Eurooppa mätäkuussa 2015

Euroopan talouskriisi ei näytä lannistumisen merkkejä. Suomikin on Unionin mallioppilaana joutunut suorittamaan tänä kesänä ehtoja - talouspolitiikassa ei ole löydetty sellaisia keinoja joilla rapautuva hyvinvointivaltio saataisiin jaloilleen.

Euroopan kokonaistilanne ei ole sen parempi. Kreikan poliittinen lannistaminen on  tuonut hetken suvannon talouspoliittiseen keskusteluun, mutta merkkejä on jo siitä että Kreikka ajautuu ennenpitkää uusiin vaaleihin. Kreikalle myönnetyt rahoituspaketit palautuvat suurelta osin takaisin Euroopan Keskuspankkiin, joka puolestaan on syytänyt viimeisen vuoden aikana lisää rahaa pankeille ja investointilaitoksille. Nämä puolestaan eivät saa rahaa kaupaksi yrityksille -  ne eivät nimittäin voi liuoda kysyntää, joka on investointien välttämätön ehto.

Kysyntää voi luoda sen sijaan valtio, jolta odotetaan edelleenkin palvelutarjontaa ja yleishyödyllisiä investointeja. Projekteja ja työpaikkoja olisi tiedossa pilvin pimein, ainoa mikä puuttuu ovat taloudelliset resurssit, siis raha. Euroopan Unioni ja  Euroopan keskuspankki eivät voi euromaita tässä suhteessa auttaa. Valtioiden suora tukeminen on sekä Unionin että keskuspankin perussäännöissä yksiseliotteisesti kielletty.

Eurooppalainen vasemmisto on perinteisesti rakentanut hyvinvointivaltiota juuri yhteisen sektorin varaan. Se on edelleenkin keskeinen vaihtoehto - tai oikeastaan olisi jos se Unionin puitteissa olisi mahdollista. Näin ei ole, mikä aiheuttaa mm. Iso-Britanniassa tilanteen, jossa myös työväenpuolueen, Labourin radikaalisiipi on kääntymässä nykymuotoista Euroopan Unionia vastaan. Yhdessä Cameronin ja brittikonservatiivien "rusinat pullasta" strategian kanssa tämä voi hyvinkin johtaa siihen, että britit poistuvat Euroopan Unionista ilmeisesti vuoden 2017 aikana tuoteutettavan kansanäänestyksen jälkeen.

Eurooppalainen sosialidemokratia on alamaissa, näköalaton ja vailla vaihtoehtoja. Se ei varmastikaan johdu siitä, etteikö tarvetta suurille, koko kansaa koskeville reformeille olisi edelleenkin  olemassa. Osallistavan ja osallistumista vahvasti tukevan demokratian rakentaminen on edelleenkin kesken, työelämä ja sen mukana kansalaisten toimeentulo on yhä epävarmemmissa kantimissa. Nuorelle sukupolvelle ei uudessa ihanassa Euroopan Unionissa ole tarjolla muuta kuin työttömyyttä ja parhaimmassakin tapauksessa pätkätyösuhteiden katkeileva putki.

Kaiken lisäksi Euroopan Unionin rajoilla kuohuu. Ukrainan kriisi, suhteet Venäjään, Turkkiin, Lähi-Itään - Afrikasta puhumattakaan - eivät ole sellaisessa kunnossa, jota neljäkymmentä vuotta sitten hyväksytty ETYKin päätösasiakirja antoi aavistella. Eurooppaa ravistelee turvallisuuskriisi pahoja kolhuja saaneen talouspolitiikan lisäksi.

Kreikan kriisin yhteydessä myös poliittinen demokratia on saanut vakavia kolhuja Euroopassa. Konsensus on muuttumassa autoritaarisen vallankäytön välikappaleeksi. Kreikan kohtalo on ilmeisesti tarkoitettu pelotteeksi niille maille ja liikkeille, jotka epävarmojen tulevaisuudennäkymien keskellä haikailevat kansallisen suvereniteetin auvoisiksi koettuja aikoja. Talous- ja rahapoliittinen välineistö oli ennen valuuttaunioniin liittymistä käytössä ja kyllähän sitä devalvaatioiden ja rahapolitiikan tasapainottamisen  muodossa käytettiinkin.

Euro on pysynyt kuitenkin vakaana ja monet - kuten me eläkkeensaajat - ovat voineet nauttia muutaman vuoden turvallisuuden tunteesta jotenkuten arvonsa säilytäneiden eläkkeiden muodossa. Uuden yhteiskuntasopimuksen muodossa tämäkin turvallisuus taitaa olla katoamassa - ennakkotiedot kantavat ymmärtää että sopeutustoimet koskevat ennenkaikkea kaikkein puolustuskyvyttömimpiä ryhmiä.

Eiköhän tämä tulehtuneen tuntuinen voivottelu saa tällä erää riittää vaikka se sattuukin sille sopivaan perinteiseen aikaan. Onhan tässä käsillä mätäkuu!