Television ykköskanavan "Jälkiviisaissa" Kalle Isokallio esitti perjantaiaamuna 9.8. 2013 että julkisen sektorin työntekijät pantaisiin maksamaan sitä budjettivajeen kasvua joka on oikeastaan kokonaisuudessaan aiheutunut vuoden 2007 jälkeen yrityksille ja mm.- suurmetsänomistajille annetuista verohelpotuksista.
Julkisen sektorin palveluita ja elämänlaatua välittömästi tuottavat palkansaajat joutuisivat tässä sijaiskärsijöiksi koko kansan puolesta.
Tällainen ehdotus vaikuttaa erityisen julmalta ja on jyrkässä ristiriidassa kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kanssa."Älä keitä vohlaa emänsä maidossa" on vanha juutalainen eettinen periaate, joka asettaa rajoja julmuudelle yleisenä periaatteena. Odotusarvoihin perustuvan politiikan synnyttämä valtion velkataakan kasvun maksattaminen julkisen sektorin työntekijöillä rikkoisi juuri tuota eettistä periaatetta vastaan.
Olemme nyt "poliittisessa vekkulassa" (vrt. Linnanmäen huvipuisto)astumassa seuraavaa askelta alaspäin. Tämä pakkopeli edustaa juuri sitä porvarillista, yhteistä sektoria alasajavaa hegemoniaa josta olen aikaisemmin blogeissani kirjoitellut.
Jos tällainen ajatus toteutuisi käytännössä se merkitsisi lisääntyvää tarvetta hankkia tarvittavat palvelut yksityisen sektorin usein monikansallisista tuottajilta. Kaiken lisäksi meillä näkyy olevan edelleen varaa kaksinkertaiseen, yhteisistä varoista tuettuun terveydenhoitojärjestelmään, julkiseen ja yksityiseen.
perjantai 9. elokuuta 2013
Julmia ehdotuksia
Tunnisteet:
hyvinvointiyhteiskunta,
kaupallistaminen,
tuhoavuus,
vastakkainasettelu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti