Työn tekijä on palkkansa ansainnut...

Linkin takana olevalla sivulla bloggari kirjoittaa: "Tiesitkö että Kela maksaa hallintonsa jäsenille kuukausittaista palkkiota?"  Kosmiseen maailmanjärjestykseen nimellään viittaavan bloggarin kirjoitus perustuu alunperin Iltasanomien juttuun, jossa kansanedustajien mukanaoloa erilaisten yhteisöjen hallituksissa ja niistä maksettuja palkkioita pidettiin yhtenä korruption muotona. Ottaisin tähän asiaan vähän toisenlaisen lähtökohdan.

Se että kansanedustajat hyväksyvät palkan ja palkkion maksamista yhteisöjen hallinnossa  toimimisesta ja ilmeisesti pitävät sitä oikeutettuna ja luonnollisena, on seikka johon on kiinnitettävä periaatteellista huomiota. Kansanedustajathan ovat tässä samalla hyväksyneet periaatteen, jonka mukaan luottamustoimisen tehtävän aiheuttamat rasitukset, niissä jaettu osaaminen ja tietotaito ovat rahanarvoista henkistä pääomaa, josta on maksettava korvaus. Tietääkseni kansanedustajat eivät ole missään vaiheessa ilmaisseet vastustavansa tätä periaatetta. He eivät vain ole tulleet ajatelleeksi, että samalla palkkioita ja korvauksia vastaanottaessaan he luovat uutta lähestymistapaa ja uutta käytäntöä oman henkisen pääomansa, osaamisensa luovuttamiseen. Minä mielelläni hyväksyn tämän periaatteen.

Ensimmäisenä tulee mieleen lähes viidenkymmenen vuoden takainen presidentinvaalitaistelu. Siitä on historiaan on jäänyt Kokoomuksen presidenttiehdokkaan, pääjohtaja Matti Virkkusen tokaisu tammikuussa 1968 :"Työmies on palkkansa ansainnut". Alunperin tämä on lainaus apostoli Paavalin kirjeestä Timoteukselle, jakeesta 18. Virkkusen  pääteemana oli  "Suomalaisen elämänmuodon ylläpitäminen". Pääjohtaja Virkkunen puolusti haastatteluissa toki myös yritysten suurta merkitystä osana suomalaista elämänmuotoa. Apostoli Paavalin lanseeraaman tärkeän periaatteen sisältö on se, että tehdystä työstä, niin henkisestä kuin ruumiillisestakin, työn tekijä on oikeutettu saamaan palkkaa.

Olen läpi vuosien puolustanut periaatetta, jonka mukaan työn käsitettä on laajennettava koskemaan ihmisen kaikkea aktiviteettia ja irroitettava se pelkästä toimeentulon hankkimiseen välttämättömästä työsuhteesta. Mutta samalla on herättävä huomaamaan, että teollisen ja digitaalisen vallankumouksen myötä koko työn luonne on muuttumassa. Työtä on myös se, mitä korvien välissä kehitetään. Myös tähän työhön pätee Paavalin tärkeä teesi:"työmies on palkkansa ansainnut." Myös vapaaehtoistyö on tässä mielessä myös korvaukseen, palkkaan ja palkkioon oikeutettua työtä.

Miksi kukaan hallintoelimissä toimiva ja sieltä palkkioita ja muita korvauksia nostava kansanedustaja ei ole huomannut, että hänen maksullisessa osallistumisessaan on syntymässä uusi ja tärkeä palkallisen työn ulottuvuus? Miksi yhteiskunta ei ole havahtunut huomaamaan, että kansalaisjärjestöissä, yritysten johdossa ja julkisissa tehtävissä tapahtuva vastuunotto on samanarvoista? Eikö ole niin, että luovassa yhteiskunnassa uusien innovaatioiden ja ideoiden kehittymistä tuetaan kaikilla tasoilla, ei ainoastaan ylimmällä portaalla tai keskeisimmissä tehtävissä?

Laajennetaan siis palkallisen työn käsite kaikkeen, myös nykyään vapaaehtoisena tehtävään työhön ja otetaan - vaaditaan otettavaksi - myös tämä tärkeä alue korvattavan työn piiriin Paavalin Timoteukselle ensimmäisessä kirjeessään painottaman periaatteen mukaisesti. Tämä merkitsisi valtavan dynamiikan avaamista luovuuden, osaamisen, vapaan työn ehtymättömille markkinoille.

Paavali antoi samassa jakeessa myös tärkeän ohjeen paikalliseen sopimiseen: "Älä tuki auraa vetävän härän suuta". Ruotsissa tämä periaate jo toimii, työntekijäpuolella on tulkintaetuoikeus paikallisen sopimuksen soveltamisessa. Mutta meillä EK, Elinkeinoelämän valtuuskunta kieltäytyy kantaansa perustelematta toteuttamasta tätä tärkeää kristillistä periaatetta.

Kun siis nostat palkkiota luottamustehtävästä siinä yhteisössä jossa toimit, vaikenemisen ja piilottelun sijasta Sinun pitäisi sanoa: "Kaikki työ ja osallistuminen on palkan arvoista työtä. Olen ansainnut tämän palkkion. Ja niin ovat ansainneet kaikki ne, jotka toimivat kansalaisjärjestöissä, hallituksissa, valtuustoissa tai erilaisissa toimikunnissa tärkeiksi katsottujen asioiden eteenpäinviemiseksi. Minun tehtäväni on mahdollistaa tämän periaatteen toteutuminen kansalaisoikeutena ja jokaista koskevana, yhdenvertaisena ulottuvuutena.

Käy katsomassa, mitä olen kirjoittanut osallistamisesta ja yhteiskunnan tehtävästä suhteessa työhön mm. blogeissani "Takaisin autonomiaan", "Kolme kirveeniskua", "Myrkyllisiä ehdotuksia" tai "Säästämisen kahdet kasvot".

Työ kättemme ja hengenkin, on ylevätä työtä!