Arvokas elämä

Lannistaako työelämä, lomautukset, irtisanomiset, taistelu työpaikoista ja epävarma tulevaisuus suomalaisen palkansaajan?. Elinkeinoelämä ei näytä  palkansaajan kannalta olevan kannustavaa, tappioita tulee tässä elämän jalkapallossa eteen tavan takaa.

Täytyy myöntää että amerikkalainen elämänasenne, joka suorastaan pursuaa toivoa ja yrittämisen halua joskus aika vaikeissakin olosuhteissa, tuntuu suomalaisittain katsottuna irrationaalilta ja vieraalta.
Kun vahva motivaatio ja  korkea koulutuskaan eivät takaa pysyvään  työsuhteeeseen pääsyä ja sellaista menestystä että voisi vakavammin suunnitella omaa tulevaisuuttaan, alkaa tuollainen tilanne käydä sekä ruumiin että hengen päälle.

Fyysisesti ja varsinkin  harjottelemalla kehoa voi kuntouttaa ja lisätä tällä tavalla kestävyyttään. Mieltä painaviin ongelmiin ja psyykkisen kunnon vahvistamiseen tarvitaan lisäksi toisenlaisia lääkkeitä. Yksi näistä - keskitysleirikokemusten perusteella merkittävä - on yhteiskunnallinen ja poliittinen osallistuminen. Kerrotaan että poliittisesti valistuneet, analysointiin  kykenevät selvisivät myös noissa äärimmäisissä olosuhteissa paremmin kuin poliittisia tapahtumia ymmärtämättömät, epäpoliittisiksi itsensä luokitelleet. Poliittiseen tyhmyyteen liittyy  läheisesti myös henkinen epävarmuus ja mielenterveyden järkkyminen, varsinkin kun elämän perustarpeisiin liittyvät olosuhteet käyvät epävarmoiksi ja huolta aiheuttaviksi.

Hallitukselle selvityksen tehneen filosofi Pekka Himasen sisällöltään laajassa ja mielestäni uusia uria aukovassa selvitystyössä nimetään yhdeksi keskeiseksi tulevaisuudentekijäksi  arvokas elämä. Tulevaisuuden Suomen tulisi tarjota mahdollisuuksia juuri arvokkaasen elämään. Minulle arvokkaan elämän perustekijöitä ovat tietoisuus yhteiskunnallisesta kokonaisuudesta, kohtalaisen hyvin kestävä kuva tulevaisuudesta ja ainakin jossakin määrin välttämättömyyksien yli yltävä taloudellinen varmuus.

Tämä on jotakin täysin muuta kuin irtisanomiset, lomautukset, pakotettu osa-aika- tai pätkätyö, jatkuva taistelu sopimusten mukaisista palkoista, järjestäytyneen toiminnan vähättely ja sivuuttaminen, omistamiseen ja johtajuuteen liitetyt irrationaalit palkitsemiset, vaatimus jatkuvasta kilpailusta koulutus- ja työpaikoista, elämän- ja työkokemuksen aliarviointi ja jopa mitätöinti.

Kun katselen tämän päivän Suomea,oikeastaan kaikki arvokkaan elämän keskeiset tekijät ovat vaakalaudalla. Globaali kilpailu, Euroopan ja läntisen maailman taloudellinen  kriisi ja sen vaikutukset kotimaahamme eivät tarjoa asiantuntijallekaan selkeää kuvaa tulevaisuudesta saati sitten asioita harrastamattomalle, epäpoliittisuuttaan korostavalle yhteiskunnalliselle normaalinoviisille.

Myötämäärääminen työelämässä on muutamassa vuodessa supistunut pelätyiksi ja usein perin yksipuolisiksi osoittautuviksi "yhteistoimintaneuvotteluiksi"; myötämääräämisen piti lisätä arvokkaan  työelämän elementtejä sen sijasta että siitä tulikin sanelun ja alistamisen yksi uusi muoto. Arvokkaan elämän ainekset ovat joutumassa kaikkinensa vaakalaudalle. Rakenteellisesti tämä merkitsee lannistunuttta mielialaa, häviämistä kovassa kilpailussa elämän kaikilla pelitantereilla.

Arvokkaan elämän muodoksi olen tottunut omalla kohdallani määrittelemään demokratian elämäntapana ja yhteistyön muotona. Se vaatii päättäväisyyttä - päättäväisyyttä monessakin mielessä: päättelykykyä arvokkaan elämän hengessä (conclude), kykyä tehdä päätöksiä (deside) ja sitkeyttä viedä valinta myös päätökseen (complite).

Mikä avuksi lannistetulle kansalle, joka suuntaa kesälomien jälkeen taas työelämään ja sisäruokintakauteen? Kovempi kilpailu? Lujempi luonto? Pako sairauteen? Lannistuminen? Periksi antaminen ja vetäytyminen marginaaliin?

Suosittelesin oman elämäntilanteen ja haasteisiin vastaamisen välineeksi arvokkaan elämän tavoittelua ja demokratiaa elämäntapana sen keskeisenä valtavirtana.Ei sekään vaihtoehto onnistu ilman perusteellista analyysia ja jatkuvaa harjoitusta. Siinä kilvoittelussa ei kuitenkaan häviä koskaan.