Illuusion kahleissa?

Olen seurannut vuoden verran taloustutkija Jussi Ahokkaan keskuspankkikapitalismia analysoivaa perjantaikirjettä. Jussi Ahokas on toinen kirjan "Rahatalous kuntoon - irti kurjistavasta talopuspolitiikasta" kirjoittajista, jota voi pitää Modernin Monetaarisen Teorian ensimmäisenä suomenkielisenä tienraivaajateoksena. Tämän teorian yksi keskeisiä oivalluksia on se, että keskuspankin avulla itsenäistä raha- ja finanssipolitiikkaa toteuttava valtio ei voi koskaan ajautua konkurssiin. Toinen, juuri tähän aikaan sopiva ja sotatilanteen jossakin määrin kyseenalaistava väite on se, että raha- ja finanssipolitiikka ei oikein toteutettuna eli resursseihin oikein mitoitettuna aiheuta inflaatiota, mitä se ei ole tehnyt nytkään vaikka Venäjältä tuleva energia onkin huimasti kallistunut eurooppalaisen energiariippuvuuden johdosta. Kysyä kuitenkin voidaan, onko eurooppalainen ja ennenkaikkea Euroopan Unionin ja sen keskuspankin EKP:n raha- ja finanssipolitiikka kykenevä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin. Euroopan valuuttaunioni muodostaa nimittäin tietynlaisen poikkeuksen suurten keskuspankkien joukossa siksi, että sille on tietoisesti perussäännöissä asetettu tiukkoja rajoituksia kasvu- ja vakaussopimuksen eli ns. Maastrichtin sopimuksen ja sen lisäysten muodossa.

Keskeinen kysymys on, voiko Euroopan komission ja EKP:n johtama raha- ja finanssipolitiikka vastata ajan suuriin haasteisiin? Toinen tärkeä kysymys on, seuraavatko muut keskuspankit - esimerkiksi Venäjän tai Kiinan keskuspankit automaattisesti samoja sääntöjä joita Euroopan Unioni noudattaa? Väärä ja puutteellinen analyysi näissä kysymyksissä saattaa iskeä bumerangina takaisin Ukrainan sodan ja Venäjän tässä yhteydessä tekemien aluevaltausten johdosta tehtyihin sanktioihin ja niihin liittyviin sodan ja valtausten päättymisodotuksiin.

Keskuspankkikapitalismin rajoitteet korostuvat kriisien aikana. Euroopan Valuuttaunionin ja sen keskuspankin EKP:n osalta tämä on näkynyt jo Korona-pandemian aiheuttaman kriisin hoidossa. Jouduttiin tekemään erityisolosuhteita koskevaan artiklaan - tämä artikla viittaa erityisesti luonnonkatastrofeihin - perustuva "ainutkertainen päätös" "Next Generation" tuki- ja velkapaketista, jonka vaikutukset alkavat vähitellen näkyä mm. jäsenvaltioiden tavallista parempana maksuvalmiutena koronarasitteista huolimatta. Oireryhmään kuului myös se piirre, että tätä koronatukipakettia päätettiin suunnata laajasti myös Euroopan Unionin ympäristö- ja digitalisaatiohankkeisiin. Perussäännöt ovat edelleen ennallaan ja nyt paineita koronaepidemian jatkumisen lisäksi aiheuttaa Venäjän Ukrainassa aloittama sota. Sota ja Ukrainan tukeminen tässä tilanteessa on yksi ulottuvuus, joka tulee vaatimaan Ukrainan kanssa vuonna 2014 (vastoin silloin laillisissa vaaleissa valitun hallituksen tahtoa) assosiaatiosopimuksen solmineelta Euroopan Unionilta mittavia ponnistuksia sopimuksen sisältämien talousarkkitehtuurimuutosten lisäksi myös jälleenrakennuksen muodossa - viimeisimmät arviot ovat muistaakseni 60 mrd:n euron luokkaa. Tämän lisäksi Euroopan Unionin asettamat talouspakotteet iskevät laajasti kaikkiin Euroopan Unionin kansalaisiin sodan aiheuttaman tarjontainflaation ja hintojen kallistumisen muodossa. Uusliberaalille arvopohjalle rakennettu Euroopan Unionin konsolidoitu perussopimus, joka asettaa pysyvät, ehdottomat ja lisäksi sanktioidut rajat sekä jäsenvaltioiden budjettien kasvulle että velkaantumiselle, ei ole nykymuodossaan kykenevä vastaamaan ajan suuriin haasteisiin. . Tämä aika osoittaa, kuinka mielettömän suuri virhe tehtiin, kun tällaisia strategisia rajoituksia istutettiin maailman tappiin muuttumattomaksi oletettuun peruskirjaan. Vilkkaalla mielikuvituksella voidaan tietysti rakentaa erilaisia kiertoteitä ja samalla vahingoittaa Euroopan Unionin oikeusvaltioperiaatetta myös Unionin itsensä tasolla, mutta parempi ratkaisu olisi konsensuspäätöksellä luopua peruskirjan keskuspankin toimintaa rajoittavista monetarisista rajoitteista ja sallia myös Euroopan Komissiolle finanssipoliittinen, poliittista demokratiaa vahvistava toimintavapaus. Tällöin voitaisiin poikkeusoloissa paremmin vastata mm. nyt syntyneen tarjontainflaation - ei siis liiallisen palkkojen nousun - aiheuttamiin haasteisiin. Edelleen siis pätee dynaamisen monetaarisen makrotalouslähestymistavan keskeinen periaate: keskuspankin omaava yhteisö tai valtio ei voi ajautua maksukyvyttömyyteen tai finanssipoliittiseen avuttomuuden tilaan.

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan yritysintressiin perustuvaa kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä oman keskuspankin omaavaan makrotalousvaltioon. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. 

Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainasettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

Jo Korona-pandemian hoitoon tarkoitettujen toimenpiteiden voimaansaattaminen hipoi kyseenalaisella tavalla oikeusvaltioperiaatteen mukaista toimintaa itse Unionin tasolla. Erityisesti Saksa asetti  tiukkoja ehtoja sille, että tuki- ja lainapaketin varjolla Euroopan Koimissio ei saa puuttua Saksan valtion itsenäiseen budjettipolitiikkaan. Saksan perustuslakituomioistuin taipui lopulta Euroopan Unionin ja eurooppaoikeuden tulkintaan EU-lainsäädännön autoriteetista suhteessa jäsenvaltioiden perustuslakeihin. Tosin Euroopan Komissio harjoittaa edelleen kasvu- ja vakaussopimuksen mukaista velkajarruohjausta suhteessa jäsenvaltioihin ja myös Saksaan. Saksan tilannetta tässä suhteessa helpottaa vain se, että koko velkajarrustrategia on kotoisin Saksan perustuslaista, jossa se muodosti aikanaan vastauksen jo 1920-luvulla syntyneelle saksalaisten kokemalle inflaatiopelolle sekä tietenkin ideologisen esteen DDR-tyyppiselle valtiokeskeiselle ja tehottomana pidetylle sosialistisena pidetylle makrotalouspolitiikalle. Harvemmin on kuitenkin puhuttu siitä, että estäessään vahvan julkista sektoria ja vahvaa valtiota tukevan politiikan on Euroopan Unionissa asetettu peruskirjatasoisia esteitä pohjaismaisen sosialidemokratian vaalimalle hyvinvointivaltiopolitiikalle. Kun Euroopan Unionissa arvostellaan autoritaarisia valtioita ja niiden perinteistä yksityisomistukseen perustuvaa kapitalismia rajoittavasta politiikasta, unohdetaan se että Euroopan Unionin peruskirja omalta osaltaan asettaa demokraattisen valtion ja julkiset hyvinvointirakenteet toissijaiseen ja vahvasti kontrolloituun asemaan yhteisen hyvinvoinnin ja vahvojen kollektiivisten rakenteiden luomisessa. Tämä rakenteellinen ja hengeltään autoritaarinen perusvika rampauttaa suuresti eurooppalasita makrotalouspolitiikkaa ja tekee koko Unionista äärimmäisen haavoittuvan pandemian ja sodankaltaisissa poikkeusolosuhteissa. Utopiasta saattaa näillä asetelmilla tulla eurooppalainen dystopia, kuten  tunnettu MMT-professori Bill Mitchell on laajassa eurooppalaista makrotalouspolitiikkaa käsittelevässä kirjassaan todennut.

