Se mikä on juuri näinä aikoina muuttumassa, on yhä kiihtyvä markkinoiden rakenteellinen painostus kansanvaltaisille periaatteille rakentuvaa hyvinvointivaltiota kohtaan.
Vielä 1960-luvulla ja jopa 1970-luvun alussa oli mahdollista ottaa vaaleissa "valta käsiin" ja luoda uusia, yhteistä hyvinvointia tukevia rakenteita. Näinhän meillä tehtiinkin ja varsin lyhyessä ajassa, kun historiallinen mahdollisuus avautui, syntyivät rakenteelliset eläkeratkaisut, vuosilomat, peruskoulu, toimivat työmarkkinajärjestelmän tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Mutta jo 1970-luvun alkupuolelta alkoi maailmalla vaikuttaa Milton Friedmannin ja Chigagon koulukunnan monetaristinen oppi, joka on muutamassa vuosikymmenessä ehdollistanut valtioita, yhteiskuntia ja kokonaisia maanosia markkinoille. Globaalinen tiedonkulku sen eri muodoissa on tehnyt mahdolliseksi sen että koemme tänään globalisaation vaikutuksia aivan yksilötasoa myöten.
Se suuri seuraava askel näyttää tapahtuvan solmittavana olevien vapaakauppasopimusten muodossa. Jos ne toteutuvat suunnitellussa muodossa, ottavat markkinat niskalenkin sekä pohjoismaisista hyvinvointivaltioista että demokratiasta ylipäätään. Noissa uusissa oloissa - jos paljon puhutut vapaakauppasopimuksen sisältämät välimiesoikeudet hyväksytään - yhteisten voimavarojen kartuttaminen muuttaa luonnettaan. Siitä tulee kanava jota kautta voimavaroja siirtyy yksityisille, hallinnoltaan suljetuille, voitontavoitteluperiaatteella palveluja järjestäville kansainvälisille konserneille. En usko edes pk-yritysten pärjäävän tuossa rakenteellisen riistämisen kilpajuoksussa. Samalla myös sosialidemokraattinen projekti demokraattisen sosialismin rakentamiseksi hyvinvointiyhteiskunnan kautta ja sen varaan tulee päätökseen. Markkinat ovat Euroopan Unionin konservatiivisen hegemonian avulla lopettaneet sosialidemokratian yhteiskunnallisena liikkeenä, jäljelle jää vain taistelu yksittäistilanteissa ihmisoikeuksien ja edes jonkintasoisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Tasa-arvo on lopullisesti heitetty romukoppaan.
Jarmo Rantanen, Tampereen emeritus-kaupunginjohtaja muotoili sanomisensa Facebookissa tähän näkymään seuraavasti:"Samalla kun globaalit yritykset ja niihin liittyvät järjestelmät ovat ottamassa itsenäisille valtioille kuuluvaa valtaa yhä enemmän itselleen ovat äänestämiseen ja henkilö per ääni periaatteeseen perustuvat demokratiat edes auttamassa häviämisprosessiaan sisäisestikin antamalla populismin näivertää ytimensä.Annetaanko mennä vai tehdäänkö jotakin?"
Kysymys on edelleen sosialidemokratian keskeisistä arvoista, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, yhteisestä hyvinvoinnista ja tälle pojalle rakentuvasta vapaudesta. Tämä suuri visio on nyt selvästi romuttumassa eivätkä Jarmo Rantasenkaan kysymykseen tähän mennessä tulleet vastaukset ole kovin lupaavia olleet vaikka nämä dramaattiset uhkakuvat tunnistettaisiinkin.
Kysymys ei ole vain Suomesta vaan globaalista ilmiöstä; tässä ei ole pelkästään Suomen itsenäisyys vaarassa, vaan demokratia ylipäätään. Vetäytyminen kansakuntana ulos eurosta tai koko Euroopan Unionista on yksi yritys vastata tähän valtavaan ongelmaan. Se ei taida kuitenkaan meitä pelastaa Euroopasta ja vanhasta maailmasta puhumattakaan. Euro on välineenä verrattavissa polkupyörään: turha on polkupyörää syyttää jos löytää itsensä pöheiköstä. Myös Unionin tasolla voidaan tehdä toisenlaista talouspolitiikkaa jos niin halutaan. Mielestäni Suomessa tästä on hyvänä todisteena ns. jälki-keynesiläisyyden vahva nousu julkisuuteen viime kuukausien aikana. Euroopasta näitä ääniä on kuulunut jo 2000-luvun alusta lähtien nuorten taloustieteilijöiden havaintoihin perustuen, yhtenä esimerkkinä Stephan Schulmeister WIFOsta (Österreichische Institut für Wirtschaftsforschung).
Voihan toki olla mahdollista, että yhteisöllisyyden luuranko alkaa herätä ja alkaa uudelleen kiertää haamuna ympäri vanhaa maailmaa. Konkreettisen vaihtoehtoisen ohjelman ja strategian syntyminen edes Euroopan tasolla saattaa viedä vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Esimerkiksi amerikkalaiset ovat talousajattelussaan ja toimiin ryhtymisessään olleet selvästi notkeampia, rivakampia ja aloitekykyisempiä kuin mitä Euroopassa on tapahtunut.
En pitäisi mahdottomana sitäkään, että kansanvaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarina päättyy markkinoiden niskalenkkin ja kuristusotteeseen jo lähivuosina. Ihmisen ikuinen tarve ja pyrkimys vapauteen, henkilökohtaiseen onneen ja sitä vastaaviin rakenteisiin tulee silloi etsimimään uusia muotoja. Sen sijasta että veroja rakastetaan ja maksetaan riistäviin rakentesiin, aloitetaan vanhan työväenliikkeen tapaan, vanhasta viisastuneita, rakentaa uusian autonomisia instituutioita joihin voimavaroja kootaan ja joissa uutta yhteisöllisyyttä rakennetaan. Tuollainen autonomia voi syntyä kuitenkin vain kansanliikkeiden toimesta silloin kun valtion ja muut julkiset rakenteet ovat tietokoneen vanhan kovalevyn tapaan lopullisesti korruptoituneet.
1 kommentti:
Hyvä kirjoitus Ilpo. Kiitokset!
Lähetä kommentti