttaminen on siten sosialidemokratian globaali, kansainvälinen tehtävä.

Suhde hyvinvointiin globaalina ulottuvuutena

Kansanvallan, omaehtoisuuden, osallistamisen ja ihmisen toiminnallisen vapauden vaatimukset ovat universaaleja tavoitteita ihmisen subjektiivisiksi oikeuksiksi kaikkialla maailmassa. Ilman niiden toteuttamista omassa maassa ja samanaikaista kansainvälistä pyrkimystä yksilöön ulottuvaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ei voida purkaa kansojen välisiä jännitteitä. Uudelle tasolle nostettu pohjoismainen, kansanvaltainen ja hengeltään avoin hyvinvointivaltio on ehto kansainväliselle, maailmanlaajuiselle onnistumiselle ihmisen vapauttamisessa maailmnassa jossa tekniset edellytykset harmoniaan ja hyvinvointiin ovat jo olemassa..

Demokratia elämäntapana ja yhteistoiminnan harjoittamisena

Kasvaminen uudelle tasolle vaatii ihmisen heräämistä globaalille, planetaariselle tasolle hyvinvointiajattelussaan. Se tarkoittaa omien voimavarojen tunnistamista, kehittämistä ja kunnioittamista sekä suhteessa itseen että kanssaihmisiin. Tietoteknisen muutoksen rinnalla tarvitaan vahvoja rakenteita jotka varmistavat mahdollisuuden yhteisyyteen, yhteistoimintaan, kasvamiseen kanssakäymiseen, aktivoitumiseen ja kypsään vastuunottoon omasta ajasta ja sen yli sukupolvien ulottuvista rakenteista. Tähän kasvamiseen demokratiaan elämäntapana ja yhteistyön välineenä on yhä paremmin tarjolla tarjolla koko ihmiskunnan kulttuuriperintö, jonka avulla ja tästä alkaen on salvat tieltä särjettävä.