Ihmisenä olemisesta...

Mitäs sanot tästä?
Jo toisen kerran tämän syksyn aikana olen joutunut yllättävän mutta samalla kertaa hellyttävän huomionosoituksen kohteeksi. Kun Nuoret Kotkat juhlivat Helsingissä 23.11. 2013 70-vuotistaivaltaan, sain vastaanottaa liiton kultaisen ansiomerkin. Ymmärrän että on aika poikkeuksellista julkaista tällainen huomionosoitus itse täällä sosiaalisessa mediassa, mutta teen sen kuitenkin jotta kaikki muutkin jotka tulivat siellä huomionosoituksen kohteeksi jakaisivat tämän iloisen ja pohjimmiltaan lohdullisen kokemuksen kaverien kanssa. Toimia ohjaajana, kouluttajana, kasvattajana, arvojen ja asenteiden välittäjänä on samalla kertaa sekä sinnikkyyttä, sitkeyttä ja osaamista vaativa, että myös innostava, näköaloja avaava ja hyvään toveruuteen perustuvan ystäväjoukon tarjoava tehtävä. Kun on kysymys nuoren ihmisen rohkaisemisesta luovuuteen ja kaikkien voimavarojensa käyttämiseen, luulisi että ympärillä oleva yhteisö palkitsee tästä runsain mitoin. Näin ei juurikaan ole, vaan toiminnassa ollaan mukana vähäisin resurssein eikä ympäristökään ei aina ole ymmärtävä ja hyväksyvä. Mutta siitä huolimatta sitä haluaa jaksaa. Kun sitten - vuosien uurastuksen, miettimisen ja ponnistelun jälkeen joutuukin ystävien ja kavereiden taholta tällaisen soilidaarisuuden, myötätunnon ja kannustuksen kohteeksi, tuntee samalla kertaa sekä suurta iloa että sympatiaa tätä arvokasta muistamistapaa kohtaan.

Kun nyt kiitän kotkatovereita tästä huomaavaisuudesta, rohkaisen kaikkia mukanaolijoita katselemaan ympärilleen ja tukemaan noita aatteen ja hyvän toveruuden välittäjiä, joita juuri kotkaliikkeestä löytyy. Kasvaminen omaehtoisuuteen, hyvään toveruuteen ja uudenlaiseen maailmaan on juuri ymmärtämistä kanssaihmistä kohtaan ja luovuutta suhteessa työhön ja toimintaan.

Sitä jää tietenkin miettimään, miten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käy silloin kun muistetaan ja palkitaan. Tulla kerran elämässään nostetuksi näkyville vuosien työn, harrastamisen ja uurastamisen jälkeen  on myös lääkettä paljon parjattua tasapäistämistä vastaan. Me olemme kuitenkin jokainen ainutkertaisdia ihmisiä ja oman ihmisyytemme täyteen toteutumiseen me kaikki pyrimme. Meillä on oikeus jokaisella laulaa oma soolomme elämämme kuorossa ja tapa jolla rikastamme omaa yhteisöämme, on oikein ja arvokasta nostaa esiin. Luonnossa puhutaan biodiversiteetin säilyttämisestä. Eiköhän tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen myös kuulu ihmistä koskeva omaehtoisuuden ja luonteenpiirteistöjen moninaisuus...