Saksan liittovaltion budjetti vuodelle 2026
Saksan liittovaltion ensi vuoden budjetti vuodelle 2026 on valmis lopulliseen hyväksyntään parlamentissa. Asiasta vastaava budjettivaliokunta hyväksyi ministeriöiden budjettien lopulliset muutokset eilen illalla yli 15 tuntia kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Budjetissa ennakoidaan liittotasavallan historian toiseksi suurinta uutta velkaa – ja se koostuu seuraavasti:
Perusbudjetin menot ovat 524,54 miljardia euroa .
Tästä noin 58,3 miljardia euroa on varattu investointeihin .
Uuden velan arvioidaan olevan 97,965 miljardia euroa - ilman ydinbudjetin ulkopuolella olevia erityismenoja infrastruktuuriin, ilmastoneutraaliuteen sekä asevoimiin.
Tämä tarkoittaa noin kahdeksan miljardin euron lisäystä perusbudjettiin hallituksen luonnokseen verrattuna.
Miljardeja lainoja erityisrahastoista
Tämän lisäksi tulee kuitenkin myös lainanotto infrastruktuuriin ja ilmastoneutraaliuden erityisbudjetteihin sekä Saksan asevoimille. Aiempien lausuntojen mukaan uuden velan kokonaismäärän odotetaan siis olevan reilusti yli 170 miljardia euroa. Se oli korkeampi vain koronaviruspandemian aikana vuonna 2021.
Liittopäivien parlamenttiryhmät selittivät yksityiskohtia useissa lehdistötilaisuuksissa tänä aamuna. Budjetti on määrä hyväksyä virallisesti marraskuun viimeisellä viikolla
Yli 30 prosentin velkasuhte kokonaistaloudesta vuositasolla - eikö se ole mitä jyrkimmässä ristiriidassa Euroopan Komission Kasvu- ja Vakaussopimuksen tiukkojen rajojen kanssa, erityisesti 3%:n alijäämätavoitteen kanssa? Keinoksi on valikoitunut talouden jakaminen ydinbudjettiin ja erityisbudjetteihin, mikä on tietenkin pahassa ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan budjetti on fiskaalinen kertomus koko taloudesta ja jonka sisällä kaikki tapahtumat ja toiminnot kuvataan. Suomalaisen kirjanpitolainsäädännön mukaan tällainen varsinaisen budjetin ulkopuolisten erityiskassojen pito on jyrkästi kiellettyä. Koskahan tähän epäkohtaan puututaan - vai puututaanko ollenkaan? Meillä tietynlaista erityisbudjettia edustavat työeläkerahastot, joita ei lasketa julkiseksi omaisuudeksi mutta joilla kuitenkin on valtion vastuuta kantava lakisääteinen tehtävä - pitää huolta siitä, että kansalaiset sasvat eläkkeensä myös tulevaisuudessa. Työeläkerahastot on tavallaan valtion lakisääteistä tehtäväää hoitava erityisvaluutta, jonka sellaiseksi tekee sen itsenäinen rooli ja pyrkimys sijoittamalla tapahtuvaan kartuttamiseen...
Tänään 15.11. 2025 SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa puheenjohtaja Lindtman nosti puheenvuorossaan keskusteluun SDP:n ja Vasemmistoliittoa lukuunottamatta kaikkien puolueiden hyväksymän sitoutumisen yli vaalikausien ulottuvaan sopeutusohjelmaan tavoitteena velkasuhteen palauttaminen Euroopan Komission asettamiin velkaantumis- ja alijäämärajoihin. Saksan ratkaisu näyttää tässä suhteessa täysin erilaiselta. Yli kolmasosan velkamäärä ydinbudjetin ja erityisbudjettien kokonaisuudessa tarkoittaa tarkoittaa siirtymistä "mustasta nollasta" vahvaan elvytyspolitiikkaan ja samalla Kasvu- ja Vakaussopimuksen rajoitusten täydellistä sivuuttamista.
Jos Saksan liittovaltion budjettia verrattaisiin Suomen vuoden 2026 talousarvioon ja toimittasiin samassa hengessä, se tarkoittaisi nykyisen, n. 9 mrd:n velanoton kasvattamista voin 30:een miljardiin erityisbudjetin muodossa. Sillä voitaisiin rahoittaa ensiksikin koko SOTE-uudistus Marinin hallituksen päätösten tasolla, vahvistaa nopeasti kuntien mahdollisuuksia saada työttömät työsuhteisiin joko julkiselle sektorille tai jopa yleistä hyvää toteuttaviin yrityksiin, rahoittaa ympäristöhankkeita, lupaavia startup-yrityksiä sekä kattaa kansallisen puolustuksen kuluja. Painopisteen tulisi kuitenkin olla kaikkien kynnelle kykenevien saaminen kokopäiväisiin, työehtosopimusten mukaisiin työsuhteisiin. Tämä käynnistäisi sellaisia moninkertaistajia, jotka mahdollistaisivat nopeasti myös velkarahan takaisinmaksun. Erityinen valtti Suomelle olisi se, että tarvittava velka otettaisiin suomalaisilta työeläkerahastoilta ja niille maksettaisiin keskimääräistä osaketuottoa vastaava korko. Tällöin velka hyödyttäisi työeläkejärjestelmää ja vähentäisi nopeasti paineita ryöeläkemaksujen korottamiseen.
Koen tämän muutoksen Saksan makrotalouspolitiikassa monella tapaa kääntentekeväksi. Se on ristiriidassa - itse asiassa täysin vastakkaista - Kasvu- ja Vakaussopimuksen suhteen ja kirjanpidollisestikin se rikkoo periaatetta, jonka mukaan budjetti on fiskaalinen narratiivi valtion talouspolitiikasta - siis mitään erityiskassoja tai sitä tarkoittavia rahastoja/rakenteita ei pitäisi olla olemassa. Kaiken pitäisi oikeusvaltioperiaatteen mukaan olla avointa ja näkyä sekä talousarviossa että tilinpäätöksessä. Kokonaisuudessaan Saksan sinipunahallituksen ratkaisu on endogeeninen, omapäätöksinen ja mahdollistaa sekä konservatiivisen että sosialidemokraattisen politiikan ohjelmallisia tavoitteita. Valtavat satsaukset aseteollisuuteen tähtäävät ilmeisesti siihen, että Saksa kaappaa europpalaisen synkronisaation nimissä valtaosan suurista aseteollisista hankkeista ja tekee tästä teollisuudenhaarasta uuden saksalaisen menestystarinan - selkeästi hallituksen konservatiivisia tavoitteita. Tosin suuren ongelman aiheuttavat Kiinan asettamat rajotukset harvinaisten maametallien ja niistä tehtyjen jalosteiden ja tuotteiden saatavuuteen - Kiina on kyseenalaistamissa niiden käyttämisen militaristisiin tarkoituksiin. Satsaukset ympäristö- ja infrahankkeisiin ovat Saksan hallituksessa ilmeisen selvästi sosialidemokraattisia painotuksia. Ratkaisu osoittaa endogeenisen makrotalouspolitiikan ideologisen neutraaliuden - se itsessään ei aseta rajotuksia fiat-henkiselle monetaristiselle resurssienkäytölle. Näistä syistä olen tallentanut tämän päivityksen ja sen kommentit tähän blogiini "Kohden uudenlaista maailmaa" - siitähän tässä nimenomaan makrotalouden kannalta on kysymys.
Yksi varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Euromaiden velkaantuminen tapahtuu vieraassa valuutassa, jota koskeva päätösvalta ei ole niiden omissa käsissä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, euron rahapolitiikasta päättää perustuslaillisilla valtuuksilla Euroopan Keskuspankki ja finanssipolitiikasta samanlaisilla valtuuksilla Euroopan Komissio. Ulkopuoliset eksogeeniset tahot voivat siten vaikuttaa euromaiden talouden tilaan ja sen arviointiin. Vaikka EKP:n rahapolitiikka on itsenäistä ja poliittisen vaikuttamisen ulkopuolella, ei liene kuitenkaan liian rohkeaa väittää, että tietynlainen lojaliteetti eurojärjestelmää ja jäsenvaltioita kohtaan vallitsee ilmeisesti kaikissa olosuhteissa.
---
Seppo Tuovinen:
"Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Euroopan komissio asetti ns. Liikasen työryhmän miettimään ja valmistelemaan normaalin pankkitoiminnan ja finanssipankkitoiminnan eriyttämistä toisistaan. Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen johtama työryhmä julkaisi lokakuussa 2012 raportin, jossa ehdotettiin useita rakenteellisia uudistuksia Euroopan pankkisektorille.
Tärkeimpiä ehdotuksia oli pankkien vähittäispankki- ja kaupankäyntitoimintojen erottaminen siinä tapauksessa, jos arvopaperikaupan osuus pankin liiketoiminnasta on liian iso. Liikasen työryhmän esitystä ei komissaari Michael Barnier kuitenkaan hyväksynyt, niinpä se kaatui käytännössä Barnierin kielteiseen kantaan. Barnierin mukaan pankkien pitäisi kuitenkin "säilyttää monimuotoisuutensa" ja hänen mukaansa ”lainoittajien rankaisemista" pitää välttää.
Miten on käynyt jatkossa? Euro-järjestelmän perimmäisiä ongelmia ei ole korjattu, eikä ”myötäsyklistä” talousoppia ole uudistettu. Tämä tarkoittaa, että oikeaoppinen talouspolitiikka on ”vastasyklistä”. Huonoina aikoina taloutta elvytetään ja korkeasuhdanteessa talouden ylikuumenemista torjutaan kiristämällä finanssipolitiikkaa. Euroopan keskuspankin, EKP:n rahapoliittinen tuhansien miljardien eurojen elvytys vv. 2014-18 kohdistettiin yrityksille ja pankeille, mutta raha on mennyt muualle kuin reaalitalouteen eikä esim. investointeihin. Monet kysyvät: Menikö sitä jopa pörssikeinotteluun? Joka tapauksessa Finanssimarkkinoiden koko on entisestään kasvanut suhteessa reaalitalouteen.
Bill Mitchellin arvion mukaan EKP on valmistautumassa jatkamaan ns. määrällistä elvytystä (QE) valtioiden velkakirjojen osto-ohjelman muodossa. USA:n Britannian, ja Japanin kansalliset keskuspankit ovat EKP:n tavoin lunastaneet yhteensä 20 000 mrd:n dollarin edestä valtioiden velkakirjoja viime vuosina, mikä on Aalto-yliopisto professorin Vesa Puttosen politiikkaradiossa kesäkuun viimeisellä viikolla kertoman mukaan täysin poikkeuksellista keskuspankkien historiassa. Forum-kokouksessa esitellyn APP-tutkimuksen mukaan QE-ohjelmalla on ollut merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden selviytymisessä muutoin seuranneen "likviditeettikriisin" hoidossa. Euroopan Unionin peruskirjat kuitenkin kieltävät Euroopan Unionin tai EKP:n vastuunoton jäsenvaltioiden velkavastuista.
Nyt voidaan kysyä, olemmeko uuden kriisin edessä, ellei euron valuvikoja korjata? Markku Kuisma kysyy, olisiko EU:n syytä palata perusasioihin ja vahvistaa sisäisesti Euroopan integraatiota ja keskittyä unionin tekniseen kehittämiseen? Edellä mainittu euron valuvikojen korjaaminen on yksi suuren luokan kysymys, josta mm. talousnobelisti Joseph Stiglitz on toistuvasti puhunut. Kansalaisryhmistä varakkain vähemmistö on rikastunut. Sen sijaan keskiluokka ja pienituloiset omat jääneet pääomatulojen kasvusta osattomiksi.
Markku Kuisma hakee vastausta hyvinvointiyhteiskuntien tulevaisuuteen. Pohjoismaissa on vapaa kansalaistoiminta ollut laajaa ja työhön liittyvät ihmis- ja ammattiyhdistysoikeudet kunniassa. Pohjola on demokraattisten ja yhtenäisten kansallisvaltioiden luomus. Kuisma kysyy: ”Näkeekö joku näille historiallisille peruspilareille lupaavaa tulevaisuutta, tai kuinka moni edes sitä haluaa? Vaikka kuinka toivoisi, sellaiselle on vaikea havaita mahdollisuuksia ja kannatuspohjaa unionin kaltaisessa laajassa muodostelmassa. Riittävän laajaa sosiaalista yhteisöllisyyttä Pohjolan demokratioiden tapaan ei ole, eikä lähempään sataan vuoteen synny”.
EU on lähtenyt kilpailuun Kiinan ja USA:n kanssa. EU:n perussopimukset ovat markkina-alisteisia. Kilpailevissa talouksissa Kiinassa, Intiassa, tai USA:ssa eivät kansanvalta, ihmisoikeudet ja pohjoismainen malli ole kovaa valuuttaa. Euroopan Integraatiota – liittovaltiota ei synny pakottamalla. Sellaista liittovaltiota tuskin syntyy, jossa keskeistä valtaa eivät käyttäisi Saksa ja Ranska. Tästä ajankohtaisin osoitus on EU:n uuden komission ja muiden johtopaikkojen jako heinäkuun 2019 ensimmäisen viikon aikaisissa ratkaisuissa. Toteutui Markku Kuisman ilmaisema realismi: ”nämä kaksi suurta ratkaisevat, pienistä ei niin väliä”.
Ranskalais-saksalaisen hegemonia-ajattelu säilyy myös tulevaisuudessa. Jotenkin se pitää ratkaista. Eurooppa on aina selvinnyt kriiseistään vain laajamittaisella yhteistyöllä. Nyt, kun nationalismi ja populismi uhkaavat, niin EU ongelmat vaativat huomattavasti järeämpiä toimenpiteitä.
Se onnistuu parhaiten entistä vahvemman talouskasvun ja entistä tasapuolisemman tulonjaon avulla, ei entistä mallia jatkamalla. Julkisen talouden leikkauslinjalla ja huonoilla työehdoilla kuten nollasopimuksilla ei voida edetä kohti oikeudenmukaisempaa Euroopan Unionia. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin 5.7. 2017 virkaanastujaispuheessaan esittämän toiveen Euroopan Unionin peruskirjojen muuttamisesta niin, että vahva ja dynaaminen, eurooppalaisiin ongelmiin vastaava politiikka kävisi mahdolliseksi. Muussa tapauksessa ei euroalue pääse irti hitaan kasvun vaiheesta.
Markku Kuisma näkee, että nationalismin, nationalismin, suvaitsemattomuuden ja populismin nousu ei ole ollut vain eurokriisin syy eikä seuraus. Syy oli siinä äärimmäisessä ylemmyydentunteessa ja moralisoinnissa, jota monet europarlamentaarikot Kreikkaa kohtaan osoittivat. Kreikan kriisissä toimittiin hävettävästi ja nolosti. Solidaarisuus ja yhteistunto kärsivät kovan kolauksen.
Markku Kuisma näkee, että nationalismin, suvaitsemattomuuden ja populismin nousu ei ole ollut vain eurokriisin syy eikä seuraus. Syy oli siinä äärimmäisessä ylemmyydentunteessa ja moralisoinnissa, jota monet europarlamentaarikot Kreikkaa kohtaan osoittivat. Kreikan kriisissä toimittiin hävettävästi ja nolosti. Solidaarisuus ja yhteistunto kärsivät kovan kolauksen.
”Kukaan ei enää kiistä, että nimenomaan eurosta on tullut Euroopan syvän kriisin ja henkisen pirstoutumisen näkyvin symboli. Jälki oli rumaa. Pitää mennä vuosikymmeniä takaisinpäin maanosan historiaan tavatakseen vastaavaa voimapoliittista alistamista, kulttuurista demonisointia ja yhtä rajua kansallisen suvereniteetin jyräämistä kuin mitä Kreikan kriisin yhteydessä ilmeni."
---
Ilpo Rossi:
"Kiitokset Seppo Tuoviselle tilanteen makrotaloustaustan avaamisesta. Mukaan tuli monta sellaista näkökohtaa, joita olisi muistanut, osannut tai arvannut laittaa mukaan tähän kontekstiin.
Saksan alkamassa olevaa mahtavaa velanottoa ei ole julkisuudessa paljon kommentoitu. Selvää on kuitenkin, että se merkitsee suurta muutosta saksalaisessa talouspolitiikassa, joka perinteisesti on ollut konservatiivisen valtavirtatalouden mukaista mikrotalouspolitiikkaa, jonka mukaan esimerkkejä taloudenpitoon otetaan kotitalopudesta ja ratkaisuja talousongelmiin haetaan yksityisten kansalaisten motivaatiosta ja aktiivisuudesta suurten talousongelmien ratkaisemiseksi. Uusi tilanne suuntautuu suuriin ja välttämättömiin hankkeisiin, kuten puolustus, ympäristö, suuret internettiin, keinoälyyn ja digitaalisiin kehitystoimiin liittyvät ratkaisut. Tarvittavat hankkeet ovat yksinkertaisesti niin suuri ja suurta vastuullisuutta ja demokratiaa vaativia, että niitä ei voida jättää pelkästään suurten (amerikkalaisten) teknologiajättien vastuulle. Tämä tarkoittaa valtion mukaantuloa rahoitukseen, hallintoon, tietosuojaan, välttämättömään suojaukseen, demokratian edellyttämästä avoimuuden tasosta tinkimättä. Nyt näyttäisi siltä että Saksa on talousarvionsa ja taloussuunnittelunsa muodossa avaamassa tietä tähän suuntaan. Kokonaisuus ei näytä olevan missään suhteessa EU:n Kasvu ja vakaussopimukseen, jonka mukaista pitkän aikavälin taloussopeutusta Suomessa juuri ryhdytään toteuttamaan. Ristiriidat uusissa ratkaisuissa koskevat niin tätä sopimusta kuin oikeusvaltioperiaatteen toteutumistakin. Ongelmat ovat kasvaneet kuitenkin niin suuriksi, että on pakko ryhtyä etsimään ratkaisuja EU:n perussopimuksen mukaisen korjausmekanismin ulkopuolelta, vaikka sekin on periaatteessa kiellettyä."
---
Eric Bonse:
Romahdusriski? EKP antaa epätavallisen varoituksen
18. marraskuuta 2025
Euroopan keskuspankki (EKP) pysyy yleensä poissa päivittäisistä toiminnoistaan. Markkinoiden myllerryksen vuoksi EKP on kuitenkin kehottanut euroalueen pankkeja varautumaan ennennäkemättömiin shokkeihin, joilla on kauaskantoisia seurauksia rahoitusjärjestelmälle. ”Geopoliittiset jännitteet, muuttuvat kauppapolitiikat, ilmasto- ja ympäristökriisit, väestörakenteen muutokset ja teknologiset häiriöt pahentavat rakenteellisia heikkouksia”, EKP varoitti. Äärimmäisten tapahtumien riski on siksi ”suurempi kuin koskaan ennen ”. Tämä epätavallinen varoitus tulee vain päivää sen jälkeen, kun Euroopan komissio myönsi , että Yhdysvaltain presidentin Trumpin kanssa tehdyllä kauppasopimuksella on kielteinen vaikutus Euroopan kasvuun