Orpo esittää on nyt esittänyt kysymyksiä muille eduskuntapuolueille edellyttäen niiden kannanottoa Kokoomuksen ehdottomina pitämiin leikkauksiin valtion talouden turvaamiseksi. Pidän tätä leikkauskiihkoa enemmänkin uusliberaalin oikeiston hyökkäyksenä vahvaa valtiota vastaan ja Cervantesin "Don Quijote"romaanin surullisen hahmon ritarin tyyppisenä hyökkäyksenä tuulimyllyjä vastaan. Tässä muutamia poimintoja tähän liittyvästä keskustelusta sosiaalisessa mediassa ja siellä antamistani vastauksista.
Lauantaina 15.4. 2023 TV1:n ykkösaamussa oli haastateltavana Sixten Korkman, joka esittää mielenkiintoisia mielipiteitä kansantaloudesta, kansallisista valinnoista nyt eduskuntavaalien jälkeen sekä keskuspankkipolitiikasta, sen ja vahvuuksista ja heikkouksista. Haastattelusta oli havaittavissa Korkmannin itsenäisyys ja levollisuus suurten kysymysten edessä. Vaikutelmaksi jää se, että talousosaaminen Korkmannin mielestä on Suomessa heiveröisellä pohjalla. Oppositionkin - lähinnä sosialidemokraatien - talouspolitiikka on "höttöisellä", sisällöllisesti epävarmalla pohjalla. Siltä osin Korkman antaa tukea sosialidemokraattien lähestymistavalle että hän kannattaa markkinan ja valtion vuorovaikutteista ja molempia puolia hyödyntävää talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Kokoomuksen valitsema linja suurista menoleikkauksista taloudellisesti epävarmana aikana, inflaation aiheittaman hintojen nousun, Ukrainan sodan ja suurten ympäristöhaasteiden edessä tuntuu olevan Korkmannin mielestä uhkarohkeaa politiikkaa. Sellaista tarvetta suuriin leikkauksiin ja valtion surkastuttamiseen ei eurooppalaisittain ole - Suomi on velanoton suhteen edelleen vähintäänkin eurooppalaisessa keskiarvossa ja pikemminkin sen turvallisemmalla puolella.
Kokoomuksen pelottelu valtion velalla alkaa siis muistuttaa yhä enemmän Don Quijoten surullisen hahmon ritaria joka ryhtyy hyökkäykseen itse kehittämiään tuulimyllyjä vastaan. Tarvitaan siis Korkmannin tyyppisiä Sancho Panzoja, jotka rohkenevat esittää analyytistä kritiikkiä nyt valtaan päässyttä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa kohtaan. Hallitukseen mukaanlähteminen merkitsisi myöntymistä taloudellisen valtavirran uusliberaaliselle lähes kritiikittömälle markkinapolitiikalle, jonka soveltaja kansallisella tasolla ovat talouden arviointineuvosto ja valtionvarainministeriön virkamiehet. Niiden linjaukset kertovat vain sopeutumisesta Euroopan Komission vaatimuksiin palata takaisin vuoden 2024 alusta ns. kasvu- ja Vakaussopimuksen pakkopaitaan, mikä rooli niillä Euroopan Unionin perussopimuksen mukaan onkin. Korkmannin kritiikki näiden ehdotuksia kohtaan suuntautuu siten samalla myös Euroopan Unionin harjoittamaan politiikkaan.
Suraavassa muutamia kommentteja valtion velasta ja ajankohtaisesta taloustilanteesta. Olen poiminut ne keskusteluistani Facebookista näihin asioihin liittyvistä keskusteluista
Kirjanpidon tasapainoperiaatteen - kirkjanpitoidentiteetin - mukaan valtion velka on yritysten ja kansalaisten pääomaa. Kokoomuksen säästötavoitteet - siis valtion pääoman lisääminen - tarkoittaa kansalaisten ja yritysten köyhdyttämistä. Julkisen sektorin moninkertaistajat ovat itseasiassa vasta nyt pääsemässä käyntiin, kun Marinin hallituksen ohjelmallinen työ alkaa tuottaa hedelmää. Kokoomuksen leikkausohjelmat ovat kontraproduktiivisia ja sellaisina täysin käsittämättömiä. Säästötoimet kohdiostuvat laajalla rintamalla kansalaisiin, joiden ostovoima väistämättä heikkenee. Tämä on myrkkyä myös kansalaisten ostovoimasta ja kysynnästä riippuvalle yritystoiminnalle, erityisesti ja etenkin palvelualoilla. Konkursseja alkaa tulla ja investoinnit eivät lähde liikkeelle vaikka EKP:n korkojen nostopolitiikka pikapuolin pysähtyisikin. Juuri ttä kautta myös yritysten toimintaympäristö tulee väistämättä heikkenemään. Oikeistohallitus jättää käyttämättä tajunnan räjäyttävän mahdollisuuden..
Vastauksena Reijo Paanaselle 3.4. 2023 “Nyt pukkaa sinipunaa” fb-päivitykseen: Porvarihallituksen vähemmistöosapuolena joutuu hyväksymään myös koko joukon ikäviä ja sosialidemokratian keskeisiä arvoja vastaan toimivia linjauksia. Yhtenä todella pahana pitäisin indeksien eli automaattisten vakauttajien leikkaamista. Tosiasiassa ne - yhdessä ammattiyhdistysliikkeen melko onnistuneiden palkkataistelujen seurauksena saavat aikaan työeläkkeiden ja palkkojen nousun muodossa jo nyt n. 6%:n devalvaation, mikä alentaa samalla prosenttimäärällä valtionvelan suhteellista arvoa. 150 mrd:sta summa on n. 9 mrd euroa - eli juuri se mitä leikkauksilla pitäisi saada aikaan kahden vaalikauden aikana. On kyseenalaista, kykeneekö EKP palauttamaan makrotalouden pitkän tähtäyksen kahden prosentin tasoon, kun pohjainflaatiokin on jo yli 7%:n luokkaa. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuositasolla jopa 17 prosenttia.
Kun kaksi vaalikautta on kahdeksan vuotta, ehtii siihen mukaan vielä monta indeksikorotusta ja myös palkansaajien palkkataistelua. Lisäksi muitakin keinoja on olemassa mm. korkojen maksuun. Nyt työnsä päättäneen hallituksen ohjelmalliset päätökset nostavat vielä tämän vuoden ajan työllisyyttä ja vähentävät velanoton tarvetta. Jos saataisiin Kokoomus ymmärtämään että leikkaukset ovat pahinta mahdollista myrkkyä julkista sektoria ja yritysten toimintaa edistävälle kasvupolitiikalle ja tosiasiassa lähes tarpeettomia, sinipuna voisi olla toimiva ratkaisu ilman suuria uusia yhteiskunnallisia uudistuksia.
Kommentoin myös Hannu Ikosen postausta koskien Social Europe verkkolehden kirjoitusta, jossa povataan Sanna marinille tärkeitä tehtäviä Euroopan Unionin johtotehtävissä:”"No, ei siellä ole vielä yhtään osaajaa ollutkaan, joten Marin kelpaa hyvin joukon jatkoksi."
Ilpo Rossi kommentoi Hannu Ikosen postausta: “ Ainoita osaajia ovat olleet ne uusliberaalit poliitikot, jotka onnistuivat sementoimaan markkinoiden unilateraalin johtoaseman Euroopan Unionin peruskirjaan. Tässä suhteessa Euroopan Unioni ei ole sen kummempi kuin Kiinakaan, joka on sementoinut Kommunistisen puolueen autorisoidun aseman perustuslakiinsa. Kuvaavaa on, että pohjosimaisista, kansanvaltaisista hyvinvointivaltioiista ei ole vielä yksikään poliittinen toimija päässyt keskeisiin tehtäviin Euroopan Unionissa. Euroopan Unionin porvarillista ylivaltaa heijastaa käyttäytymissäännöstö, jota kutsutaan "korjausmekanismiksi". Sen mukaan oikeastaan kukaan kansallisissa tai eurooppalaisissa julkisissa tejhtävissä oleva ei saa esittää mitään korjauksia peruskirjan periaatteiden ulkopuolelta.
Suomen Pankin pääjohtaja on valittu EKP:n riskiryhmän varapuheenjohtajaksi, kertoo Taloussanomat. .Ensimmäinen riski on toteutumassa jo tämän vuoden puolella, jos inflaatiota ei saada taltutettua ja hintatasoa palautumaan takaisin niin alas, että vuositason inflaatio jäisi "keskimäärin" kahden prosentin tasolle. Kuka uskoo todella näin käyvän? Keskuspankkipolitiikassa on Euroopassa jotakin pahasti vialla...
Jos ja kun on pakko tasapainottaa taloutta kesken suurten muutosprosessien, jotka johtuvat paitsi omista päätöksistä myös ulkopuolelta tulevista paineista, ei pidä ensimmäisenä ryhtyä uhraamaan keskeistä voimavaraa, hyvinvointivaltiota. Keinoja on toki käytettävissä ja niitä on myös Marinin hallitus ja siinä mukanaolleet puolueet - keskustapuoluetta lukuunottamatta - esittäneet. Keinovalikoimaa löytyy ja niistä pitäisi avoimesti ja rohkeasti keskustella siinä vaiheessa kuin todellinen tarve iskee päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti