Rahantekoa rahalla

Pankkikonserni Nordea muuttaa siis osoitteensa ja joitakin toimintoja Tukholmasta Suomeen. Muuttokustannukset eivät todennäköisesti ole suuret, lisääntyvät voitontekomahdollisuuset pankille sen sijaan todennäköisesti huomattavan melkoiset. Mistähän tässä mahtaa oikein olla kysymys? Julkisuuteen kerrottu on varmastikin sekoitus faktaa ja todellisen yritysstrategian peittelyä. Sen verran voi kuitenkin melkoisella varmuudella sanoa, että kysymys on rahasta ja sen tekemisen mahdollisuuksien parantamisesta.

Pankkijätin muuttopuuhat käynnistyivät talvella, kun Ruotsin hallitus kertoi suunnittelevansa pankeilta perittävän vakausmaksun korottamista huomattavasti. Ruotsissa vakausmaksut on tarkoitus kerätä suoraan valtion budjettiin verojen tapaan, kun esimerkiksi EU:n pankkiunionissa ne laitetaan erilliseen pankkien vakausrahastoon. Nordean vakausmaksu olisi sen omien laskelmien mukaan kymmenkertaistunut nykyisestä 50 miljoonasta eurosta. Nordea näyttää tekevän n. 6 mrd:n tulosta vuositasolla.

Pääkonttorin sijainnissa Suomi siis kilpaili Ruotsin ja Tanskan kanssa. Tanska on porvarillisesti hallittu maa kuten Suomikin, mutta se ei kuulu itsenäisen rahapolitiikkansa ja kruununsa vuoksi Valuuttaunioniin, vaikka joutuukin monessa suhteessa sen toiminnallisia ehtoja seuraamaan. Kilpailu EU:n jäsenvaltioiden välillä on yksi niitä raadollisia seurauksia markkinaehtoisesta eurooppapolitiikasta. Ruotsin toimintatapaa voi katsella myös sosialidemokraattisenemmistöisen hallituksen näkökulmasta. Vakausmaksu on perusteltavissa yritysten yhteiskuntavastuulla. Nordealle ei käynyt se, että pankin vakausmaksulla vahvistetaan Ruotsin valtiota ja voimavarojen kokoamista yhteisten, poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Suomessa politiikan sisältö on toinen, valtiota ei systemaattisin toimenpitein vahvisteta eikä pankille koidu samantapaista yhteiskuntavastuuta. Yritysvastuun näkökulmasta tämä on tietenkin huomattava etu. Mukana tässä liikehdinnässä on muitakin "liikkuvia osia", jotka saattavat nostaa Nordean tulosta ja voitontekomahdollisuuksia huomattavasti.

Tässä on kysymys Euroopan Valuuttaunionin ja Euroopan Keskuspankin politiikasta mitä suurimmassa määrin. "Pääkonttorin siirtyessä Tukholmasta Helsinkiin siirtyy Nordea samalla EU:n pankkiunionin valvontajärjestelmän alle."  Nordean pääjohtajan von Koskullin mukaan pääkonttorin siirtäminen Suomeen on tärkeää, jotta Nordea on saman sääntelyn alla muiden eurooppalaisten pankkien kanssa. Nordea arvioi säästävänsä noin miljardi euroa, kun se välttää Ruotsin vakaus- ja talletussuojamaksut ja alkaa maksaa vastaavia maksuja EU:n kriisinratkaisurahastoon sekä Suomen talletussuojarahastoon.

Kukaan ei ole nostanut tässä vaiheessa keskusteluun sitä seikkaa, että Euroopan Keskuspankin toimesta on menossa jo kolmatta vuotta jatkuva ns. "Määrällinen elvytys" (QE), jossa EKP ostaa pankkien kautta valtioiden joukkovelkakirjalainoja. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö tämä osto-ohjelma hyödytä varsin suuressa määrin myös pankkien tuloksentekoa. Kysymys ei ole suuria kuluja aiheutavasta toimesta, pikemminkin päätöksin ja kirjanpidollisin toimin tehtävistä siirroista ja niistä maksettavista korvauksista.

Kun Euroopan Keskuspankki ostaa Suomenkin valtion velkakirjoja pankkien kautta 600:lla miljoonalla eurolla kuukausittain, on jo pelkkä välityspalkkio ostossa ja edelleenmyyynnissä hyvää bisnestä. EKP on vakaa ostaja.  Suomessa välittäjäksi sopivien, täällä sijaitsevien pankkien määrä on pieni, joten Nordealle tässä on selvä ja helppohoitoinen tuloksentekopaikka. Kun pääjohtaja von Koskull puhuu 1-1,2 mrd:sta säästöistä euroissa, määrää voi pitää realistisena ja todennäköisesti todellista oletusta pienempänä. Jo pelkästään määrällisen elvytyksen markkinat Euroopan Unionin alueella ovat 3,2 - 4,7 biljoonan, siis tuhannen miljardin luokkaa. Määrällinen elvytys ei suuntaudu pelkästään valtion velkakirjojen ostoon vaan suurelta osin myös toimiin yritysmaailman kanssa. Pankkien välitystoiminta tässä on yksi, ilmeisesti melko suuri   toiminta-alue.

Pääkonttorin osoitteen muuttaminen Suomeen on ensimmäinen vaihe. Jo määrällisen elvytyksen rahavirrat ovat koko Euroopan tasolla suuria ja hakeutuminen yhteistyöhön tai fuusioituminen jonkin eurooppalaisen pankin kanssa vahvistaisi edelleen jalansijaa euroalueella. Samalla se  todennäköisesti lisäisi mahdollisuuksia joukkovelkakirjojen välittämiseen myös muissa euromaissa. Ja kaikenkaikkiaan - tämä on vain yksi aspekti markkinaehtoisen Euroopan rahapolitiikassa.

Epävarmuuksiakin tähän muuttoon kuuluu. EKP:n Keskuspankin johto vaihtuu tämän syksyn aikana ja tehtävään on tunkemassa Saksan ja sen Bundesbankin edustaja. Saksan suhde määrälliseen elvytykseen on ollut koko ajan kriittinen. Kuvaavaa on, että esimerkiksi Kreikka on vasta pääsemässä jonkinlaisella osuudella oman EKP-filiaalinsa kautta määrällisen elvytyksen ohjelmaan.

Kun siis Suomenkin taloudessa sanotaan menevän hyvin, on tarkennettava että elinkeinoelämän rahoitus on määrällisen elvytyksen myötä viimeistä piirtoa myöten kunnossa. Määrällisen elvytyksen ohjelma ja sen muodostama ohjattu pääomavirta, "flow" pitää huolta siitä, että pääomaa on yritystukiin, verohelpotuksiin, osinkoihin, optioihin ja rahan tekemiseen rahalla. Samalla se vapauttaa tukipolitiikan osalta valtion muihin tehtäviin suuntautuvaa rahoitusta - tai mahdollistaa velkojen vähentämisen.  Reaalitalouteen - tai sanoisinko kansantalouteen - sen siirtämien on toinen juttu. Tarvittaisiin kysyntää ja ostovoimaa. Polarisoituva ostovoima ei kuitenkaan kovin helposti siirry kulutukseen, koska kansakunnan ostovoima on rajallinen ja lisääntyy kulutustarpeensa jo pääosin tyydyttäneessä päässä.

Päivän Helsingin Sanomissa on aiheesta mielenkiintoinen analyysi lähinnä valtion verotuottojen näkökulmasta.


Lisäys 11.11. 2017
Tällainen 2,5 miljardin euron rahoituspulssi Finveralta - kuinka se on mahdollista? Minun veikkaukseni on, että tässä näkyy Euroopan Unionin "määrällisen elvytyksen" (Quantitative Easing) vaikutus. Kysymys on valtion velkakirjojen ostosta Euroopan Keskuspankin taseeseen; Suomen osuus tämän vuoden osalta taitaa olla lähempänä 7 miljardia kuin viittä. Kohteita on vaikea löytää siksi, koska määrällisen elvytyksen tarjoama pulssi tulee suunnata yritystoiminnan tukemiseen niin ettei EU:n kilpailulainsäädäntöä loukata. Telakkateollisuus on tässä suhteessa nerokas kohde, koska monissa Euroopan maissa tämä tärkeä ala on ilmeisesti hiipunut varsin alavireiseksi, kun taas Suomesssa on kasvettu huippuluokan suorituksiin. Määrällinen elvytys ei jakaudu tasaisesti koko maahan, vaan tämäntapainen "suunnattu anti" on löytänyt nousukiitoon lähteneen telakkateollisuuden kohteekseen. Toistaiseksi tämä käy, mutta kun kuuluisat suuret vapaakauppasopimukset astuvat voimaan, silloin tilanne todennäköisesti muuttuu. Valtio voi kaiken lisäksi laskea liikkeelle uusia joukkovelkakirjoja ja siitä huolimatta valtion kokonaisvelkaantumisen aste laskee, niin että päästään taas alle Maastrichtin sopimuksen 60%:n rajan.
Suomen omalla talouskasvulla ilman määrällistä elvytystä ja sen sallimaa läpivirtausta velkakirjojen myynnin ja oston muodossa ei ymmärtääkseni voi olla näin suurta vaikutusta. Ei ole valittamista - muuten kuin siltä osin että kuuluisaan SOTEen määrällistä elvytystä ei voi käyttää - se on Euroopan Unionin konsolisoidussa peruskirjassa nimenomaan kielletty.
Nyt varmasti kysytään, voiko tämä olla mahdollista? Kysyttäneen myös miksi määrällisen elvytyksen Suomen osuudesta ja sen käytöstä ei puhuta tai informoida mitään? Sitä minä en tiedä.

Lisäys 2.12. 2017
Onko määrällinen elvytys Suomelle vaarallista?
Missä tämä määrällinen elvytys näkyy? Se näkyy valtionkonttorin velkakirjojen myyntinä ja uusien liikkeellelaskemisena, ilmeisesti myös Suomen Pankin tuloksessa ja ennenkaikkea Euroopan Keskuspankin taseessa, myönnettyinä velkoina vastaavaa puolella ja velkakirjojen ostosta maksettuna pääomana vastattavaa puolella.

EKP voi periaatteessa vaatia Suomea lunastamaan nämä velkakirjat reaalisella pääomalla esimerkiksi tapauksessa, jossa Suomi haluaisi erota Euroopan Unionista. Tässä suhteessa määrällinen elvytys - niin merkityksellistä ja hyväätekevää kuin se onkin - muodostaa myös poliittisen painostusvälineen, jonka käyttäjänä Euroopan Komission ohella on tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki.

Alunperin on kuitenkin ollut tarkoitus, että EKP ei sekaannu politiikkaan ja pysyttelee sen ulkopuolella. Käytännössä - esimerkiksi Kreikan tapauksessa - EKP on yhtenä "troikan" jäsenenä ollut painostamassa Kreikkaa maksamaan reaalirahalla ne lainat, joita eurooppalaiset pankit ovat korko-odotuksin rehellisille ja epärehellisille yrittäjille Kreikan talouden kehittämisen nimissä antaneet.


Lähdetietoa:
Suomen Pankin artikkeli määrällisen elvytyksen vaikutuksista 10.6.2015:

Setelirahoitus Wikipedian mukaan