Kun aikanaan kirjoitetaan Eurokriisin historiaa, saattaa olla hyvä että Pedro Cruz Villalónin nimi tulee edustavalla paikalla näkyviin. Cruz Villalón on Euroopan tuomioistuinen pääedustaja Luxemburgissa. Kun juristit valmistelevat päätöstä, on käytössä olevilla asiakirjoilla ratkaiseva asema. Keskiviikkona 14.1. 2015 on Villalón antanut suosituksensa oikeuskiistassa eurooppalaisesta antikriisipolitiikasta. Haluamatta puuttua asian juristiseen puoleen, voidaan jo sanoa että Villalón on tehnyt hyvän palveluksen demokratialle. Hän on elvyttänyt uudelleen tärkeän keskustelun Euroopan Keskuspankin roolista kriisitilanteessa.
EKP:stä on menneinä vuosina tullut yksi tärkeimmistä organisaatioista taistelussa eurokriisiä vastaan. Siinä tehtävässä on keskuspankki suhteellisen läpinäkymätön instituutio. Keskuspankin neuvottelut ovat suljettuja vastakohtana parlamentaariselle keskustelulle. Keskuspankkiirit eivät osallistu koskaan yleiseen keskusteluun siinä määrin kuin poliitikot tekevät. Mandaatti kieltää nimenomaisesti - toisin kuin useimpien viranomaisten kohdalla on - kaiken poliittisen puuttumisen ulkopuolelta. Keskuspankit toimivat siis demokraattisesti vahvistettuna salaseurana. Tämä kaikki on järkevää itsenäisenä keskuspankkina toimittaessa - ajatellen esimerkiksi korkotason ja inflaatiokehityksen valvontaa. Kuitenkin, jos keskuspankki yrittää tehdä talouspolitiikkaa, muuttuu puuttuva avoimuus ongelmaksi. Ja juuri tätä, nimittäin politiikan tekemistä, on Euroopan Keskuspankki alkanut viime vuosina toteuttaa.
Niinpä keskuspankki oli EU-komission ja valuuttarahaston rinnalla osa troikkaa. Nämä ovat neuvotelleet avustusohjelmat Kreikalle, Portugalille ja Irlannille ja myös valvoneet niiden toteutumista. Keskuspankki vaati siis Ateenalta, Lissabonilta ja Dublinilta uudistuksia finanssijärjestelmään, työmarkkinoihin, eläkkeisiin. Jos joku asettui neuvotteluissa vastarintaan, uhkasi troikka hätälainojen poisvetämisellä.
Tämän näkee Villazón asiakirjojen perusteella Euroopan Keskuspankin puolelta mandaattinsa rajojen ylittämisenä. Keskuspankki ei saa olla osana troikkaa tällaisessa olennaisessa tapauksessa. Tämä olisi ensimmäinen tärkeä askel huolehdittaessa politiikan tehtävien ja toisaalta keskuspankin tehtävien etäännyttämisestä. Mutta edes sillä että Euroopan tuomioistuin edellyttää lainoppineiden kannanottojen seuraamista ei ole läpinäkyvyysongelmaa vielä ratkaistu.
Jopa ne maat jotka eivät itse olleet avun tarpeessa saivat Euroopan keskuspankin kirjeen. Niinpä keskuspankki kirjoitti 2011 kirjeen Espanjan hallitukselle sisältäen uudistusehdotuksia. Yksi vaatimuksista kuului, että Espanjan on luovuttava kalleista erorahoista irtisanomistapauksissa. Näin tulisivat työmarkkinat liberaaleimmaksi. Rivien väliliin sisältyi uhkaus, jonka mukaan keskuspankki vetäytyy tukemasta Madridia rahamarkkinoilla jos ehdotuksen mukaan ei toimita. Myös Rooma sai samanlaisen kirjeen. Useimmissa tapauksissa hallitukset noudattivat keskuspankkiirien toivomusta.
Se että EKP lähettää kirjeitä ja esittää toivomuksia on laillista. Sillä on oikeus vastatoimena kieltäytyä rahoittamasta. Mutta kansalaiset ja parlamentaarikot kyseisissä maissa eivät ole tienneet, että tällaisia kirjeitä on olemassa. Kirjeet olivat salaisia. Tällaisella pohjalla ei ole mahdollista tehdä mitään perusteellisesti pohdittuja ratkaisuja. Sellainen tärkeä toimija kuin EKP ei saa toimia taustalla. Sen on pelattava avoimilla korteilla. (András Szigetvari, DER STANDARD, 15.1. 2015)
http://goo.gl/wUd6pH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti