Ranskan presidentin Emmanuel Macronin visioista Euroopan suhteen ei ole ollut kovin tarkkaa kuvaa, mutta parin suuren puheen (Pariisi, Ateena) jälkeen kuva alkaa hahmottua. Macron pyrkii itävaltalaisen der Standard -lehden mukaan "Euroopan uudelleenperustamiseen".
Euroopan Unionia hallitsee kaksi suurta ryhmää, konservatiivit ja sosialidemokraatit, kolmantena on arvopohjaltaan liberaali ja samalla sekavampi Alde-ryhmä. Kun kritiikki Euroopan Unionin rakenteita ja toimintatapaa kohtaan on kasvanut, herättää se kysymyksen: aikooko Macron saada myös Euroopan Unionin parlamentissa aikaan samanlaisen uudelleenmuovautumisen kuin mitä tapahtui Ranskan keväisissä vaaleissa?
Euroopan uudelleen perustamisen sisällöstä Macron on alkanut antaa yhä konkreettisempia vihjeitä. Hän haluaa Euroopan Unionille oman budjetin ja oman valtionvarainministerin. Uusi budjetti pitäisi sisällään "eurooppalaisen velkasolidaarisuuden" ja miljardi-investointiohjelman - tavoitteita jotka ovat tähän saakka törmänneet EKP:n peruskirjoihin ja niistä saksalaisella logiikalla ja autoriteetilla johdettuun kansalliseen velkavastuuseen ja pelkästään markkinoiden kautta toteutettuun "määrällisen elvyttämiseen"(QE).
Säästöohjelmien sijasta Macron haluaa eurooppalaisen veroharmonisoinnin ja ja tähän liittyvän pääomiensiirron - Saksassa tätä on ehdottomasti vastustettu mm. nyt tehtävänsä lopettavan valtionvarainmionisteri Wolfgang Schäublen toimesta. Samoin Macron haluaa toteuttaa yhteistä ympäristöpolitiikkaa, eurooppalaisen puolustusjärjestelmän toteuttamisen ja yhteistä, vahvaa pakolaispolitiikkaa. Presidentti Macron ei halua puhua myöskään kehitykseltään "eri nopeuksien Euroopasta".
Selvää on että Macronin ajatukset, joita hän on tuonut esille samalla kertaa sekä varovasti että intohimoisesti mm. puheissaan Pariisissa ja Ateenassa, saavat suuret poliittiset ryhmät EU:ssa nitisemään liitoksissaan. Selvästi on nähtävissä, että presidentti haluaa vahvistaa Euroopan Unionia vahvan valtion suuntaan, ulottuvuuteen joka tähän saakka on suljettu lähes totaalisesti pois mahdollisuuksien joukosta Unionin peruskirjoihin sementoidun valtavirtaisen talous- ja finanssipolitiikan toimesta.
Käännekohdaksi der Standard -lehti ennakoi vuoden 2018 toukokuuta, jolloin presidenti Macronille ojennetaan Kaarle-palkinto osoituksena hänen ansioistaan. Kaarle Suuri (747–814) oli ensimmäinen suuri oman aikansa eurooppalainen hallitsija.
Der Standardin mukaan Macron seuraa politiikassaan ranskalaista perusajattelua, jonka mukaan tarvitaan vahvaa ja voimakasta Eurooppaa, sellaista johon yksikään valtio ei yksin kykene. Yhtenäisvaluutta markkinoiden hegemonian sijasta tarvitaan kollektiivista velkavastuuta sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Näillä visioillaan Macron erottuu selvästi edeltäjistään ja pyrkii osoittautumaan tavoitteineen paitsi ranskalaiseksi, myös suureksi eurooppalaiseksi johtajaksi.
Kysymys herää: löytääkö "Ruususen unta" EU:ssa nukkunut sosialidemokraattien pohjoismainen, kansanvaltainen hyvinvointivaltio uuden kumppanin Ranskan presidentistä Macronista hänen uusien eurooppavisioidensa soveltamisessa?
(Tämä referaatti perustuu Stefan Brändlen der Standardille tekemään 18.12. 2017 raporttiin. IR)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti