Jos mikä tuntuu vakaalta ja muuttumattomalta, on 'markkinan' analyysi tehtävästään ja tavoitteestaan. Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa, kaikki on tälle keskeiselle lähtökohdalle alistettua. Taipua voidaan, mutta ei taittua. Jos heilahdusta johonkin suuntaan tapahtuu, koskee se enimmäkseen entistäkin tiukempaa pitäytymistä globaalin kilpailun sanelemissa periaatteissa. Kaikki elementit yrittämisessä ovat alisteisia tälle periaatteelle. Ei riitä että viivan alle jää jotakin. Viivan alle on jäätävä mahdollisimman paljon voittoa. Kun sitä tulee, on se yrittämisen menestymisen ja onnistumisen keskeinen mittari. Yrityksen menestyminen on keskeistä. Kilpailu on kovaa. Voitto tai kuolema.
Kuolema uhkaa kuitenkin myös yrityksiä - eikä niin kovin harvoinkaan. Niilläkin on oma elinkaarensa. Yrityksen toiminnan sosiaalipsykologia on yksi sen heikkoja kohtia. Ei ole helppoa pysyä sukupolvia kovana ja armottomana kilpailijana. Ei varsinkaan maailmassa, jossa globaalit uhat vaativat tietoisuutta. Nuori sukupolvi tuntuu olevan niistä selkeämmin tietoinen kuin heidän vanhempansa. Jo seuraavan sukupolven kasvattaminen voitontavoitteluun keinolla millä hyvänsä saattaa yrittäjäperheessä muodostua kompastuskiveksi. Nuorempi sukupolvi vaatii yrittämiseltä kestävää etiikkaa. Kestävää etiikkaa vaatii myös ympäristö. Sitä vaatii myös yhteisö jossa eletään. Ei ole helppoa tulla tietoiseksi puutteesta ja kanssaihmisten nöyryyttämisestä, siihen liittyvästä katkeruudesta ja vihasta. Yrittämisen ja leipäjonon välillä näyttää vallitsevan sovittamaton ristiriita, jota ei ole helppo sivuuttaa sivistyneessä porvariperheessä.
Tämä ristiriita ja vastaus siihen on kirjattu myös kansainvälisiin sopimuksiin. On Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, joka vaativasti edellyttää ihmisten yhdenvertaisuutta ja oikeutta arvokkaaseen elämään. Tämä Suomenkin ratifioima sopimus pitää sisällään myös oikeuden ammatilliseen järjestäytymiseen ja sitä kautta tavoiteltavaan, hyvinvoinnin takaavaan toimeentuloon. Palkalla on pystyttävä elämään, perustamaan perhe, hankkimaan katto pään päälle ja luomaan perusta hamaan kuolemaan saakka jatkuvalle turvatulle, kohtuulliselle elämäntavalle. Myös markkinan on kyettävä antamaan tyydyttävä vastaus tähän lähtökohtaan. Ei ainoastaan omassa yrityksessä, oman kotimaan markkinoilla, vaan myös globaalisti.
Markkinan yksi suuri ongelma näyttää olevan pääomien ja omistamattomuuden polarisoituminen. Köyhät ja prekariaatti yhtäällä, resurssit ja yltäkylläisyys toisaalla. Näyttää jopa siltä, että valtava määrä resursseja jää niiden valtavan keskittymisen johdosta käyttämättä, aktivoimatta. Kun suurilla joukoilla ei ole ostovoimaa, ei ole myöskään mahdollisuutta luoda uutta liiketoimintaa investoimalla, laajentaa markkinaa.
Tuntuisi luonnolliselta, että yrityslainsäädäntöön sisältyisi pelkän voitontavoittelun lisäksi toinenkin elementti, nimittäin ostovoiman ylläpitäminen. Ei ole järkevää kasata resursseja ilman että niille löytyy järkevää käyttöä. Varsinkaan aikana, jolloin valtava osa väestöstä elää puutteessa kykenemättä täyttämään toiveitaan ja visiotaan hyvästä elämästä. Elinkeinoelämän järjestöjen kiihkeä pyrkimys pitää ostovoima alhaisena saattaa olla merkittävää yhden yrityksen kannalta, mutta suuren kokonaisuuden kannalta se merkitsee myös yrittämisen voimavarojen valumista hukkaan. Globaali hintakilpailu vain vaikuttaa tehokkaalta, lopputulema suuressa skaalassa näyttäytyy hiipumisena. Yhteinen hyvinvointi ei toteudukaan, panokset valuvat oman turvallisuuden varmistamiseen ja pahimmillaan odotusarvoiseen pelaamiseen pääomamarkkinoiden riskialttiissa viidakossa.
Laki yhteistoiminnasta yrityksissä on käytännössä muuttunut lain tarkoittamien tavoitteiden vastakohdaksi. Lain 1 §:n mukaan "Tällä lailla edistetään yrityksen ja sen henkilöstön välisiä vuorovaikutuksellisia yhteistoimintamenettelyjä, jotka perustuvat henkilöstölle oikea-aikaisesti annettuihin riittäviin tietoihin yrityksen tilasta ja sen suunnitelmista. Tavoitteena on yhteisymmärryksessä kehittää yrityksen toimintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin, jotka koskevat heidän työtään, työolojaan ja asemaansa yrityksessä. "
Tarkoituspykälään on lisätty vielä yksi virke, jonka mukaan "Tarkoituksena on myös tiivistää työnantajan, henkilöstön ja työvoimaviranomaisten yhteistoimintaa työntekijöiden aseman parantamiseksi ja heidän työllistymisensä tukemiseksi yrityksen toimintamuutosten yhteydessä." Tämä lisätehtävä on muodostunut ns. yhteistoimintaneuvottelujen muodossa lain keskeiseksi soveltamisalaksi. Muut toiminnalliset sisällöt - eli lain päätarkoitus - näyttää kuihtuneen kokonaan pois käytöstä. Työnantyajalta on puuttunut siihen kiinnostusta ja työntekijäpuolelta osaamista. Muutokseen liittyvä päähänpinttymä on tehnyt sivuuttanut koko lain arvokkaan, yritysdemokratiaa ja taloudellista vaikuttamista tavoittelevan tarkoituksen. Henkilöstön luovuus ja osaaminen jäävät yrityksessä käyttämättä. Ilmapiiri muuttuu varautuneeksi ja estyneeksi. Toisinkin asiat voisivat olla.
Mitä siis tarkoittaisi tehokkaan ja kilpailukykyisen markkinan vaihtoehtoinen strategia?
Tunnettua on että varakas kuluttaja satsaa mieluummin laatuun kuin halpaan hintaan. Laatukilpailu tarkoittaisi samalla myös sitä, että markkina tavoittelee laadukkaan ja enemmän maksavan tuotteen ohella myös sellaisia työolosuhteita, joissa ostovoiman kasvua pidetään luonnostaan myös laatuvaatimuksia korostavana tekijänä. Tulee mieleen Kokoomuksen presidenttiehdokkaan, Kansallisosakepankin pääjohtajan Matti Virkkusen raamatunlainaus vuoden 1968 tasavallan presidentin vaalitaistelussa: "Työmies on palkkansa ansainnut" (Luukas 10.7) . Hänen vaalikampanjansa keskeinen tavoite oli "suomalaisen elämänmuodon ylläpitäminen".
Yksi keskeinen vaihtoehtoisen strategian sanoma olisi siten voitontavoittelun lisäksi meillä myös "suomalaisen elämänmuodon ylläpitäminen". Ammatillisen järjestäytymisen kunnioittaminen, laajan ostovoiman nostaminen yritystoiminnan ja markkinan keskeiseksi voimavaraksi. Liiallisen polarisoitumisen suitsiminen ja välttäminen taloudellisesti tehottomana yhteisen hyvinvoinnin välineenä. Kristillisiin arvoihin ja yleismaailmalliseen etiikkaan liittyvä ihmisarvon kunnioittaminen. Taloudellisen demokratian näkeminen keskeisenä voimatekijänä yritystoiminnalle. Näiden arvojen puolustaminen elinkeinoelämän monilukuisilla foorumeilla sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Laajan ostovoiman avulla luotavan, laatuun perustuvan trendin nostaminen laadun kustannuksella tapahtuvan hintakilpailun edelle. Investointitason heikkenemisen näkeminen osoituksena riittämättömästä ostovoimasta.
Vetäytyminen sopimustoiminnasta, kansainväliseen hintakilpailuun vastaaminen palkkojen ja ostovoiman kustannuksella johtaa laajemmassa viitekehyksessä - kuten mm. Euroopan Unionissa - investointilamaan ja käyttämättömien resurssien valumiseen taloudellista polarisaatiota kiihdyttävään resurssien keskittymiseen, harmaaseen talouteen ja vakavaan yhteiskunnalliseen vastakkainasetteluun. Luvalla sanoen en usko sivistyneen porvarillisen elämäntavan perustuvan tällaisille toiveille ja odotuksille.
Minusta näyttää siltä että Elinkeinoelämän johdossa eletään lähes itsetuhoisen päähänpinttymän varassa. Tämä päähänpinttymä estää näkemästä kokonaisuuksia, johtaa myös markkinan sisäisiin ristiriitoihin ja yritystoiminnan - hyvänkin sellaisen - haavoittuvuuteen ja tarpeettomaan epäonnistumiseen. Vahva ostovoima, järjestäytymiseen ja neuvotteluun perustuva hyvinvointivaltio voi luoda erinomaisia edellytyksiä myös korkeaa laatua ja hyvää ostovoimaa tavoittelevalle markkinalle.
Markkinan ei tarvitse olla kannibaali, joka syö oman lajinsa pienemmät ja näkee uhkia kaikkialla lähiympäristössään. Kiinan esimerkki osoittaa että markkina ja vahva valtio voivat löytää järkevän ja molempia osapuolia tyydyttävän työnjaon. Sen puitteissa jopa eroon pääseminen köyhyydestä ja puutteesta voi olla mahdollista.
Ehkä päähänpinttymien poistamisen suureksi esikuvaksi kelpaa parhaiten kiinalainen kommunistijohtaja Deng Xiaoping, joka avatessaan kiinalaista yhteiskuntaa markkinan suuntaan laukaisi kuuluisan kommenttinsa:"Ei kissan värillä ole väliä. Pääasia on se että se pyydystää hiiriä." Jos kiinalainen ajattelutapa onnistui irtautumaan vanhoista päähänpinttymistä, vähintäänkin yhtä suurta rohkeutta ja kykyä paradigmanmuutokseen pitää voida odottaa selvästi vaikeuksiin ajautumassa olevalta markkinataloudelta.
Sitä vaatii meillä suomalaisen elämänmuodon kunnioittaminen.
8.11. 2020
Wanhojen Tovereiden kolumnisti Matti Louekoski on juuri kirjoittanut Keijo Liinamaalta hänelle vuonna 1975 tehtäväksi tulleesta yhteistoimintalain valmistelusta hyvän analyysin. Se osoittaa selvästi että päähänpinttymät ovat vahvoja - ja pitkäikäisiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti