Pakkoyhtiöittämistä vapauden nimissä

Aluksi pieni lainaus Helsingin Sanomista, se on julkaistu jo 23.4. 2010, asia ei siis ole aivan uusi: 

”EU:n komissio otti äskettäin kantaa kunnallisiin liikelaitoksiin. Komission mukaan kilpailullisilla markkinoilla toimivat kunnalliset liikelaitokset tulisi yhtiöittää. Komissio otti erityisesti kantaa Helsingin kaupungin Palmia-liikelaitokseen.
Uusi laki ei koskisi pelkästään paljon puhuttuja liikelaitoksia, vaan kaikkea muutakin toimintaa, jossa kunta toimii kilpailutilanteessa markkinoilla.

"Sellaisessa toiminnassa kunnat joutuvat muodostamaan joko yhtiön, yhteisön tai säätiön", lainsäädäntöneuvos Auli Valli-Lintu kertoo. Auli Valli-Lintu sanoo, että uutta yhtiöittämisvelvollisuutta on valmisteltu juuri siksi, että komission päätöstä on ennakoitu.”



Minä kirjoitin puolestani jo 23.7. 2009 eräässä blogissani julkisen ja yksityisen toimeliaisuuden eroista seuraavaa:

”Hallinnollisesti julkinen talous perustuu kansanvaltaan ja yhteisesti tehtyihin päätöksiin. Tässä mielessä julkisella sektorilla toimiva voi olla ylpeä ja motivoitu tehtävästään – se on ankkuroitu valtuustojen ja niiden toimielinten yhteisiin päätöksiin. Tehtävä on yhteisellä päätöksellä koettu tärkeäksi. Julkisen sektorin tehtäväkokonaisuutta valvotaan ja kehitetään yhdessä. Vuosittain tulos sekä toiminnan että talouden osalta on yhteisen tarkastelun kohteena valtuustoissa, toimielimissä, hallinnossa. Kansalaisen kannalta kysymys on avoimuudesta julkisen sektorin toiminnassa.

Yksityinen toiminta on – kuten nimikin jo asian ilmaisee – luonteeltaan yksityistä ja hallinnoltaan suljettua. Lainsäädäntö asettaa sille tietyt vähimmäisehdot, jotka julkisuuden ja transparenssin kannalta näyttävät olevan samalla kertaa sekä minimi että maksimi. Tavoite tälle toiminnalle on tuloksessa ja taseessa ”viivan alla” mikä tarkoittaa liikevoiton tavoittelua. Viivan päällä oleva on vain keino –  tavoite sinänsä – voiton maksimoimiseksi. Kansalaisen kannalta yksityisen yrityksen hallinto on suljettua ja läpinäkymätöntä. Paljon tarpeeellista ja hyödyllistä toki tehdään: yllättävän usein työntekijät kokevat työnsä mielekkääksi, enemmäksi kuin pelkäksi palkan ansaitsemiseksi. Kun jokainen tavoittelee voittoa ja riistää sitä työntekijöiltään ja kanssaihmisiltään, kaikkien oletetaan tulevan onnellisiksi. Tämä on pääomakeskeisen, siis kapitalistisen hyvinvointiajattelun olennainen ja keskeinen sisältö.”

Euroopan komission vaatimus kansanvaltaisen ja avoimen hallinnon yhteydessä toteutetun toiminnan ja hallinnoltaan suljetun yrityksen ja aika usein yksityisen voitontavoittelun piiriin kuuluvan toiminnan asettamisesta samalle viivalle tasapuolisuusvaatimuksen nimissä on mielestäni täysin absurdi. Euroopan Unionin perustaminen oli lähtökohtaisesti demokratiaa edistävä ja sotaa vastustava prosessi, taustalla olivat sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan opetukset. Kun katselee Etelä-Euroopan yhä kiihkeämmiksi ja laajemmiksi käyviä ja toistuvia mielenosoituksia, pitäisi tässä yhteydessä hätäkellojen alkaa soida myös vastuuta kantavien tietoisuudessa. 

Komissio kuitenkin ajaa vapauden nimissä lailliseksi julistettua riistoa monilla ei tavoilla. Julkisten rakenteiden pakkoyhtiöittäminen on yksi tällainen, rauhaa ja demokratiaa vaarantava diktaatti, jolle halutaan lain voima. Sillä ei ole kansan keskuudessa tarvittavaa kannatusta, päinvastoin, palvelut halutaan säilyttää julkisen hallinnon omana toimintana. Ylhäältä tuleva diktaatti ei edusta demokratiaa vaan nimensä mukaisesti diktatuuria.

Sosialidemokratialle tällainen pakkoyhtiöittäminen on historiallisestikin äärimmäisen vakava paikka. Todettiinhan jo vuoden 1903 Forsan kunnallispoliittisessa ohjelmassa, että ”kunnallisia töitä ei pidä antaa välikäsille”. Tämä kaukonäköinen kannanotto on osoitanut eettisen ja moraalisen kantavuutensa vuosikymmenten saatossa.

Jos Jutta Urpilainen valtionvarainministerinä ja Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana joutuisi esittelemään tällaisen lain tulevaksi voimaan ensi vuoden alussa alkavan kunnallisvaltuustojen toimikauden aikana ja jos laki kaiken lisäksi toteutuisi, Etelä-Euroopan poliittinen palo leviäisi pikavauhtia myös tänne Pohjolaan ja Suomeen.

Esimerkiksi Helsingissä kunnallisen energialaitoksen ja sataman tuotot ovat mahdollistaneet kaupungin veroprosentin pitämisen jokseenkin kohtuullisena, mikä on kompensoinut jonkin verran muuten kalliiksi tulevaa elämistä maan pääkaupungissa. Palvelujen kaupallistaminen vie moraalisen pohjan veronmaksulta; jotakin aivan olennaista romahtaa kunnallisesta demokratiasta. Vaarassa ei ole ainoastaan Euroopan Unionin romahtaminen, vaan sen toimesta luotujen ja ylhäältä tulevalla diktaatilla toteutettujen kansallisten rakenteiden romahtaminen samantien. Näiden palvelusten myyminen yli kuntarajojen on jossakin määrin helpottanut pirstaleisen kuntakentän palvelujen saantia sananmukaisesti avoimilta ja kansanvaltaisilta markkinoilta.

Se mitä erityisesti ihmettelen on se, että europarlamentaarikkomme eivät ole suutaan tästä kysymyksestä avanneet, vaikka tällaisen pakkopelin tulo on täytynyt olla tiedossa. Mikä on sosialidemokratian ja kansanvaltaista hyvinvointivaltiota rakentavien voimien strategia tässä yhteydessä?