Lisäys 25.4. 2022

Onko Eurooppa valmis sotaan, jota yhä kiristyvät sanktiot ja vaatimus raskaiden aseiden ottamisesta käyttöön Ukrainan tukemisessa tarkoittavat? Liittokansleri Olaf Scholz näyttää suhtautuvan kielteisesti tähän USA:n kiihdyttämään ja  eurooppalaisten haukkojen ehkä jopa hallituskriisillä tavoittelemaan vaatimukseen syvemmästä sotkeutumisesta Ulkrainassa käytävään sotaan. Saksan oma armeija on ajettu alas ja asevarastot on pienennetty minimiin. Vanhojen  panssarivaunujen aseisiin ei ole enää edes ammuksia saatavissa. Perustuslain mukainen velkajarrupolitiikka tarkoittaa sitä, että myös Saksan  julkinen sektori toimii tavallaan säästölieklillä. Mielestäni Saksa nykymuodossaan ja historiallisen painolastinsa vuoksi ei ole valmis sodan eskaloitumiseen. Kun Euroopan Unionin perusrakenne Maastrichtin sopimuksen mukaisene velkajarruineen on hyvin samansuuntainen Saksan talousrakenteen kanssa, mahdollisuudet sodan kiihdyttämisen NATO-liittoutumasn kautta näyttävät nekin epävarmoilta. Koville puheille ei ole kunnon katetta markkinaliberalismin heikentämissä eurooppalaisissa valtioissa. USA:n tavoitteena ei todennäköisesti uhkailuista huolimatta ole ryhtyminen täysimittaiseen sotaan Venäjän kanssa, vaan luoda otolliset olosuhteet   amerikkalaisen energian markkinoille Euroopassa. Vesisärötyksen avulla koottava öljy ja kaasu ovat myrkkyä ympäristölle ja uskon tämän myös merkitsevän vihreiden tukea Scholzen pidättyväiselle politiikalle. Vapaiden demokraattien kohdalla on kysymys hallitusneuvotteluissa asetetusta ehdottomasta vaatimuksesta velkajarrun noudattamiseen, joten en usko Saksan liberaalien suostuvan kovinkaan helposti kierrosten koventamiseen Ukrainan sodassa. Onko Venäjä ylipäätään pysäytettävissä asevarustelua ja sanktioita lisäämällä? Jo nyt on kuitenkin merkkejä siitä että palopesäkkeitä syntyy tässä 'sotilasteknisessä operaatiossa' (sodan aloittaminen on kielletty Venäjän perustuslaissa) myös Ukrainan  ulkopuolella...

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

• Tykkää

Keskuspankkikapitalismi Euroopan Unionin ja Valuuttaunionin osalta on nimenomaan kapitalismia, jossa sen keskeiset uskomukset raha- ja finanssipolitiikasta on vastoin pluralistisen demokratian periaatteita upotettu suoraan pysyväksi tarkoitettuun peruskirjaan. Tästä seuraa, että Euroopan Unioni ei voi sääntöjensä mukaan käyttää oikeastaan ollenkaan raha- ja finanssipolitiikkaa työvälineenään muilta osin kuin luomalla sanktioiden - siis rangaistusten - varaan rakennettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan valvontaa ja ohjausta. Minusta näyttää siltä että meillä omaksuttu pitkien aikavälien kehysbudjetointi on tarkoitettu pitämään hallitukset aisoissa ja EU:n sanelemassa talouskarsinassa vaaleista ja hallituksen väristä riippumatta. Nykyisessä, koronapandemian lisäksi nousseessa uudessa haasteessa, Venäjän aloittaman sodan pysäyttämisessä Euroopan Unioni luottaa median tukemana vahvasti siihen, että ennenpitkää sanktiot vaikuttavat ja Venäjä joutuu polvistumaan Euroopan Unionin vaatimusten edessä. On kuitenkin muistettava, että myös Venäjällä on oma itsenäinen keskuspankkinsa ja siihen pätee samat periaatteet kuin mihin hyvänsä makrotalouskokonaisuuteen. Venäjä voi rahoittaa pelkästään keskuspankkinsa toimin EKP:n määrällisen elvytyksen tavoin kaikkia yrityksiään, helikopterirahalla kansalaisiaan ja myös sodankäyntiä tukemalla Putinin hallituksen finanssipolitiikkaa mielin määrin. Tiedossa on että Venäjän keskuspankin hallinnossa on jo nyt Modernin Monetaarisen Teorian tuntijoita. Tässä astuu kuvaan myös MMT:n ideologisesti neutraali piirre - modernia makrotalouspolitiikkaa voidaan käyttää niin hyviin kuin huonoihinkin tarkoituksiin. Tänä päivänä näyttää siltä, että makrotalouden uusia ulottuvuuksia voidaan käyttää myös asevarusteluun ja sotilaallisen eskalaation kiihdyttämiseen. Kun kuvaan tulee lisäksi Kiinan, Intian ja muoiden EU:n ja USA:n määräysvallan ulkopuolella olevien maiden kautta kanssa käytävä kauppa vaikkapa tavaravaihtona rahaliikenteen jäädytysten ulkopuolella, voidaan sanoa että EU:n ja USA:n sanktioiden tavoite ei tule ilmeisesti onnistumaan. Kansalaisten epätoivo ja suuttumus sanktioiden koettelemassa Euroopassa elintason romahtaessa on vaikeasti pidäteltävä kansanliike - Ranskassa ollaan jo nyt lähellä tällaista vastakkainaettelua. Lisäksi USA:n poliittinen tilanne on myös epävakaa - marraskuussa on odotettavissa täytevaalit, jotka saattavat keikauttaa läntisten arvojen keskeisen globaalin puolustajan politiikan mihin suuntaan tahansa. Muutamista onnistuneista toimista huolimatta USA:n keskuspankkipolitiikka ei näytä kovin rationaaliselta muusssa mielessä kuin siinä, että makrotaloudellisia suunnitelmia ja toimia ei etukäteen paljasteta.

• Tykkää

• 
  

Sotaväenotot Rautalammilla 1600-luvulla

 Sotaväenotot 

- Muisitiin jatkotoimia varten...

Niin Kymin neljänneskunnan asekuntoiset miehet järjestettiin kymmenmiehisiin ruotuihin, joilla kullakin oli päällikkönään joku vanhempi talollinen, ruotumestari. Jokaiseen ruotuun kuului talollisia, näiden poikia, vävyjä, veljiä, itsellisiä ja renkejä sekä irtainta väkeä.

Valtakunnan talouden kannalta oli tärkeää, ettei isäntää, joka vastasi talon pidosta, otettu sotaväkeen kuin äärimmäisessä hädässä. Ennen isäntää otettiin poika, vävy, renki tai muu miehenpuoli, joka ei ollut talonpidon kannalta isännän kaltaisesti keskeisessä asemassa. Järjestelmää sovellettiin niin tarkasti, että pienen talon isäntä sai lähteä armeijan riviin ennen ison talon isäntää, mikäli muutoin ei tarvittavaa väkimäärää saatu kokoon. Erityisesti oli katsottava, ettei talo menettänyt ”ainoaa miehenapuaan”, vaikka tällaisiakaan tilanteita ei voitu välttää.

Ruodusta joutui joka kymmenes lähtemään sotatanterille. Aateliston lampuodit pääsivät vähemmällä: heistä otettiin vain joka kahdeskymmenes.

- 

Asekuntoisten miesten ruotuluettelot laadittiin seurakunnittain. Ennen pitäjän itsenäistymistä viitasaarelaiset merkittiin Rautalammin pitäjän Kymin neljänneskunnan luetteloihin. Viitasaaren 11 ruotua olivat miltei kaikki Kymin neljänneskunnassa, vain muutama ruotu oli yhteinen Saarijärven tai Rautalammin kanssa (Ruotsin sota-arkisto RSA  vol. 639-643 (Jy mf WA 765-766); Kallio 1972 s. 213).  Ensimmäinen säilynyt ruotuluettelo on vuodelta 1626.

(Vanhan Viitasaaren historia, Erkki Markkanen, sivut 192-193( ISBN 951-678-891-2)

Kirkolliset olot

Viitasaaren erotessa omaksi kirkkoherrakunnakseen oli Turun läänin maaherra Bror Andersson (Rålamb) 31.1. 1635 päivätyllä kirjeellään määrännyt Matti Bartholdin ”olemaan kirkkoherrana Viitasalon (Viitasaaren) kappelissa, joka on 12 peninkulmaa Rautalammin emäkirkosta…

Tämä kirkkoherrakunnan erohanke oli siis vireillä itse asiassa 1630-luvun alusta alkaen, mutta lopullisesti ero tapahtui vasta 1640-luvun alussa. Kirkkoherra Mats Bartholdi on asunut henkikirjan mukaan Keihärinkoskella vuodesta 1631 lähtien, mutta papinpalkan on kantanut edelleen Rautalammin kirkkoherra. Erämaapitäjistä ei harvan asutuksen vuoksi papillekaan ihmeellisiä palkkoja herunut, joten Rautalammin kirkkoherran valitus seurakunnan jakamisesta tuntuu ymmärrettävältä. Estääkseen hyvää vauhtia etenevän jakamisen ja tästä aiheutuvan palkkansa puoliintumisen emäseurakunnan kirkkoherra Pauli Matinpoika kirjoitti kenraalikuvernööri Pietari Brahelle vuonna 1642 mieltä liikuttavasta köyhyydestä kertovan kirjelmän ja pyysi ettei hänen palkkansa pienentyisi. Kun asiakirja on vanhimpia Viitasaaren vaiheisiin keskeisesti liittyviä lähteitä ja kun se kuvaa ajan virkamiesten suhtautumista korkeaan esivaltaan, se on syytä lainata pitäjähistoriaan. (Teksti on K. Jalkasen käännös; Jalkanen 1900, s. 194-195, tähän tieto on otettu Vanhan Viitasaaren historiasta, Erkki Markkanen, sivut 211- 214):

”Korkeasti jalosukuinen Herra, Herra Valtakunnan Drotsi, Armollinen Kreivi, Teidän Kreivilliselle Ylhäisyydellenne kuuluu aina minun alamainen, nöyrä ja halullinen palvelukseni:

Tarjoten alamaista palvelustani ja toivottain kaikkivaltiasta ja ajallista hyvää ja menestystä, en minä köyhä ja ijäkäs pappismies voi jättää Teidän Kr. Ylhäisyydellenne huomauttamatta minun kirkkoherrakuntani Rautalammin pitäjän heikkoa ja vähäistä tilaa, joka sijaitsee, kuten teidän Kr. Ylhäisyytenne itse parhaiten tietää äärimmäisenä Savon rajaa vasten, ja kuten minä T. Kr. Armollenne ennenkin olen anoen maininnut, on emäkirkkoa lähinnä vähäisimmät ja varattomimmat kylät ja talolliset, ja koko kymmenysten kolmanneksen määrä, kuten voutien tilit kyllä osottavat, ei yli seurakunnan tee enempää kuin 20 tynnyriä viljaa. Jos nyt pitäjä, sen mukaan kuin hänen korkea-arvoisuutensa Piispa siellä Turussa voimalla ajaa, johon ei vielä H. K. Maj. meidän kaikkein 

armollisin Kuningattaremme, eikä T. Kr. Ylhäisyytenne, eikä muut korkeasti jalosukuiset herrat vielä ole suostuneet, tulee jaettavaksi, niin silloin joutuu mainittu oikea emäkirkko aivan perinpohjin turmiolle. Ja minä köyhä mies (joka asun vaivalloisella paikalla) vanhalla iällä kivuloisen vaimoni ja monen köyhän lapseni kanssa tulen saatetuksi suurimpaan kurjuuteen emmekä saa mitään korvausta siitä, että me ilman pitäjän apua olemme pappilan melkein kokonaan rakentaneet ja voimassa pitäneet, vaan joudumme ajetuksi vieraihin huoneisiin ja aivan karkoitetuksi. Vaan minä köyhä mies saanen kumminkin uskoa ennen tästä tekemäini valitusten olevan muistossa, sekä vanhuuteni ja nöyrän pyyntöni muutoinkin armollisesti pääsevän sydämeenne, niin toivon sekä alamaisesti pyydän, että minua tällä vanhalla ijälläni ja jälellä olevalla lyhyellä elinajallani kaikkein armollisimmin avuksi ja lohdutukseksi säästettäisiin tästä jaosta, minkä korkein Jumala T. Kr. Ylhäisyydellenne runsaasti palkitseva, jonka armollisimpaan suojelukseen minä T. Kr. Ylhäisyytenne sekä korkeasti jalosukuisen puolisonne uskon. Rautalammin pappilassa 14 p. kesä

Tajunnan räjäyttävä mahdollisuus

Terveydenhoitoalan lakko jatkuu ja on tulossa tietynlaiseen käännekohtaan 11.4. 2022 lähtien lakkojen uhatessa laajentua paitsi alueellisesti myös terveydenhoitoalan lisäksi koko kuntakenttään. Aamutelevision jälkiviisaissa toimittaja ja valmentaja Anna Perho oli valtavirtaisen taloustieteen oppien mukaisesti huolissaan hallituksen velanoton kasvusta ja jälkipolvien maksettavaksi jäävästä yha suuremmasta laskusta. Yritysalan ammattuilainen Jan Erola toi jonkin verran vastakkaisia argumentteja keskusteluun. Lisäksi Perho kauhisteli julkisen alan byrokratiaa ja johtamisen joustamattomuutta - uusliberaalin dogmipaketin oppeja tämäkin.  Vaikutelmaksi kuitenkin jäi että terveydenhoitolan ja koko kuntakentän palkkojen jälkeenjääneisyys on ristiriitainen vaatimus lakko-oikeuden periaatteellisesta hyväksyttävyydestä huolimatta. Siksi pakkolain aikaansaaminen välttämättömän terveyttä ja henkeä uhkaavan hoidon mahdollistamiseksi on paikallaan.

Onko tämä valtavirytaisen talousajattelun jatkuvasti toistuva mantra todellakin niin pätevä ettei toista vaihtoehtoa ole edes olemassa? Omalta osaltani olen sitä mieltä, että juuri julkiseen sektoriin ja sen henkilökuitaan ja palkkoihin liittyy monia sellaisia dynaamisia moninkertaistajia, jotka kustannusten nousun aiheuttamien oletettujen tulevaisuusuhkien sijasta kääntyvätkin aivan päinvastaisiksi, dynaamisiksi tekijöiksi joita valtavirtatalous ei osaa eikä ilmeisesti haluakaan nähdä myönteisinä, koko kansankunnan hyvinvointia ja vaurautta eteenpäinvievinä tekijöinä. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostaa todennäköisesti vain puolustusvoimat ja valmistautuminen sotaan. Siellähän tulosta heikentää hankitun ja kalliin ja uutta luomattoman materiaalin nopea tuhoutumisen mahdollisuus hyvinvoinnin ja vaurastumisen odotusarvojen ollessa samanlaikaisesti mitä suurimmassa määrin uhattuja.

Mitä nämä moninkertaistajat ovat? Lainaan tässä aikaisempaa blogikirjoitustani, jossa olen tätä ulottuvuutta hahmottanut. 

"Kysymys on kansalaisen roolista kuluttajana, kysyntää luovana voimana ja erityisesti julkiseen sektoriin - kuntaan ja valtioon - liittyvien moninkertaistajien (multipliers) käynnistäjänä. Tässä suhteessa olemme kaikki vähintäänkin tasavertaisia. Syystä tai toisesta ilman palkkaa olevat ovat kuitenkin heikommassa asemassa, koska he eivät kykene tyydyttämään kulutusnälkäänsä eivätkä pääse rakentamaan omaa elämäänsä samalla tavoin kuin jo työelämässä, vakituisessa työsuhteessa ja enimmäkseen kokopäivätyössä olevat kansalaiset.

Tärkeää on siis palkka ja sen kautta toimeentulon ja jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen kuluttajana ja kansalaisena. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan mukaan edellämainitsemani moninkertaistajat. Työstä maksetaan veroja sekä valtiolle, kunnalle että seurakunnalle. Verotulot palaavat heti takaisin kiertoon (velocity) ja ovat kunnan, työllisyyden kuntakokeilussa nimenomaan myös kunnan käytettävissä. Amerikkalaisen tutkijan mukaan maksettu palkka kiertää vuoden aikana jopa yhdeksän "lompakon" kautta silloin kun on kulutusnälkää ja tyydyttämättömiä tarpeita. Kun verojen kautta tapahtuva tulonmuodostus julkisella sektorilla on välittömien ja välillisten verojen muodossa 50 %:n luokkaa, merkitsee nopea kierto samojen resurssien tuoton moninkertaistumista. Juuri tähän nopean kiertoon (velocity) saattaa liittyä se että julkisen sektori muodostaa dynaamisen kasvun mahdollistajan.

Julkiset tehtävät kunnissa suuntautuvat julkisten, valtuustoissa ja muissa päätävissä elimissä tehtyihin päätöksiin. Tätä kautta taataan että työn tulokset suuntautuvat palvelemaan kuntalaisten tarpeita sekä määrän että laadun suhteen. Kuntakokeilussa luotavat työpaikat näyttäisivät ainakin sormituntumalla palvelevan erityisesti elämän laatua. Tätä kautta syntyviä työsuhteita voidaan suunnata sinne missä apua ja tukea tarvitaan kaikkein eniten. Samoin  kuntakokeilun avulla voidaan luoda uusia ulottuvuuksia kulttuurin, taiteen ja kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien aktivoinnin suuntaan. Tulosta syntyy siis aina ja pysyvänä järjestelmänä se tuottaa vääjäämättömästi myös produktiivista tulosta.

Julkisen sektorin keskeinen piirre ovat kunnossaolevat työehdot ja palkkasopimukset. Suurin osa julkisella sektorilla työskentelevistä on mukana taulukkopalkoissa, jotka takaavat - siis pitäisi taata - sekä työn vaativuuden mukaisen korvauksen että palkkatyön edellyttämän toimeentulon tasa-arvoisena työntekijänä. Tällä on suuri merkitys sekä kulutusmahdollisuuksien että verokertymän kannalta. Samalla palkan kautta kertyy myös vanhuuden varaa, työeläkettä. Tästäkin syystä pysyvä työsuhde on  lähes jokaiselle välttämätön tulevaisuuden turvan kannalta. 

On myös muista toimijoista johtuvia, julkisen sektorin hyväksi ja eduksi painottuvia tekijöitä. Julkisen sektorin ei tarvitse keskittyä erityisesti voiton tekemiseen, vaan kaikki varat ovat käytössä varsinaisen projektin, tässä tapauksessa toimeentulopohjan tarjoavan työn luomiseen. 

Julkisten - varsinkaan kunnallisten tehtävien - siirtymistä pois paikkakunnalta tai peräti maasta ei juurikaan tarvitse pelätä. Verotulot kertyvät aina ja pääsääntöisesti omaan kuntaan. Lisäksi on vielä mainittava kunta - ja jatkossa maakunta - suurena paikallisena ja alueellisena työnantajana. Tästä seuraa tiettyjä skaalaetuja hallinnossa, töiden teknisessä toteutuksessa ja materiaalisessa perustassa, joihin varsinkaan pienet yritykset eivät yllä."

Kun nyt ollaan siirtymässä vuoden 2023 alusta uuteen SOTE-lainsäädäntöä soveltavaan aikaan, olisi valtiovallalla mahdollisuus juuri nyt korjata samalla kertaa julkisen sektorin palkkarakenteiseen vuosikymmenten mittaan syntyneitä arvostus- ja rakennevirheitä, jotka näkyvät nimenomaan  huonona palkkana, henkilökunnan motivaation ja jaksamisen heikentymisenä, yhä kiihtyvänä alan vaihtamisena hyvässä työllisyystilanteessa ja täysin irrationaalina arvostuksen puutteena yhteisesti päätettyjen julkisten tehtävien ammatimaisessa hoitamisessa.

Erityisesti julkisen alan ammattiliittojen vaatimuksiin rakentavasti ja myönteisesti reagoiminen olisi kunnille juuri nyt harvinaisen edullista. Siirtyyhän koko terveydenhoidin ja sosiaalialojen henkilökunta valtion palkkalistoille vuoden 2023 alusta. Verotulot kuitenkin jäävät edelleen kunnallisveron osalta kuntiin, mikä vahvistaa niiden pärjäämismahdollisuuksia siirtymävaiheessa. 

Valtiolle hyöty korkeammista palkoista tulee bkt:n kasvamisen kautta, jolloin EU:n talous- ja kasvusopimuksen sinänsä kontraproduktiiviset budjetin kasvua ja velanottoa koskevat prosenttirajoitukset lasketaan suuremmista summista. Tämä on toiminut tällä kaudella valtion olosuhteiden pakosta tapuhtuneen velanoton myötä koko kansakunnan eduksi siten että velkasuhde on parantunut samalla kun Suomi voidaan jättää tuleville sukupolville entistäkin ehyempänä ja dynaamisempana - vaikka jopa globaaliksi vaaraksi eskaloituva Venäjän tuhosota Ukrainassa kaikkea tällä hetkellä varjostaakin.

Hallituksen vetäytyminen kokonaan pois neuvotteluista aikana, jolloin työnantajapuoli ei enää kokonaisuutena edes osallistu koko prosessiin, vaatisi myös revisiota poliitisessa ajattelussa. Valtiolla työnantajana ja julkisella sektorilla kokonaisudessaan on oikeus omaan näkemykseen sekä sen henkilökunnan roolista että merkityksestä. Lisäksi sen asema ja rooli  työnantajana poikkeaa yksityisen sektorin strategisesta lähestymistavasta oleellisesti. 

Lyhyesti sanottuna: ammattiliittojen vaatimukset julkisen terveydenhoidon ja koko kunta-alan suhteen ovat täysin perusteltuja, eivätkä ne toteutuessaan millään tavalla vaaranna julkisen talouden tilaa, vaan tuovat siihen jopa velaksi toteutettuna vahvaa, itsensä reilusti takaisinmaksavaa dynamiikkaa.