Vuoden 2002 plooturahalöytö
” Hankasalmen Kärkkäälän kylässä sijaitseva Korhola on noin 350 vuotta vanha maatila, joka on ollut vanhan Rautalammin sukuhaaraan kuuluvien Korhosten hallinnassa. Vuoden 2002 syksyllä löytyi kateissa ollut rahakätkö, josta tieto oli kulkenut sukupolvelta toiselle satoja vuosia. Aarre oli kätketty 1700-luvun alkupuoliskolla pikkuvihan aikoina, jolloin Korholaa oli isännöinyt Påhl Sipinpoika Sigfridsson (Paavo Sipinpoika) Korhonen, emäntänään Judit Ambrosiusdotter Rossi.”
Henkikirjoissa Paavo Sipinpoika mainitaan Kärkkäälän Korhosen talon isäntänä vuosina 1727-48. Paavon vaimo Juudit mainitaan vuosien 1727-46 henkikirjoissa. Heidät vihittiin 7.10. 1726.
Nämä tiedot löytyvät Korholan matkailumaatilan kotisivuilta. Ambrosius Rossille syntyi 1655 poika Ambrosius, jolla oli Judith-niminen tytär.
Suomen suurin yksityinen plooturahanäyttely oli Rautalammin Rossien Sukuseuran tapaamisen yhteydessä kesällä 2007 käynnin aikaan nähtävillä Korholan matkailumaatilan Kahvi-Aitalla. Ajankohtaista yhteystietoa kohteseen en netistä löytänyt.
Mukana olleilla oli tilaisuus tutustua tähän hyvin järjestettyyn näyttelyyn. Bussilla liikuttaessa ei tule kiinnittäneeksi huomiota etäisyyksiin eikä myöskään niihin liikenneyhteyksiin, joita Ambrosius Rossilla ja hänen perillisillään oli käytettävissä 1600-luvulla. Maitse Sauvoniemen kautta Korholaan kertyy matkaa noin 9 km ja Jokelasta suoraan vesitse yli Liesveden joko Pesiäissalmen tai suoraan Lieslahden pohjukan kautta noin 5 km.
Mistä plooturahat olivat peräisin?
Tämä herättää tietenkin paljon kysymyksiä. Mistä plooturahat olivat peräisin. Mistä palveluksista oli mahdollista saada kruunun plootuja niinkin paljon kuin mitä niitä Korholan pellosta kiven alta löytyi? Judithin sukuyhteys isoisäänsä Brusius Rossiin tekee mahdolliseksi sen, että ainakin osa suuresta plootuaarteesta olisi kotoisin Judithin isän suvusta. Toisaalta Korhola oli varakas talo jo tuolloin ja siellä oletetaan myös Pietari Brahen, suomen valtionhoitajan majoituneen matkallaan Savoon.
Palkkiota plootujen muodossa saattoi saada ainoastaan palveluksista, joita tehtiin – oli tehtävä - valtion virkamiehille. Nimismiehen nimenomaisena velvollisuutena oli järjestää kuljetuksia ja käräjiä. Tuohon aikaan elettiin luontaistaloudessa eikä arkielämässä rahaliikennettä ollut ensinkään. Verotkin maksettiin luontaistuotteina, kalana, riistana ja viljana. Valtion virkamiehillä ei näitä mahdollisuuksia ollut, mutta heillä oli virkatehtävissään ilmeisestikin mahdollisuus saada plooturahaa maksettavaksi nimismiehen tai kievarinpitäjien palveluksista. Oletettavasti on siis mahdollista, että plootut olisivat Judithin myötäjäisiä tai perintöä. Mahdollista tietenkin on, että Korholan talosta hoidettiin kuljetuksia ja että talo itse sai kruunun rahaa tätä kautta.
Kannattaa vielä mainita, että 1600-luvun loppu ja 1700-luvun alku olivat rauhattomia aikoja. Rautalammin Kiimingin ja Konneveden maisemat olivat aivan Pähkinäsaaren rauhan rajan pinnassa ja venäläisiä joukkoja liikkui tuohon aikaan seudulla usein. Nämä joukot vaativat tietenkin myös yösijaa ja muita palveluita, joten rahavarat oli kätkettävä ryöstelyn pelossa.
” Hankasalmen Kärkkäälän kylässä sijaitseva Korhola on noin 350 vuotta vanha maatila, joka on ollut vanhan Rautalammin sukuhaaraan kuuluvien Korhosten hallinnassa. Vuoden 2002 syksyllä löytyi kateissa ollut rahakätkö, josta tieto oli kulkenut sukupolvelta toiselle satoja vuosia. Aarre oli kätketty 1700-luvun alkupuoliskolla pikkuvihan aikoina, jolloin Korholaa oli isännöinyt Påhl Sipinpoika Sigfridsson (Paavo Sipinpoika) Korhonen, emäntänään Judit Ambrosiusdotter Rossi.”
Henkikirjoissa Paavo Sipinpoika mainitaan Kärkkäälän Korhosen talon isäntänä vuosina 1727-48. Paavon vaimo Juudit mainitaan vuosien 1727-46 henkikirjoissa. Heidät vihittiin 7.10. 1726.
Nämä tiedot löytyvät Korholan matkailumaatilan kotisivuilta. Ambrosius Rossille syntyi 1655 poika Ambrosius, jolla oli Judith-niminen tytär.
Suomen suurin yksityinen plooturahanäyttely oli Rautalammin Rossien Sukuseuran tapaamisen yhteydessä kesällä 2007 käynnin aikaan nähtävillä Korholan matkailumaatilan Kahvi-Aitalla. Ajankohtaista yhteystietoa kohteseen en netistä löytänyt.
Mukana olleilla oli tilaisuus tutustua tähän hyvin järjestettyyn näyttelyyn. Bussilla liikuttaessa ei tule kiinnittäneeksi huomiota etäisyyksiin eikä myöskään niihin liikenneyhteyksiin, joita Ambrosius Rossilla ja hänen perillisillään oli käytettävissä 1600-luvulla. Maitse Sauvoniemen kautta Korholaan kertyy matkaa noin 9 km ja Jokelasta suoraan vesitse yli Liesveden joko Pesiäissalmen tai suoraan Lieslahden pohjukan kautta noin 5 km.
Mistä plooturahat olivat peräisin?
Tämä herättää tietenkin paljon kysymyksiä. Mistä plooturahat olivat peräisin. Mistä palveluksista oli mahdollista saada kruunun plootuja niinkin paljon kuin mitä niitä Korholan pellosta kiven alta löytyi? Judithin sukuyhteys isoisäänsä Brusius Rossiin tekee mahdolliseksi sen, että ainakin osa suuresta plootuaarteesta olisi kotoisin Judithin isän suvusta. Toisaalta Korhola oli varakas talo jo tuolloin ja siellä oletetaan myös Pietari Brahen, suomen valtionhoitajan majoituneen matkallaan Savoon.
Palkkiota plootujen muodossa saattoi saada ainoastaan palveluksista, joita tehtiin – oli tehtävä - valtion virkamiehille. Nimismiehen nimenomaisena velvollisuutena oli järjestää kuljetuksia ja käräjiä. Tuohon aikaan elettiin luontaistaloudessa eikä arkielämässä rahaliikennettä ollut ensinkään. Verotkin maksettiin luontaistuotteina, kalana, riistana ja viljana. Valtion virkamiehillä ei näitä mahdollisuuksia ollut, mutta heillä oli virkatehtävissään ilmeisestikin mahdollisuus saada plooturahaa maksettavaksi nimismiehen tai kievarinpitäjien palveluksista. Oletettavasti on siis mahdollista, että plootut olisivat Judithin myötäjäisiä tai perintöä. Mahdollista tietenkin on, että Korholan talosta hoidettiin kuljetuksia ja että talo itse sai kruunun rahaa tätä kautta.
Kannattaa vielä mainita, että 1600-luvun loppu ja 1700-luvun alku olivat rauhattomia aikoja. Rautalammin Kiimingin ja Konneveden maisemat olivat aivan Pähkinäsaaren rauhan rajan pinnassa ja venäläisiä joukkoja liikkui tuohon aikaan seudulla usein. Nämä joukot vaativat tietenkin myös yösijaa ja muita palveluita, joten rahavarat oli kätkettävä ryöstelyn pelossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti