Marinaleda

Espanjaa vaivaa talouskriisi ja maan hallitus käy kriisin kimppuun euromaiden uusliberalistisen politiikan päätöksiä seuraten. Espanjan valtio vähentää työvoimaa, ottaa kaikkein köyhimmiltä ja jättää heikoimmat nääntymään. Rikkaimpia vastaavasti ei ole rasitettu juuri lainkaan. Espanjan politiikka muistuttaa tässä suhteessa yleistä eurooppalaista linjaa.

Elämme vuotta 2012 jKr. Koko Espanja on ladattu uusliberalistisia periaatteita pullolleen. Koko Espanja? Ei! Eräs taipumattomien sosialistien kansoittama kylä ei luovuta taistelussa tunkeutujaa vastaan.

Marinaleda on sosialistinen mallikylä, jota ympäröivät uusliberalismin hyökkäysasemat.

Marinaleda - elämää yhdenvertaisuudessa

Marinaleda on 2800. asukkaan kylä eteläisessä Andalusiassa, kylä muiden samanlaisten joukossa, saatetaan sanoa. Erot tulevat näkyviin, kun vertaa Marinaledan työttömien määrää alueen muihin kaupunkeihin ja kyliin. Andalusiassa on 30 % työvoimasta työttömänä, Marinaledassa ei yksikään. Tästä poikkeavuudesta vastaa ennenkaikkea Marinaledan pormestari Juan Manuel Sanchez Gordillo, joka valittiin v. 1979 ensimmäisissä vapaissa vaaleissa tehtävään ja on sen jälkeen voittanut kaikki vaalit ylivoimaisella enemmistöllä. Sanchez Gordillo on saavuttanut kansalaisten tuella jotakin joka on ainutlaatuista yli Espanjan rajojenkin. He ovat yhdessä luoneet paikkakunnan, jossa kukaan ei ole työtön ja jossa jokaisella on oma talo.

"Olen antikapitalisti, pasifisti, eko ja utopisti", sanoo Gordillo itsestään. Pormestari, joka ei koskaan jätä kaulastaan palestiinalaishuiviaan ja jonka työhuoneen seinää koristaa suuren vallankumouksellisen Che Guevaran kuva, elää ja ilmaisee tällä tavalla antikapitalismiaan.

Ensimmäisissä vaaleissa hän oli erään vasemmistoryhmittymän ehdokkaana - tämä ryhmittymä on tänään osa kylän yhdistynyttä vasemmistoa. Sosialidemokratia on tässä kylässä kaikkein eniten oikealla niistä puolueista jotka siellä ylipäätään ääniä saavat.

Vastarinnan uljas historia

Kylässä on kaikki organisoitu osuuskuntiin jotka tekevät yhteistyötä ja varmistavat ihmisille varman työpaikan. Osuuskuntien historia on samalla vastarinnan historiaa, joka voi tarjota tänä aikana rohkeutta ja toivoa. Vuonna 1979, vähän jälkeen ensimmäisten vapaiden vaalien, aloittivat kyläläiset palstoittaa ja hoitaa maata, joka kuului siihen aikaan Francon kenraalille El Infantadolle. 12 vuotta asukkaat piirittivät kenraalin huvilaa, säilyttääkseen käyttöoikeudet 1200 hehtaarin El  Humoso-maa-alueeseen. He sulkivat rautatien ja maantiet lähelläoleviin kaupunkeihin ja kyliin, eivätkä antaneet kenraalin käskyläisten eikä valtiovallan pidätystoimenpiteiden järkyttää itseään. He taistelivat unelmansa puolesta, joka oli elämä ilman köyhyyttä; sellaisen elämän puolesta jossa kaikki ovat yhdenvertaisia. 12. vuoden jälkeen, vähän ennen Sevillan maailmannäyttelyä, oltiin niin pitkällä että politiikka antoi myöten ja entinen kenraali möi maansa kyläläisille asettaen sen siten heidän käyttöönsä. Vähän myöhemmin nämä perustivat osuuskunta "El Humoson" joka tuottaa oliiveja, paprikaa, hapanpapuja ja artisokkaa, jotka purkitetaan kylässä ja myydään edelleen.

Osuuskunnan liikevaihto on vuodessa 5 miljoonaa euroa ja se tavoittelee sillä 3%:n liikevoittoa, ilman että ihmisiä sanotaan irti tai sosiaalista elämänlaatua heikennetään. Kylässä jokainen saa samaa palkkaa eli 1200 euroa. Kylän pormestari Gordillo, joka saa palkkansa maan aluehallinnolta, lahjoittaa osuuskunnalle yli 1200 euron menevän osuuden palkastaan. Tällä tavalla hän tukee osuuskuntaa vapaana kansalaisyhteisönä, joka puolestaan joko parantaa tuotantoa tai ohjaa rahan kylän muihin tarpeisiin.

Talo 15. eurolla

Sevillassa häädetään joka päivä keskimäärin neljä perhettä kodistaan, koska he, menetettyään työpaikkansa eivät ole enää kykeneviä maksamaan vuokraansa. Marinaledassa ei yksikään ihminen menetä asuntoaan, sillä kylä ja osuuskunta mahdollistavat asumisen kaikille. Mitä kylässä rakennetaan ja kuinka siellä investoidaan, siitä päättää kunnanvaltuusto tai osuuskunnan kokous, kumpikin tehtäväalueesta riippuen. Marinaledassa päättävät kuntalaiset, milloin ja mitkä asunnot peruskorjataan, kuinka uusi vanhainkoti rahoitetaan ja ennenkaikkea, kuinka monta uutta 15 euroa maksavaa taloa rakennetaan.

Pormestari Gordillo

Talot herättävät kateutta koko Espanjassa, sillä ne ovat paras vastaesimerkki kaikille niille, jotka epäilevät antikapitalismin olevan utopiaa. Marinaleda antaa jokaiselle kylän asukkaalle maapalstan käyttöön, ilmaiseksi. Andalusian maakuntahallinto tukee rakennusmateriaalien hankinnassa, kyläyhteisö maksaa muurarin ja arkkitehdin. Muut kulut ovat n. 50.000 euroa, mikä on 100.000 euroa vähemmän kuin ympäröivissä kunnissa. Kootakseen tämän summan joutuvat kyläläiset maksamaan joka kuukausi 15 euroa. Tällä alhaisella maksulla varmistetaan, että Marinaledassa ei kenenkään tarvitse elää köyhyydessä ja että taloja ei myydä, ne siirtyvät perintönä. Marinaledassa pätee viisaus jonka muu maailma näyttää unohtaneen: "Asuminen on ihmisoikeus eikä tavara jota voidaan käytttää kaupan välineenä."

Vaikka kylässä esiintyy sosialidemokraattien taholta kritiikkiä jonka mukaan toiminta on epädemokraattista,  kyläläisillä on kuitenkin enemmän päätösvaltaa kuin muissa kunnissa. Tilannetta voidaan kuitenkin pitää selvänä edistysaskeleena demokratian kannalta verrattaessa muihin espanjalaisiin kuntiin. Useimmat kylän asukkaat elävät tyytyväisinä eikä siellä esiinny sen enempää sosiaalisesti nöyryyttävää kuin rasististakaan henkeä. Gordillo näyttää olevan ylivertainen hahmo kylässä, sillä hänen suunnitelmansa hallitsevat vahvasti tulevaisuutta. Hän ei kuitenkaan käytä valta-asemaansa omaksi hyödykseen.

(Käännös saksasta: Ilpo Rossi) 

(Julkaistu ensimmäisen kerran 2. maaliskuuta 2012 ryhmän nimeltä "vapaudenrakastajat" toimesta, lähde

http://diefreiheitsliebe.de/reportage/das-wunder-von-marinaleda-vollbeschaftigung-im-sozialistischen-dorf ja http://www.jungewelt.de/2012/08-24/046.php )