Kun kunta- ja aluevaalit on käyty, herää tietenkin kysymys, mihin asioihin olisi kiinnitetttävä ensisijaisesti huomiota. Tässä suhteessa kunnallisissa valtuustoissa on jonkin verran enemmän liikkumatilaa kuin hyvinvointialueilla, joiden varat tulevat - tai jäävät tulematta - lain edellyttämällä tavalla maan hallitukselta, valtion kassasta ja budjetista. Kunnissa voidaan asioista keskustella ehkä suuremmalla valikoimalla. Tärkeysjärjestyksellä on kuitenkin väliä myös taloudellisen selviämisen ja menestymisen kannalta.
Vero-oikeudella varustettu kunta on osa julkista sektoria ja tämä piirre nostaa kunnan taloudellisena toimijana merkittävään erityisasemaan. Kuten olen blogikirjoituksissani usein maininnut, julkiseen sektoriin liittyy taloudellisessa mielessä moninkertaistajia. joiden toiminta käynnistyy erityisesti työllistämisen ja työpaikojen kautta.
Tässä vähän kertausta siitä, miten työhön - erityisesti julkisen sektorin ja siis oman kunnan työhön - liittyvät moninkertaistajat toimivat:
"Tärkeää on siis palkka ja sen kautta toimeentulon ja jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen kuluttajana ja kansalaisena. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan mukaan edellämainitsemani moninkertaistajat. Työstä maksetaan veroja sekä valtiolle, kunnalle että seurakunnalle. Verotulot palaavat heti takaisin kiertoon (velocity) ja ovat kunnan, työllisyyden kuntakokeilussa nimenomaan myös kunnan käytettävissä. Amerikkalaisen tutkijan mukaan maksettu palkka kiertää vuoden aikana jopa yhdeksän "lompakon" kautta silloin kun on kulutusnälkää ja tyydyttämättömiä tarpeita. Kun verojen kautta tapahtuva tulonmuodostus julkisella sektorilla on välittömien ja välillisten verojen muodossa 50 %:n luokkaa, merkitsee nopea kierto samojen resurssien tuoton moninkertaistumista. Juuri tähän nopean kiertoon (velocity) saattaa liittyä se että julkisen sektori muodostaa dynaamisen kasvun mahdollistajan.
Julkiset tehtävät kunnissa suuntautuvat julkisten, valtuustoissa ja muissa päätävissä elimissä tehtyihin päätöksiin. Tätä kautta taataan että työn tulokset suuntautuvat palvelemaan kuntalaisten tarpeita sekä määrän että laadun suhteen. Kuntakokeilussa luotavat työpaikat näyttäisivät ainakin sormituntumalla palvelevan erityisesti elämän laatua. Tätä kautta syntyviä työsuhteita voidaan suunnata sinne missä apua ja tukea tarvitaan kaikkein eniten. Samoin kuntakokeilun avulla voidaan luoda uusia ulottuvuuksia kulttuurin, taiteen ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien aktivoinnin suuntaan. Tulosta syntyy siis aina ja pysyvänä järjestelmänä se tuottaa vääjäämättömästi myös produktiivista tulosta.
Julkisen sektorin keskeinen piirre ovat kunnossaolevat työehdot ja palkkasopimukset. Suurin osa julkisella sektorilla työskentelevistä on mukana taulukkopalkoissa, jotka takaavat - siis pitäisi taata - sekä työn vaativuuden mukaisen korvauksen että palkkatyön edellyttämän toimeentulon tasa-arvoisena työntekijänä. Tällä on suuri merkitys sekä kulutusmahdollisuuksien että verokertymän kannalta. Samalla palkan kautta kertyy myös vanhuuden varaa, työeläkettä. Tästäkin syystä pysyvä työsuhde on lähes jokaiselle välttämätön tulevaisuuden turvan kannalta.
On myös muista toimijoista johtuvia, julkisen sektorin hyväksi ja eduksi painottuvia tekijöitä. Julkisen sektorin ei tarvitse keskittyä erityisesti voiton tekemiseen, vaan kaikki varat ovat käytössä varsinaisen projektin, tässä tapauksessa toimeentulopohjan tarjoavan työn luomiseen.
Julkisten - varsinkaan kunnallisten tehtävien - siirtymistä pois paikkakunnalta tai peräti maasta ei juurikaan tarvitse pelätä. Verotulot kertyvät aina ja pääsääntöisesti omaan kuntaan. Lisäksi on vielä mainittava kunta - ja jatkossa maakunta - suurena paikallisena ja alueellisena työnantajana. Tästä seuraa tiettyjä skaalaetuja hallinnossa, töiden teknisessä toteutuksessa ja materiaalisessa perustassa, joihin varsinkaan pienet yritykset eivät yllä."
Kuntasektori on juuri saanut tehtäväkseen työllisyyden hoidon, kun työvoimatoimistot siirtyvät osaksi kunnallista hallintoa. Tämä sattuma antaa kunnille tällä kertaa aivan poikkeuksellisen hyvän tilaisuuden käyttää kunnan erityisasemaa työllisyyden ja samalla kertaa myös oman taloudellisen asemansa parantamiseen. Jo valtuuston yhdellä toimikaudella voidaan saada merkittävää tulosta aikaan ja sen jälkeen alkaa palata myös muiden tärkeiden hankkeiden tuoteuttamiseen. Kunnan oma työllistäminen on siis alkuvaiheessa keskeisessä asemassa. Yritykset tulevat omalla panoksellaan mukaan kun ostovoima työllisyyden kautta alkaa parantua. Tällä kertaa priorisointi kannattaa eikä siis ole yhdentekevää, mihin järjestykseen hankkeita laitetaan. Hyvä työllisyys ja sen nopea parantaminen tukee myös omalta osaltaan vielä käynnistymisvaiheessa olevaa ja halllituksen omalla politiikallaan vaikeuttamaa SOTE-uudistuksen suuruudistuksen saattamista asianmukaiseen kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti