Aamun uutisten mukaan sosialidemokraattien gallup-luvut näyttävät osoittavan uutistenlukijan vakavoituneesta ilmeestä päätellen "huolestuttavasti ylöspäin". Ero Kokoomukseen on jo lähes neljä prosenttiyksikköä, mikä vaivoin enää sopii kahden prosentin tavanomaisen virhemarginaalin sisäpuolelle.
Oppositioasemalla ja aidolla, perustuslaillisella, hallituksen pakollisen vapaan kilpailun ja verovapaan maakuntamallin kritiikillä on varmasti osansa SDP:n kannatuksen gallup-nousulla. Silloin kun mittaustulokset ovat olleet lähes kymmenen prosenttiyksikköä matalammalla, olemme oppineet ehkä ymmärtämään, että mielipidemittausten laskut ja nousut ovat sosialidemokratian kohdalla useimmiten kiinni muusta kuin omasta onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Vallassa olevalla blokilla, joka perustuu lähinnä Kokoomuksen ja Keskustapuolueen perinteisesti vahvaan asemaan, on käytössään siihen lojaalisti suhtautuva media - eikä meillä tällä hetkellä vapaan lehdistön ihannemaassa juuri muuta julkista tiedotusvälineistöä olekaan.
Sanotaan että sosiaalisella medialla olisi tässä suhteessa merkitystä. Muodostaa se toki jonkinlaisen väylän vakavien kysymysten tekemiseen, mutta valtavirtaisen pohtimisen pohjan perustuu edelleen puolueettomiin porvarillisia lehtiin ja pääkaupunkiseudulla niiden ilmoitustuloja kerääviin ilmaisjakelulehtiin.
Siitäkin huolimatta kansan mieleen on alkanut hiipiä epäily, että kaikki ei ole maassa sittenkään niin hyvin kuin talouspolitiikkaansa kehuva hallitus antaa ymmärtää. Epäilys johtuu Englannin Labour-puolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbyniä lainatakseni siitä, että "ihmiset eivät näytä saavan sellaista maata jossa he haluaisivat elää, vaan sellaisen jossa he joutuvat elämään."
Tämä epäily jäytää loppujen lopuksi koko Eurooppaa eikä aivan syyttä. Euroopan Unionin ja sitä johtavien ministerineuvostojen, komission ja parlamentinkin politiikka perustuu peruskirjoihin sementoituun uusliberalistiseen doktriiniin. Se itse asiassa kieltää demokraattisen valtion johtavan roolin yhteiskunnallisessa kehityksessä ja edellyttää markkinaehtoista, "vapaan kilpailun" nimissä toteutettua markkina-alisteista politiikkaa.
Vaatisi tietenkin enemmän aikaa ja tilaa pohtia tämän lähestymistavan kurjia puolia, mutta riittäköön tällä kertaa vain yksi "fundamentaali" toteamus: vaikka markkinoiden ja yritysten käytössä olisi resursseja eli rahaa ja luottoa vaikka kuinka paljon, ne eivät siitä huolimatta uskalla lähteä investoimaan uusiin palveluihin, rakenteisiin ja tuotteisiin. Yrityksen tuotteelle täytyy olla kysynnän lisäksi kansalaisten ostovoimaa, jotta investointi voisi osoittautua kannattavaksi. Oloissa jossa palkkoja ei nosteta eikä niistä keskeisellä tasolla edes neuvotella, olennainen yritystoiminnan menestymisen kulmakivi on vaakalaudalla.
Vielä vähemmän yritysvastuulla toimivat markkinat voivat investoida sellaisiin yhteisiin tarpeisiin kuin infrastruktuuri, kaikille tarkoitetut palvelut tai puhumattakaan uusista tarpeista, jotka elävät hiljaiseloa kolmannen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja vaihtoehtoliikkeiden mielikuvissa.
Todettakoon vielä, että keinoja liikkeellelähtöön olisi toki olemassa, mutta valtavirtainen talousajattelu yrittää vaieta ne kuoliaaksi. Samalla se yrittää vaieta kuoliaaksi demokraattiseen valtioon perustuvan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehittämistyön - siis sosialidemokratian. Tästä saamme esimerkkejä päivittäin, milloin koulunkäynnin muuttuessa maksulliseksi, taksiliikenteen sekasortoisessa "uudistamisessa" taikka yrityksessä väkisin runnoa läpi SOTE-uudistus. Ihmisoikeuksia ja kansalaisen ruumiillista ja henkistä vapautta puolustava perustuslakimme näyttää tarjoavan vielä valmisteluprosessiin jonkinlaista tuulensuojaa.
Palatakseni puolueen tällä hetkellä hyviin kannatuslukuihin, on todettava että todellista muutosta tarvitaan, jos ja kun SDP tulee uudestaan mukaan hallitukseen. Ei ole varmuutta siitä, tuleeko median varjossa vaeltava kansa menemään vaaliuurnille ja tarjoamaan käyttöön todellista vaihtoehtoa. Mutta jos niin käy, silloin on paitsi paikattava nykyhallituksen virheitä, myös nostettava taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen uudistustyön tulevaisuuteen tähtäävät vaihtoehdot todella esille.
Aamu siis valkeni myös poliittisesti aurinkoisena - mutta huonompiinkin ilmoihin on juuri nyt varauduttava.
Oppositioasemalla ja aidolla, perustuslaillisella, hallituksen pakollisen vapaan kilpailun ja verovapaan maakuntamallin kritiikillä on varmasti osansa SDP:n kannatuksen gallup-nousulla. Silloin kun mittaustulokset ovat olleet lähes kymmenen prosenttiyksikköä matalammalla, olemme oppineet ehkä ymmärtämään, että mielipidemittausten laskut ja nousut ovat sosialidemokratian kohdalla useimmiten kiinni muusta kuin omasta onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Vallassa olevalla blokilla, joka perustuu lähinnä Kokoomuksen ja Keskustapuolueen perinteisesti vahvaan asemaan, on käytössään siihen lojaalisti suhtautuva media - eikä meillä tällä hetkellä vapaan lehdistön ihannemaassa juuri muuta julkista tiedotusvälineistöä olekaan.
Sanotaan että sosiaalisella medialla olisi tässä suhteessa merkitystä. Muodostaa se toki jonkinlaisen väylän vakavien kysymysten tekemiseen, mutta valtavirtaisen pohtimisen pohjan perustuu edelleen puolueettomiin porvarillisia lehtiin ja pääkaupunkiseudulla niiden ilmoitustuloja kerääviin ilmaisjakelulehtiin.
Siitäkin huolimatta kansan mieleen on alkanut hiipiä epäily, että kaikki ei ole maassa sittenkään niin hyvin kuin talouspolitiikkaansa kehuva hallitus antaa ymmärtää. Epäilys johtuu Englannin Labour-puolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbyniä lainatakseni siitä, että "ihmiset eivät näytä saavan sellaista maata jossa he haluaisivat elää, vaan sellaisen jossa he joutuvat elämään."
Tämä epäily jäytää loppujen lopuksi koko Eurooppaa eikä aivan syyttä. Euroopan Unionin ja sitä johtavien ministerineuvostojen, komission ja parlamentinkin politiikka perustuu peruskirjoihin sementoituun uusliberalistiseen doktriiniin. Se itse asiassa kieltää demokraattisen valtion johtavan roolin yhteiskunnallisessa kehityksessä ja edellyttää markkinaehtoista, "vapaan kilpailun" nimissä toteutettua markkina-alisteista politiikkaa.
Vaatisi tietenkin enemmän aikaa ja tilaa pohtia tämän lähestymistavan kurjia puolia, mutta riittäköön tällä kertaa vain yksi "fundamentaali" toteamus: vaikka markkinoiden ja yritysten käytössä olisi resursseja eli rahaa ja luottoa vaikka kuinka paljon, ne eivät siitä huolimatta uskalla lähteä investoimaan uusiin palveluihin, rakenteisiin ja tuotteisiin. Yrityksen tuotteelle täytyy olla kysynnän lisäksi kansalaisten ostovoimaa, jotta investointi voisi osoittautua kannattavaksi. Oloissa jossa palkkoja ei nosteta eikä niistä keskeisellä tasolla edes neuvotella, olennainen yritystoiminnan menestymisen kulmakivi on vaakalaudalla.
Vielä vähemmän yritysvastuulla toimivat markkinat voivat investoida sellaisiin yhteisiin tarpeisiin kuin infrastruktuuri, kaikille tarkoitetut palvelut tai puhumattakaan uusista tarpeista, jotka elävät hiljaiseloa kolmannen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja vaihtoehtoliikkeiden mielikuvissa.
Todettakoon vielä, että keinoja liikkeellelähtöön olisi toki olemassa, mutta valtavirtainen talousajattelu yrittää vaieta ne kuoliaaksi. Samalla se yrittää vaieta kuoliaaksi demokraattiseen valtioon perustuvan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehittämistyön - siis sosialidemokratian. Tästä saamme esimerkkejä päivittäin, milloin koulunkäynnin muuttuessa maksulliseksi, taksiliikenteen sekasortoisessa "uudistamisessa" taikka yrityksessä väkisin runnoa läpi SOTE-uudistus. Ihmisoikeuksia ja kansalaisen ruumiillista ja henkistä vapautta puolustava perustuslakimme näyttää tarjoavan vielä valmisteluprosessiin jonkinlaista tuulensuojaa.
Palatakseni puolueen tällä hetkellä hyviin kannatuslukuihin, on todettava että todellista muutosta tarvitaan, jos ja kun SDP tulee uudestaan mukaan hallitukseen. Ei ole varmuutta siitä, tuleeko median varjossa vaeltava kansa menemään vaaliuurnille ja tarjoamaan käyttöön todellista vaihtoehtoa. Mutta jos niin käy, silloin on paitsi paikattava nykyhallituksen virheitä, myös nostettava taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen uudistustyön tulevaisuuteen tähtäävät vaihtoehdot todella esille.
Aamu siis valkeni myös poliittisesti aurinkoisena - mutta huonompiinkin ilmoihin on juuri nyt varauduttava.
1 kommentti:
Ilpo,
Hyvin olet ajan hengen ja tilanteen vakavuuden pelkistänyt. Kirjoituksesi soisi leviävän moniin jakeluverkostoihin, missä on edes hiukan tilaa yhteiskunnalliselle ajankohtaiskysymysten pohdinnoille.
Lähetä kommentti