Paluu juurisyihin Ukrainan sodassa...
Tässä keskusteluketjussa pohjana on blogiini "Kohden uudenlaista maailmaa" linkitetty Kupermanin kirjoitus menossa oevasta Ukrainan sodasta ja Kupermanin "valitettavasti" toteama käsitys, jonka mukaan Yhdysvaltain presidentti Trump on oikeassa pyrkiessään sodan lopettamisen ja Venäjän lähestymistavan ymmärtämiseen.
Tämä Kupermanin "narratiivi" on tärkeä siksi, että se kertoo mielestäni oikein Ukrainan tapahtumien kulun ja tukee myös omia muistikuviani tapahtumiin liittyvillä faktoilla täydennettynä. Vastassa on mm. Euroopan Unionin salaliittoteoriaan perustuva ja viimeisimpien varustelupäätösten perustana oleva narratiivi, jonka mukaan Venäjä muodostaa valloituspyrkimykjsineen uhan koko Euroopalle. Mitään todisteita Ukrainan NATO-jäsenyyspyrkimyksiin liittyvän konfliktin lisäksi ei tietääkseni ole olemassa. Tämän kirjoituksen julkaiseminen täällä ei tarkoita sitä, että olisin erityisen ihastunut Trumpin "MAGA"-politiikkaan sen muilla sektoreilla.
Joni Penkari 21.3. 2025
Ilpo Rossi, nähdäkseni tekstissä on poikkeuksellisen paljon virheitä ja toistaa oikeastaan sellaisenaan Kremlin narratiivin sitä perustelematta. Muutama räikein ongelmakohta.
Ensiksikin on outoa, miten Biden voisi olla Putinia suuremmin syyllinen sotaan. Muistetaan, että Putin teki päätöksen hyökkäyksestä. Hänen varsin omalaatuinen esseensä ja historiakäsityksensä sekä vaatimuksensa ennen hyökkäystä vuoden 2021 lopulla ovat varmaan yhä muistissa. Samoin se Venäjän turvallisuusneuvoston kokous, jossa hän kyykytti mm. ulkomaantiedustelunsa johtajaa, joka ei muistanut oltiinko nyt tunnustamassa valtiota vai liittämässä niitä Venäjään. Kyllähän laittomasta hyökkäyksestä vastuun kantaa Venäjä ja Putin. sekä 2014 että 2022.
Hän vetoaa esim. Maidanin osalta "laajana lähteenä" käytännössä yhden kirjoittajan artikkeliin, jonka sisältö on kaikkea muuta kuin kyseenalaistamatonta. Kirjoittajan puolueettomuus samoin. On virheellinen väite, että väkivalta Maidanilla ei olisi ollut johdettavissa turvallisuusjoukkoihin tai presidentin kannattajiin (sala-ampujat). Vastaväitteen todisteet ovat heikot. Lisäksi Maidanilla ei todellakaan ollut vain "oikeistomilitantteja", mikä on lähinnä Venäjän propagandaan kuuluva väite.
Tekstistä on kokonaan unohtunut se, miten totaalisen korruptoinutta Janukovitsin hallinto oli. Samoin se, miten hän luopui kansan enemmistön kannattamasta EU-sopimuksesta ja allekirjoitti sen sijaan sopimuksen Venäjän kanssa - pitkälti Venäjän harjoittaman painostuksen seurauksena.
Venäjä oli suunnitellut Krimin operaation jo aiemmin. Sitä ei todellakaan suunniteltu tai kehitetty muutamassa päivässä. Muistanemme tunnuksettomat miehet, jotka ensin kiistettiin ja sitten myönnettiin venäläisiksi. Mikään naapurimaan poliittinen muutos ei oikeuta miehittämään toisen maan aluetta. Eli perustelu "provokaatiosta" ei tässä ole mitenkään uskottava. Jopa Krimillähän enemmistö väestöstä oli kannattanut Ukrainan itsenäistymistä aikanaan, ja sen venäjämielisen puolueen kannatus oli hyvin vähäistä etnisistä suhteista huolimatta. Dombassissa tämä oli vielä vähäisempää, ja sinnehän "kansan kapinan" synnyttämään tultiin Venäjältä, mm. FSB:n upseeristosta. Tämäkin jotenkin on artikkelista unohtunut. Mistään spontaanista reaktiosta Janukovitsin syrjäyttämiseen ei siis ollut kyse.
Ukraina oli ja on suvereeni valtio. Ei Venäjällä ole tai ole ollut oikeutta rajoittaa sen turvallisuuspoliittisia valintoja. Ukrainalla on ollut täysi oikeus esim. NATOn jäsenyyden hakemiseen. Ei tuota ollut edes mitenkään kirjattu Minskin sopimuksiin. Zelenskyihän aidosti pyrki kautensa aluksi ratkaisemaan kriisiä rauhanomaisesti, eikä Poroshenkon tavoin korostanut valtaavansa alueita takaisin. Tässäkin asiavirhe tekstissä siis. Ja siitä unohtuu se, että Venäjä rikkoi sopimuksia myös varsin säännöllisesti. Muistetaan myös, että Venäjä ei suostunut palauttamaan rajaa Ukrainan hallintaan, eli sopimukset jäivät kuolleeksi kirjaimeksi, koska ne eivät olleet koskaan todellisuudessa toteuttamiskelpoisia.
Venäjähän ei sijoittanut Donbasiin joukkoja "rauhanturvaamiseen", vaan hyökkäsi laajamittaisesti koko Ukrainaan keväällä 2022. Päähyökkäyshän kohdistui Valko-Venäjältä Kiovaan, aika kaukana oltiin rauhanturvaajista Donbasissa. Venäjä oli tähän hyökkäykseen valmistautunut jo vähintään vuoden, jälleen silkkaa hölynpölyä, että se olisi jotenkin tehty reaktiona helmikuun 2022 tapahtumiin.
Ei Yhdysvalloilla ole mitään mandaattia neuvotella Ukrainasta tai Ukrainan puolesta, vaikka Trump ja MAGAt näin tuntuvat uskovan. Eikä Yhdysvallat juurikaan varustanut Ukrainaa ennen sotaa. Jotenkin artikkelista muuten jälleen unohtuu se, että itse asiassa aseavun aloitti presidentti Trump, ei Biden.
Mutta onhan tuo artikkeli varsin osuva kuvaus siitä, miten Kreml ja Trump asian varmaan näkevät, kun epämiellyttävät seikat kuten kansainvälinen oikeus ja kansojen itsemääräämisoikeus unohdetaan. Noin se imperialistinen etupiiripolitiikka tosiaan toimii.
Kommentaattorina esiintyvä Atte Blom taitaa olla musiikkituottaja ja pitkän linjan kommunisti, jonka työntekijät ovat irtisanoutuneet hänen näkemyksistään. Samaa hengenheimolaisuutta siis löytyy melko äärivasemmistosta, eikä häntä voi pitää millään tavalla edes Patomöen tasoisena auktoriteettina.
Ilpo Rossi 21.3. 2025
Joni Penkari, mielenkiintoisia väitteitä tapahtumista ja henkilöistä. Sellaista vaihtoehtoista narratiivia, joka oikeuttaa miljardiin nousevat varusteluohjelmat Euroopan Unionin ja jäsenmaiden tasolla, ne eivät mielestäni kuitenkaan muodosta.
Joni Penkari 22.3. 2025
Ilpo Rossi, näkisin vaihtoehtoisen narratiivin ennemminkin linkkaamassasi tekstissä. Se on erittäin värittynyt ja toistaa oikeastaan sellaisenaan sitä vaihtoehtoista todellisuutta, mitä Kreml on pyrkinyt esittämään. Perustelut sen takana ovat heikot, eikä se siksi oikein puolla huolettomuutta turvallisuudesta.
Mutta mitä pääväitteeseen tulee, Putin on useaan otteeseen ilmaissut kaipuunsa takaisin tilanteeseen ennen Neuvostoliiton romahdusta. Hänen vuoden 2021 lopun vaatimuksensa lännelle eivät todellakaan rajoittuneet Ukrainaan. Millä perusteella siis näet, että olisi uskottavaa, ettei Venäjä jatkaisi imperialistisia valloitussotiaan muuallakin?
Euroopan puolustus on levännyt olennaisesti USAn varassa. Sillä ei ole omaa voimaa Venäjän valloitushalujen patoamiseksi. Kun USA nyt ei enää ole varma tae turvallisuudelle, on kyvykkyys rakennettava itse. Se on kallista, kun asia lyötiin pahasti laimin viime vuosikymmeninä.
Ilpo Rossi, 22.3. 2025
Joni Penkari, minun kokemukseni perustuvat tietenkin Venäjän luoteisosassa sijaitsevan, pinta-alaltaan suuren mutta väestömäärältään pienen maan kansalaisen kokemuksiin. Meillä Urho Kekkonen, kiihkeä Neuvostoliiton vastustaja ja suur-Suoimen kannattaja teki toisen maailmansodan loppuvaiheessa "trumpit" ja käänsi kelkkansa ulkopoliittisen realismin pohjalta ystävyyssuhteiden ja luottamuksen rakentamiseksi. Ylilyöntejä siinäkin sitten tapahtui ja monia vaaramomentteja oli mukana, mm. Neuvostoliiton vaatimukset yhteisistä sotaharjoituksista. Kekkonen torjui tämän militaristisen vaihtoehdon taitavasti. Mauno Koiviston politiikka oli edelleen maltillista ja perustui kaiketi vain optimismiin rauhanomaisen vaihtoehdon paremmuudesta naapurisuhteissa. Tässä suhteessa kahden viimeisimmän presidentin aikana tilanne on muuttunut taas vihanpidon ja militaristisen vaihtoehdon suuntaan. En pidä tätä kehitystä hyvänä vaihtoehtona, koska siihen sisältyy pysyviä taloudellisia ja kulttuurisia jännitteitä. Menossa on viideskymmenes vuosi kuuluisasta ETYK-konferenssista, jonka aikaansaamista pidän yhtenä Kekkosen suurista saavutuksista, olkoonkin että alkuperäinen aloite taisi tulla Neuvostoliiton suunnasta.
Joni Penkari 22.3. 2025
Ilpo Rossi, näkisin vaihtoehtoisen narratiivin ennemminkin linkkaamassasi tekstissä. Se on erittäin värittynyt ja toistaa oikeastaan sellaisenaan sitä vaihtoehtoista todellisuutta, mitä Kreml on pyrkinyt esittämään. Perustelut sen takana ovat heikot, eikä se siksi oikein puolla huolettomuutta turvallisuudesta.
Mutta mitä pääväitteeseen tulee, Putin on useaan otteeseen ilmaissut kaipuunsa takaisin tilanteeseen ennen Neuvostoliiton romahdusta. Hänen vuoden 2021 lopun vaatimuksensa lännelle eivät todellakaan rajoittuneet Ukrainaan. Millä perusteella siis näet, että olisi uskottavaa, ettei Venäjä jatkaisi imperialistisia valloitussotiaan muuallakin?
Euroopan puolustus on levännyt olennaisesti USAn varassa. Sillä ei ole omaa voimaa Venäjän valloitushalujen patoamiseksi. Kun USA nyt ei enää ole varma tae turvallisuudelle, on kyvykkyys rakennettava itse. Se on kallista, kun asia lyötiin pahasti laimin viime vuosikymmeninä.
Ilpo Rossi, 22.3. 2025
Joni Penkari Minun kokemukseni perustuvat tietenkin Venäjän luoteisosassa sijaitsevan, pinta-alaltaan suuren mutta väestömäärältään pienen maan kansalaisen kokemuksiin. Meillä Urho Kekkonen, kiihkeä Neuvostoliiton vastustaja ja suur-Suoimen kannattaja teki toisen maailmansodan loppuvaiheessa "trumpit" ja käänsi kelkkansa ulkopoliittisen realismin pohjalta ystävyyssuhteiden ja luottamuksen rakentamiseksi. Ylilyöntejä siinäkin sitten tapahtui ja monia vaaramomentteja oli mukana, mm. Neuvostoliiton vaatimukset yhteisistä sotaharjoituksista. Kekkonen torjui tämän militaristisen vaihtoehdon taitavasti. Mauno Koiviston politiikka oli edelleen maltillista ja perustui kaiketi vain optimismiin rauhanomaisen vaihtoehdon paremmuudesta naapurisuhteissa. Tässä suhteessa kahden viimeisimmän presidentin aikana tilanne on muuttunut taas vihanpidon ja militaristisen vaihtoehdon suuntaan. En pidä tätä kehitystä hyvänä vaihtoehtona, koska siihen sisältyy pysyviä taloudellisia ja kulttuurisia jännitteitä. Menossa on viideskymmenes vuosi kuuluisasta ETYK-konferenssista, jonka aikaansaamista pidän yhtenä Kekkosen suurista saavutuksista, olkoonkin että alkuperäinen aloite taisi tulla Neuvostoliiton suunnasta.
Joni Penkari 24.3. 2025:
Ilpo Rossi, hyvä kuitenkin muistaa, että Neuvostoliitto oli eri maa kuin nykyinen Venäjä. Maailma ja Eurooppa ovat muutenkin hyvin erilaisia kuin vaikkapa Kekkosen aikana. Se alkaa olla yhtä kaukaista historiaa kuin vaikkapa 30-luvun Eurooppa. Jopa Koiviston aika alkaa olla puolen vuosisadan takana ja erilaisessa maailmassa. Näitä ei voi mitenkään suoraan verrata nykytilanteeseen. Periaatteessa samalla tavallahan olisi voitu verrata Koiviston alkuajan ratkaisuja siihen, miten 40-luvun alussa hoidettiin ulkopolitiikkaa. Myös ETYK alkaa olla enemmän historiaa kuin elävää nykyaikaa. Putinin Venäjä on olennaisesti lähempänä Stalinin Neuvostoliittoa tai Hitlerin Saksaa kuin Jeltsinin Venäjää tai edes Brezhnevin Neuvostoliittoa. Siksi sitä on arvioitava nykytilanteesta käsin, ei verraten varsinkaan Koiviston loppuvuosien tai Ahtisaaren ajan naapuruuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti